keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Tällä jengillä


Se oli ihan tavallisen tylsä menomatka kohti Hämeenlinnaa. Kauden päätösfanireissu runkosarjassa ja tunnelma bussissa oli jollain tapaa väsynyt. Jengi pyrki tappamaan aikaa juttelemalla niitä näitä niin kuin nyt tapana on noilla reissuilla. Yht’äkkiä eräs pitemmän linjan fani avasi keskustelun kuin tyhjästä. ”Olis hienoa voittaa mestaruus”, fani tuumasi.  Kommentti tuli sen verran puskista, että  aiheutti pientä hymähtelyä ja kuitattiin nopeasti alkuun muiden matkassa olleiden fanien puolelta niin tavanomaisella hyväntahtoisella kuittailulla sekä aina tulee seuraava kausi –tyyppisillä hassutteluilla. ”Ei mut kelatkaa nyt oikeasti…”, fani jatkoi. ”Olis siistiä voittaa tällä porukalla, kun me ei olla oikeasti päästy voittamaan mestaruutta tämän porukan kanssa.
Juttelin tällä viikolla erään toisen, nuoremman fanin, kanssa niitä näitä. Jossain vaiheessa juttu meni siihen, että tänä keväänä tulee kymmenen vuotta täyteen viimeisimmästä mestaruudesta. Kaveri kertoi nähneensä ratkaisevan finaalin paikan päällä, mutta olleensa tuolloin vasta 9-vuotias. Tuo keskustelu palautti mieleeni jälleen Hämeenlinnan matkalla kuulleeni kommentin, joka oli jäänyt kytemään mieleeni. ” Olis siistiä voittaa tällä porukalla.” Niin, siis nimenomaan tällä porukalla. Tuo fani oli selvästikin miettinyt asiaa. Jokerit on voittanut Areenan vuosinaan ainoastaan sen yhden mestaruuden vuonna 2002. Siitä tulee tänä keväänä jo mainitut kymmenen vuotta täyteen, vaikka joukkue on rakennettu vuodesta toiseen liigan kärkeen kuuluvilla budjeteilla ja organisaatio tarjoaa valtakunnan parhaat puitteet pelata jääkiekkoa ammattilaisena. Näillä resursseilla kymmenen vuotta on ikuisuus. Meillä on syntynyt katsomoihin kokonainen uusi sukupolvi, joka ei ole päässyt kokemaan nykyisen Eteläpäädyn aktiivikannattajaryhmän kanssa sitä, kun voitetaan mestaruus. Nyt mainitut kaverit edustavat tuon sukupolven ikäjakauman ääripäitä.
En sano, etteikö lapsuusiässä koetut muistot jääkiekon parista olisi hienoja. Kyllä minäkin muistan jokseenkin mieleenpainuvasti sen ensimmäisen jääkiekko-ottelun, mihin isäni minut ja veljeni vei, vaikka valtavasti tuosta ajasta 6-vuotiaana ei muistoja mieleen muutoin olekaan painunut. Kaikki kunnia siis sille, jos joku on vuonna 2002 ollut näkemässä mestaruusjuhlat Areenassa lapsuusvuosinaan. On