torstai 12. huhtikuuta 2012

Tunnelmapaloja matkan varrelta


Pimenevä Lauttasaari. Kävelen bussipysäkille Tähkän luota, missä olen juuri ollut todistamassa television välityksellä välieräsarjan päättänyttä ottelua. Ottelua, joka käytännössä päätti kautemme tälle kertaa, vaikka pronssiottelu vielä onkin edessä tulevalla viikolla. Olo on tyhjä, pettynyt ja sanaton. Ajatukset lähtevät kuitenkin lopulta kelaamaan läpi muistoja kauden varrelta.
Verkkokalvoilleni on piirtynyt kuva edessämme avautuvasta Vltavan laaksosta, kun kävelemme hotelliltamme kohti Prahan keskustaa. Helle on polttava, se hehkuu lämpöä asfaltista niin kuumana, että sen aaltoilun voi nähdä omin silmin. Siitä se kaikki lähti kahdeksan kuukautta sitten. European Trophyn pelit Tsekeissä: loppukesän laatuaikaa ja kolpakoittain maistuvaa, mutta pilkkahintaista pivoa. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen.
Nousen Kamppiin suuntaavaan bussiin. Muistan marraskuisen hotellireissun Ouluun. Sivuosassa surkean pelin, mutta erityisesti jälleen ottelun jälkeiset loistokkaat jatkot allasosastolla sekä fanijengin chanttaamassa Oulun yössä. Nakkaan soittolistalta Jennifer Lopezin On The Floorin.  Onneksi Toivanen ei ole tällä kertaa bussin ratissa, sillä muuten kuskin paikalta alkaisi heilua punakeltainen huivi ja kuulua chantaten Stadin Jokerit.
Saavun Kamppiin, heitän kuulokkeisiin soittolistalta When We Stand Togetherin ja palaan ajatuksissa jouluiseen Wieniin. Laurel Leaf, katsomofiilikset, oluttifot, Ria Ria Hungaria, Maston jatkoaikamaali ja lopulta On Pääty Areenalla. Voin aistia tunnelman sisimmässäni edelleen.
Kävelen läpi bussiterminaalin ja saavun lopulta kotiin. Rojahdan kotisohvalle ja mieleen välähtää pikakelauksena Turun Stogereissun paluumatkan chantit, laukkuhyllyillä aikaansa viettävät fanit sekä sen jälkeiset kerjäläishassuttelut steissillä. Pienen hymynkareen jo noustessa kasvoille palaa muistin syövereistä myös Talviklassikon painijatkot, mille hörähdän lopulta itsekseni ääneen. Mieli alkaa selvästi piristyä, narri nauraa taas. Lopulta kevätkauden huipentumana on aivan tuoreena mielessä IFK:n täydellinen nöyryyttäminen puolivälieräsarjassa. Totaalinen kasvojenpesu edellisen kauden jäljiltä. Stadin ykköset on nyt Jokerit, siitä ei ole enää kahta sanaa. Katsomossa koettiin läpi sarjan aivan huikeaa tykitystä. Minä, me, Jokerit.
Ja kuitenkin toisaalta olo on edelleen tyhjä. Kahdeksan kuukauden taival on tämän kauden osalta ohi yhtä sarjaa liian aikaisin. Siitä huolimatta kaudesta jää ehdottomasti positiivinen fiilis ilmaan, vaikka se ei juuri nyt tuntemuksena pinnalla olekaan. Kautemme oli pelillisesti ja tuloksellisesti parasta vuosiin. Se oli sitä myös varmasti katsomossa. Kahdeksan kuukautta nämä ihmiset antoivat ison osan elämästään tälle toiminnalle ja näin tappion hetkellä mitataan lopulta todella se, miten uskollisia fanit ovat seuralleen. Eräs henkilö, joka ei fanitoiminnassamme aktiivisesti vaikuta, sanoi Wienin finaalitappion jälkeen, että olimme silloin uskomattomia. Samaa voin sanoa eilisen pelin jäljiltä, mitä siitä pystyin näkemään ja kuulemaan televisiosta sekä lukemaan median välityksellä myöhemmin. Te, jotka olitte Jyväskylässä, näytitte luonnetta.
Haluan vielä palata European Trophyn jälkeen kirjoittamaani aiheeseen, joka sopii myös tähän hetkeen. Kirjoitin silloin seuraavasti.
Jollain tapaa jo pitempään on tuntunut siltä, että Jokerit organisaationa on matkalla oikeaan suuntaan: vahva juniorityö, omien pelaajien kasvava määrä edustusjoukkueessa, omien nuorien sisäänajo edustukseen. Fanin kannalta omien jätkien kanssa voittaminen tuntuu paremmalta, heidän kanssaan tappiot ovat helpommin hyväksyttävissä. Jossain vaiheessa se myös tuo tuloksen jäällä. Käynnissä on eräänlainen kasvutarina, joka tuo palkinnon silloin, kun joukkue on siihen valmis. Voittamiseen kasvetaan. Se on kuin vauhtipyörä, jonka käynnistäminen kestää, vaatii voimaa ja kärsivällisyyttä, mutta vauhtiin lähdettyään se pyörii pienellä lisävauhdilla kuin itsestään.
Allekirjoitan edelleen joka sanan. Uskon nyt entistä vahvemmin siihen, että tulevat kaudet ovat vielä tätäkin parempia.  Se kausi, jolloin meidät palkitaan mestaruudella, on lähellä. Tai ainakin johdonmukainen työ seurassa kasvattaa sen todennäköisyyttä isommaksi päivä päivältä.
Meillä on upea punakeltainen kausi takana, vaikka ei mestaruutta vielä tänä vuonna juhlittukaan. Sanotaan, että aika kultaa muistot. En vain tiedä, kuinka kultaisiksi ne voivatkaan vielä muuttua, kun ne tuntuvat jo tässä vaiheessa kauden juuri päättyessä näin käsittämättömän hienoilta. Kiitos niistä pelaajille, organisaatiolle ja faneille. Kiitos Jokerit.