kuitenkin eri asia voittaa mestaruus hieman varttuneemmalla iällä. Tarkoitan sitä aikaa, kun fani itse tekee päätöksensä kannattaa Jokereita, kulkea Areenalla läpi runkosarjan itsenäisesti - ei enää vanhempiensa seurassa. Lisäksi eritoten aikaa sen jälkeen ja ylipäänsä vuosia, kun fani alkaa omistautua sataprosenttisesti seuralleen. Jos nyt katsoo Eteläpäädyn faneja, niin valtaosa heistä ei ole kokenut mestaruutta Areenalla täysi-ikäisenä tai edes sen kynnyksellä. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että meillä on sukupolvi, joka ei ole todellisuudessa kokenut mestaruuden voittamista siinä muodossa kuin se hienointa on. Sen sijaan pettymyksiä on koettu kausi toisensa perään. Viimeinen voitto puolivälieräsarjastakin on neljän vuoden takaa. Samaan aikaan tuo fanilauma on kuitenkin antanut tukensa illasta toiseen joukkueelle paremmin kuin minkään muun seuran fanit Suomessa. Ja vaikka jonkin muun seuran kannattaja voi teilata ajatukseni subjektiivisena mielipiteenä, niin silti mielestäni nimenomaan tämä sukupolvi olisi ansainnut voittaa vihdoin jotain yhdessä. Aiemmin se ei olisi tuntunut edes niin ansaitulta, mutta nyt, kun faniyhteisössä on aistittavissa yhtenäisyys, olisi se oikeutettua tälle sukupolvelle. Te, jotka olette olleet mukana, tiedätte, mitä tarkoitan. Kaikki muut, katsokaa vaikka edellisen kotiottelun youtube-kooste Eteläpäädystä ja miettikää, missä ja milloin muualla näette Suomessa vastaavaa.
Käynnissä olevassa sarjassa emme edelleenkään voittaneet yhtään mitään. Saavutetuilla kolmella voitolla ei ole mitään merkitystä, jos koko sarja hävitään. Meillä on yksi ottelu, se kaikkein vaikein, vielä voitettavana. Mutta pelissä on niin paljon hyvää nähtävissä, että kaiken järjen mukaan tämä käynnissä oleva sarja pitäisi pystyä voittamaan. Joukkue on sitoutunut ja kurinalainen. Se pelaa kaunista ja tehokasta lätkää kuin taikaiskusta. Ja kun fanille pelkkä Jokereiden playoff-trailerin katsominen aiheuttaa sydämen tykytystä ja viime kevään katkera tappio vastaavassa sarjassa on tuoreessa muistissa, on luvassa melkoinen tunnemyrsky, jos ratkaiseva voitto saadaan puristettua. Parhaassa tapauksessa sekin on vain alkusoittoa tulevalle, jos kaikki palikat loksahtavat kohdalleen. 
Lopuksi uhratkaa vielä pieni ajatus sille, kuinka hienoa olisikaan voittaa tällä jengillä ja tuokaa se tunne mukananne Eteläpäätyyn.

Järvelä

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Se hetki, kun peli on oikeudenmukainen


Areenan kello näyttää aikaa 79.54, kun kultakypärä Nichlas Hardt, Tanskan dynamiitti, pommikone vailla vertaa, räjäyttää Eteläpäädyn täyteen kiimaan. Pääty sekoaa, huutaa keuhkonsa pihalle, puhkuu euforiaa. Lähes 80 peliminuuttia kestänyt sydäntä raastava piina on ohi. Kerrankin onnellisesti - ja jumalauta – enemmän kuin ansaitusti.
Tiedän, että tuomareista avautuminen leimataan turhaksi. Noin yleisenä mielipiteenä se on tarpeetonta kitinää, jota kuulee aivan liian usein värilasein peliä seuraavilta faneilta. Heillä kun ei ilmeisesti oikeasti ole mitään ymmärrystä itse lajista. Näin minulle on kerrottu. Siitä huolimatta suonen tällä kertaa olla eri mieltä, vaikka punakeltaista väriä tunnustankin. Areenassa nähtiin tällä kertaa täysin yksipuolinen näytös, jossa Jokerit vei suvereenisti 5 vs. 5 –peliä. Jos jäähyt olisivat seuranneet loogisesti pelitapahtumia jäällä, olisi ottelu todellisuudessa ratkennut ensimmäiseen erään. Päätuomarit Rantala ja Boman kuitenkin päättivät toisin, mistä sinänsä kiitos täydelliselle draaman kaarelle. Sen lisäksi, että he vihelsivät pelin läpi varsin yksipuoleisella linjalla, joka sekin tosin vaihteli, päästiin erinäisten paikkailujen lisäksi lopuksi huipentamaan ilta rangaistuslaukauksella, jota ei olisi koskaan tuomittu, ellei selässä olisi komeillut maaliin törmäävällä pelaajalla #25. Vertailun vuoksi todettakoon, että edellisessä ottelussa aivan vastaavasti Toni Söderholmin maalin siirtäminen olisi voitu tulkita tahalliseksi. Sitä ei tuossa ottelussa kuitenkaan tehty, kuten ei kuulunutkaan. Nyt se kuitenkin oli luonnollisesti tahallinen, kun kyseessä oli Jarkko Ruutu. Minkähän vuoksi tuomareita ylipäänsä vaihdetaan kesken sarjan otteluiden välillä, jos edellinen ottelu on tuomittu hyvin? Tänään tuomarointi oli sanalla sanoen luokatonta.
Esko Seppänen kirjoitti Urheilulehdessä edellisen ottelun raportissaan, että peli no. 1 oli meille rehellinen: me ansaitsimme voiton. Jos ensimmäinen ottelu oli meille rehellinen, tämä toinen oli lopulta kaikkien käänteidensä jälkeen pervorehellinen. Viimeiset pari minuuttia ovat tällä hetkellä jälleen niitä hetkiä, jotka taltioituivat fanin muistin syövereihin varsin lähtemättömällä tavalla. Väärin tuomittu rangaistuslaukaus, Kilpeläisen venytys koko kansan Mikken  laukauksen eteen, heti perään Nordlundin kova ja puhdas niitti keskialueella itkevään Pesoseen, sekä Eavesin syöttö juuri ennen erän päättymistä maalin takaa Hardtille, joka pamauttaa sydämensä kyllyydestä limpun verkkoon ohi voimattoman Endrasin. Punakeltainen armeija on kaatanut yllättäen jo toistamiseen oululaisjoukkueen. Vielä paremmalta se tuntuu, kun kentällä ei ollut vastassa ainoastaan naapuri vaan myös tuomarit. Loppujen lopuksi tänään peli oli meille oikeudenmukainen. Se vain otti aikansa, kunnes oikeus tapahtui.
Vastoin kaikkia odotuksia juuri nyt tuntuu, että sarja alkaa vääjäämättä kääntymään meille. Voi olla, että näemme Sara Siepin kyyneleet Viidakon tähtösten ohella ottelusarjan tauottua katsomossa. Kenties Petri Matikainen syö tälläkin kaudella p****a, mutta ei menekään enää puolivälieristä eteenpäin. Unelmia, visioita… Väistämättä sellaisia alkaa tässä vaiheessa herätä, mutta laitetaan jäitä hattuun. Sarja on nuori ja viime kevät tuoreessa muistissa. Minun silmissäni sarja on 0-0 ja kahdella voitolla menee jatkoon. Toivottavasti jengi ajattelee samalla tavoin. Nollista jatketaan, joskin luotto on entistä vahvempi, sillä sellaista lauantai-illan huumaa meille tänä iltana tarjottiin, että parempaa ei kai juuri voi edes toivoa. 
Järvelä

torstai 22. maaliskuuta 2012

Yhtenäisenä Lämsän johdolla


Avauskamppailu Stadin paikallissarjassa on takana, ja millä tavalla! Sarja 1-0 meille ja naapurilta napattiin kotietu todella solidilla esityksellä. Ei painanut keskinäiset kamppailut eikä IFK:n kahden kuukauden ja yhdeksän ottelun mittainen voittoputki kotiluolassa, kun latautunut ja sitoutunut punakeltainen joukkue tylsytti Töölöön asettuneen oululaisryhmittymän hyökkäyspelaamisen.
Kirjoitin edellisessä tekstissä siitä, millä keinoin tämä sarja voidaan kääntää voitoksi vastoin yleisiä ennakko-odotuksia. Pelikuri nousikin ratkaisevaan asemaan tässä matsissa. Jokerit pelasi todella tiiviisti viisikkopuolustuksen kautta kuitenkaan pudottamatta liiaksi karvausta alas tai sortumatta pelkkään kiekon roiskimiseen, jolloin virtausta onnistuttiin pitämään hallussa. Liike oli läpi ottelun aktiivista, vaikka pelin alla pidettiin aina riittävä määrä pelaajia. Ehkä karvaus hieman laski kolmanteen erään, mutta kokonaisuudessaan hyvä esitys. Hyökkäykset pyrittiin ajamaan aina suoraan varsin riskittä maalille, ja jos siihen ei ollut mahdollisuutta, pelattiin pitkä hyökkäys syvälle vastustajan päätyyn. Kaksinkamppailussa oltiin tänään selvästi parempia.
Pelikurin yhteydessä mainitsin myös eritoten jäähyttömyyden. Ottelussa istuttiin kaksi alivoimaa, joista toinen oli huolimattomuusjäähy vaihtovirheestä, mutta toinen ns. järkevä jäähy, jota ilman olisi seurauksena ollut läpiajo. Varsin kohtuulliset määrät siis verrattuna runkosarjan loppuun. Lisäksi alivoima oli erinomaista. Samaa ei voi tällä kertaa sanoa ylivoimasta, jossa ongelmia oli kiekon toimittamisessa alueelle. Oli se silti tehokkaampaa kuin vastustajalla poikien avausmaalin, joten erikoistilanteet voitettiin ja se riittää.
Sitten ne kevään pelaajat. Maalintekijät Boumedienne, Filppula ja Lahti. Ossi Väänäsen puolustaminen Granlundin pyrkiessä läpiajoon tai Heinon loppumaton raataminen vaihdosta toiseen nelosen keskellä. He siis todella loistavat, vaikka haluan kuitenkin korostaa, että me pelasimme nimenomaan joukkueena hienosti. Mieleni tekisi vielä nostaa nuori Teuvo Teräväinen erikseen otsikoihin. Hänen siirtonsa kakkosen laitaan oli kaikessa rohkeudessaan kertakaikkiaan nerokas veto valmennukselta. Aivan uskomaton kaveri! Katsokaa vaikka uudestaan kolmas maali, jossa kiekko kiertää lähes koko viisikon läpi ja nimenomaan Teräväinen on se, jonka liike ja kakkossyöttö avaa lopulta tilanteen keskialueella.
Lopuksi teille, jotka olette kritisoineet Tomi Lämsää. Koulupojalla ei siis tosiaan ole auktoriteettia pelaajistoomme? Syystä tai toisesta UrhoTV:n mikrofonit oli tällä kertaa asetettu meidän vaihtopenkin tuntumaan. Lähetyksessä kuului läpi ottelun Lämsän todella kova pelinohjaaminen ja pelaajien tsemppaaminen. Puheet uskottavuuden puutteesta voidaan unohtaa. Siellä penkin takana ei todellakaan seiso demotivoitunut suolapatsas. Ei ainakaan ollut tässä matsissa eikä ole seuraavassa ottelussa. Päinvastoin.
Ihan täyteen liekkiin sarja ei jotenkin vielä kuitenkaan syttynyt, mutta hyvästä alkulämmittelystä se kävi. Tärkeintä on kuitenkin, että otettiin ensimmäinen kiinnitys, koska ainoastaan ne lasketaan. Joukkue vaikuttaa sitoutuneelta, odotukset lauantaille ovat nousussa.

Järvelä

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Temppu ja kuinka se tehdään


Se on täällä taas, kevään kuuma paikallissarja, josta kohisee koko stadi tai itse asiassa koko kiekkoa seuraava Suomi. Iltapäivälehden lööpit hehkuvat keltaisina sarjan jännitteistä, latauksista ja niiden purkauksista. Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Vain toinen joukkueista selviää voittajana ja jatkaa Kanada-maljan metsästystä välierissä kohti Suomen mestaruutta.
Koko sarja tulee olemaan painiskelua välillä järki vs. tunteet. Sydän sanoo Jokerit, uskoo ja toivoo. Todennäköisyydet puolestaan puhuvat karua kieltään naapurin puolesta. Taustalla on Jokereiden vuoristoratamainen suorittaminen läpi runkosarjan ja jopa läpi yksittäisten otteluiden. IFK:lla puolestaan on alla nousujohteinen kausi kohti runkosarjan kärkisijoja. Tilastoissa pelit ovat paikallisista naapurille voitoin 1-4. Jokerit lähtee jälleen haastajana tähän sarjaan. Jatko välieriin olisi melkoinen paukku, mutta mahdollista se silti on. Käydään läpi ne ratkaisevat tekijät, joilla tämä temppu on tehtävissä.

Pelikuri
Oman systeemin noudattaminen, usko omaan tekemiseen. Parhaimmillaan Jokerit pelaa dominoivaa flow-kiekkoa, jota kävin läpi aiemmassa blogissa. Sitä toteutettiin 60 min Kärppiä vastaan, 30 min Jypiä vastaan ja 40 min Bluesia vastaan. Tarvitaan pitkiä hyökkäyksiä, pelivirtausten hallintaa, painetta taidokkaasti ja fyysisesti neljällä ketjulla vastustajan päätyyn, mikä luo samalla oikean tunnetilan omaan peliin. Nyt tuota pelitapaa on vain noudatettava kurinalaisesti alusta loppuun.
Pelikurin alle lasken myös jäähyttömyyden. Turhat jäähyt on karsittava pois, sillä runkosarjan loppupuolella niitä tuli aivan liikaa. Puolustetaan tiiviisti viisikkona ja keskitytään pelaamiseen - koskee erityisesti Jarkko Ruutua.
Pelirohkeus
Mielenkiintoinen yksityiskohta näiden kahden joukkueen välisistä peleistä on se, että vaikka tilastollisesti voitot menivät selvästi, pelillisesti Jokerit oli kiinni voitoissa aina, kun se pelasi rohkeasti. Samaa ilmiötä on nähty läpi kauden myös muita jengejä vastaan. Aktiivisen karvauksen ja hyvän liikkeen pitäisi olla perusasioita, mutta olennaista on myös se, että pakit kykenevät avaamaan peliä laadukkaasti paineen alla. Esimerkiksi viime viikolla Jypin nostaessa karvausta pelin avaaminen puuroutui ja hallinta siirtyi tätä kautta vastustajalle. Vanha sanonta sanoo, että puolustamalla voitetaan mestaruuksia, mutta se ei tarkoita yksipuolista puolustustaistelua pelin hallinnan luovuttamisen kustannuksella.
Peluutus ja valmennuksen reagointivalmius
Joukkue on rakennettu vahvasti roolitetuksi ja se pullistelee ns. kevään pelaajia malliin Eaves, Filppula, Hahl, Lahti, Heino, Väänänen, Boumedienne. Taso on laaja ja mahdollistaa peluutuksen tasaisesti neljälle ketjulle, mikä palvelee fysiikan puolella, mitä pitemmälle sarja venyy. Toisaalta se antaa täydet mahdollisuudet varsinkin kotipeleissä peluuttaa oikeita pelaajia vastustajan tähtipelaajia vastaan. Esimerkiksi Heinolle tämä päällystakkina toimiminen on entuudestaan hyvin tuttua Ville Leinoa vastaan keväältä 2008. Myös pakistossa löytyy ilkeitä kavereita, joilla on kyky todella päästä vastustajan ihon alle. Vastaavasti, jos Pulkkinen jatkaa umpisurkeaa peliään, ei hänen paikkansa ole pelaavassa kokoonpanossa, vaikka miten olisi oma juniori ja nimellisesti parhaita pistenikkareita. Todettakoon vielä, että laaja materiaali on vastustajallakin, mutta enää vastaavaa materiaalietua kuin viime keväänä heidän edukseen ei ole paperilla olemassa.
On selvää, että valmennuksen pitää pystyä reagoimaan peliin runkosarjaa paremmin. Odotan näkeväni pieniä reagointeja pelin aikana siinä, kuka pelaa ketäkin vastaan tai vaikkapa kuka nappaa aloituksia hyökkäyspäässä pitkän kiekon jälkeen. Aikalisät ovat sitä varten, että niillä reagoidaan tarvittaessa kriittisillä hetkillä kesken pelin, kun niillä voidaan vaikuttaa pelin lopputulokseen eikä silloin, kun niillä on enää kosmeettinen vaikutus tilastoihin.
Maalivahtipeli
Mennään kohti lopun kliseitä, mutta nyt on Kilpeläisen aika osoittaa tasonsa. Jos tämä osa-alue vuotaa, niin on oikeastaan sama, mitä pelaajat kentällä tekevät. Taidot ovat Kilpeläisellä olemassa, mutta kestääkö pää? Toivotaan. Tälläkin saralla peräänkuulutan reagointivalmiutta valmennukselta kesken pelien tai sarjan, jos koppi ei yksinkertaisesti tartu. Zoltilla on todettu olevan sytyttävä vaikutus jengiin, vaikka ei teknisesti Kilpeläiselle vertailussa pärjää. Lähtökohtaisesti toki Eero pelaa selkeästi ykkösveskarina kaikki ottelut.
Erikoistilanteet
Ylivoimalla on läjäpäin huipputaitoa, alivoimalla on loistavat roolipelaajat. Ei ole mitään tekosyitä, miksi tämä ei toimisi. Erikoistilanteilla vain yksinkertaisesti ratkaistaan tasaisia sarjoja, joten niissä on oltava tehokas. Peli pitää pystyä tappamaan ylivoimalla, kun siihen annetaan mahdollisuus ja toisaalta taistelemaan mukana kriittisillä alivoimaminuuteilla. Runkosarjassa tämä pelin lopullinen tappaminen johtoasemassa oli kompastuskivi. Nyt se ei voi enää sitä olla. Alivoimapeli kehittyi hyvään suuntaan läpi kauden.

Näillä mennään. Fanina edessä on suuria tunteita, ahdistusta, helpotusta, katkeraa pettymystä, voitonriemua. Luotetaan siihen, että tänä keväänä puolivälieräsarjan taistelun tauottua vastoin kaikkia todennäköisyyksiä lopussa päällimmäisenä tunteena on viimeksi mainittu. Ja lopulta fiiliksen vuoksihan tämän seuran mukana eletään, joten nautitaan tulevasta.

 Järvelä

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Flow-kiekkoa


Totesin edellisessä tekstissämme Tähkän kanssa keskustellessa, että ensimmäinen viikko maajoukkuetauon jälkeen näyttää pitkälti suuntaa siihen, mitkä mahdollisuudet meidän joukkueella on tänä keväänä. Nyt on vedetty läpi jo hieman pidempi pätkä, joten on mahdollista vetää yhteen tehtyjä havaintoja viimeisimmästä pätkästä.
Tilannehan on sikäli tragikoominen, että olemme sarjataulukossa sijalla seitsemän ja ainoastaan säälipaikassa kiinni. Skandaali, kuten kollega Tähkä Ismo Lehkosta siteerasi. Ei tuijoteta kuitenkaan sokeasti sarjataulukkoa vaan mennään pelillisiin seikkoihin kiinni. Siellä on selvästi seitsemän joukkuetta erottunut muusta massasta. Nämä ratkovat suorat pudotuspelipaikat kuuden sakissa. Muutama joukkue näistä (Jokerit mukaan lukien) on selvästi noususuhdanteessa, osa puolestaan laskussa. Meidän seuraava välitavoite on olla vain ja ainoastaan tuolla kuuden sakissa. Nykyisillä esityksillä me myös olemme siellä, kun runkosarja on päätöksessä. Eilinen tappio Lahdessa ei sitä seikkaa muuta, koska siellä kaaduttiin ensimmäisen erän jäähyilyyn ja tämänkin jälkeen noustiin vielä taistelemaan mukaan, vaikka se ei voittoon saakka kantanutkaan. 5 vs. 5 –pelissä olimme kuitenkin niskan päällä yhtä vahvaa mestarisuosikkia vastaan.
Pelisysteemiä tarkasteltaessa Erkka peluuttaa mielestäni jo tässä vaiheessa kautta ns. pudotuspelilätkää, mikä eittämättä on oikea tie. Pelisapluuna on saatu iskostettua pelaajille, minkä vuoksi joukkue napsii todella tasaisesti pisteitä, vaikka sairastuvalla on ketjullinen kärkipelaajia ja kentällä mennään vahvasti varamiehisellä rosterilla. Nyt ennen taukoa rakoillut viisikkopelaaminen on jo selvästi vahvempaa ja etäisyydet tiiviitä, jolloin puolustuspelaaminen toimii sekä erityisesti hyökkäykset lähtevät nyt järkevämmin. Erikoistilanteet pelataan tehokkaasti, mikä on olennaista, kun tiedetään, miten paljon noilla ratkaistaan keväällä otteluita. Myös maalivahtipeli on hyvällä tasolla. Edelleen, jätin sen eilisen ottelun Lahdessa pois laskuista, koska se oli todella eriskummallinen kiekkoilta aivan kuten Kai Suikkanenkin totesi.
Eräs johtava analyytikko – millä en tässä tapauksessa tarkoita kollega Tähkää – tapaa jakaa pelikirjat kahteen ääripäähän: kiekkokontrolliin ja pystysuunnan lätkään. Jokereiden pelikirjan hän on nimennyt pystysuunnan lätkäksi. Se onkin ehkä painotuksellisesti sitä, mutta ei ääripäähän vietyä ajokoirakiekkoa. Mielestäni se on hyökkäyspelin osalta tällä hetkellä itse asiassa aika toimiva fuusio pystysuunnan lätkää ja kiekkokontrollia. Loppupeleissä aika yksinkertaista, mutta tehokasta.
Pyrkimyksenä on nopeat lähdöt heti kiekonriiston jälkeen, jotka pelataan pääsääntöisesti rintamahyökkäyksinä kolmelta kaistalta. Toisaalta pelitilanteen niin mahdollistaessa, usein silloin kun vastustaja on laskenut karvaustaan, käytetään avauspelaamisessa hitaampia lähtöjä. Näistä löytyy pari eri variaatiota. Se perinteinen, jossa sentteri hakee lyhyen avauksen keskeltä. Lisäksi meidän avauspelaamisessa myös laiturit laskevat usein suhteellisen alas, jolloin avaus pelataan pakilta laiturille ja vasta sitten keskikaistalle sentterille. Tämän jälkeen pelataan rintamahyökkäys vastustajan päätyyn. Pyrkimyksenä luonnollisesti suora maalipaikka, mutta mikäli suoraa maalipaikkaa ei saada aikaan tai sellaista ei onnistuta ensimmäisellä yrityksellä hyödyntämään, pyritään ns. pitkään hyökkäykseen kulmapelin kautta. Toimiessaan se on todella tehokas pelisysteemi, joka joko aiheuttaa vastustajalle jäähyjä tai pitkiä vaihtoja, minkä seurauksena he ovat joutuvat luopumaan kiekosta, koska joutuvat hakemaan tuoreita pelaajia kentälle oman alueen kiekonriiston jälkeen. Toisaalta se myös mahdollistaa meille tuoreemmat jalat kentälle vaihtaen lennosta tai pitkän kiekon jälkeen aloituksissa. Eikä muuten takuulla myöskään ole sattumaa, että näitä hyökkäyspään aloituksia kaapivat laiturien paikoilta herrat Eaves, Mäki ja Ruutu senttereiden Filppula ja Kerälä sijaan.
Kaiken kaikkiaan tämä nykyinen pelisysteemi toimiessaan johtaa siihen, että pelivirtaus kentällä on Jokereiden hallussa, peli ikään kuin aaltoilee toistuvasti vastustajan päätyyn - pelissä on hyvä flow. Tämän vuoksi nimitän itse sitä flow-kiekoksi, koska pelivirtauksen hallinta on mielestäni koko pelisysteemin ydin. Alkukaudesta se tunnettiin fanipiireissä lempinimellä Sexy Hockey, mutta ei se ihan täysin samaa sapluunaa noudattanut avauspelaamisen osalta. Rakkaalla lapsella on muutenkin monta nimeä, joten jokainen kutsukoon sitä loppupeleissä, miten haluaa. Puolustuspeliin en lähtenyt tässä tekstissä sen tarkemmin syventymään. Perustana kaikelle edellä mainitulle on kuitenkin aktiivinen luistelu, tiivis viisikkopelaaminen ja nopea reagointivalmius viisikkopuolustamiseen kiekonmenetysten jälkeen, joiden on määrä tapahtua ideaalitapauksessa ainoastaan syvällä vastustajan päädyssä mielellään pitkän hyökkäyksen päätteeksi.
Jos joukkue noudattaa tätä nyt luotua pelisysteemiä runkosarjan loppuun saakka, uskon, että sijoitus on takuuvarmasti runkosarjan päättyessä kuuden sakissa. Erkan pelisysteemillä pitäisi kaatua suhteellisen varmasti top7:n ulkopuolella majailevat joukkueet, joten sijoituksia kuuden joukossa ratkotaan keskinäisillä ns. kuuden pisteen otteluilla kärkijoukkueiden kesken Lisäksi toivon mukaan jossain vaiheessa sairastuvalta saadaan tärkeitä palasia takaisin kokoonpanoon. Niillä voi oman pelipanoksensa ohessa olla yllättävän kovia vaikutuksia myös rosterissa nyt pelaaviin pelaajiin. Esimerkiksi Lahden paluu auttanee Pulkkista heräilemään horroksestaan kevätauringon alkaessa lämmittää. Edelleen, jo nyt on nähty tasonnostajia tyyliin Masto Nordlund, joka on petrannut viime peleissä kuin sika juoksuaan. Joku voi parjata Kekäläistä Lupaschukin hankkimisesta, mutta jos se on hinta, joka pitää maksaa siitä, että Masto haastettiin taisteluun pelipaikasta, niin olkoon se sellainen kustannus, joka mielellään tästä tasonnostosta maksetaan.

Järvelä