Hietsua kohti suunnaten,
Järvelä


P.S. Vielä yhden päivän jälkeen jälkikirjoitusta kehiin. European Trophyn otteluohjelma julkistettiin tänään ensi kauden osalta. Jokerit pelaavat elokuun lopulla vierasottelut Zugissa ja Zürichissä. Tarjolla olisi pidennetty viikonloppu Sveitsissä. Eiköhän startata ensi kauden vierasmatkat alppimaisemissa?

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Johtavat matkalla Jyväskylään


Helsinki 6.4.2012 klo 14.28, Pendolino S89. ”Johtavat” matkalla kohti sivistyksen kehtoa, Jyväskylään.
J: Tähkä, kaksi ottelua, joissa molemmissa turpaan maalin erolla. Edessä huomenna sarjan kolmas kohtaaminen. Voitaneen puhua ns. kuoleman pelistä?
T: Ehdottomasti.  Oltaisiin ehkä periaatteessa peliesitysten valossa ansaittu enemmän kahdesta ensimmäisestä pelistä, mutta maalit ratkaisevat. Huomenna on ensimmäistä kertaa tällä kaudella pakko voittaa ja nyt mitataan jengin henkistä kanttia. En edes halua ajatella paluumatkaa Jyväskylästä 0-3 tappioasemassa.
J: En minäkään. En ylipäänsä halua ajatella paluumatkaa. Olen samoilla linjoilla sikäli, että sarjaa on hallittu pelillisesti, mutta jengin asenneongelma paistaa katsomoon todella räikeästi. Jääkiekko on kuitenkin fiilispeli ja pelikirjat voi heittää romukoppaan, jos pelaajistossa ei ole riittävä tahtotila taistella voitoista. Tämä näkyy pieninä merkkeinä siten, että tappamisen meininki puuttuu maalipaikoista, eikä maalille ajeta riittävällä kiimalla. Syötöt napsuvat hieman sinne tänne ja tehdään muutamia isoja virheitä per peli. Alivoimamaalit eivät ole olleet sattumaa. Allekirjoitatko?
T: Tuo oli hyvin sanottu, että nimenomaan se viimeinen tappamisen meininki puuttuu. Jullisarjassa sitä oli, koska tappio ei vain ollut vaihtoehto siinä sarjassa. Virheet puolustuspäässä ovat johtuneet osittain JYPin kovasta prässistä, mutta eilen Lupaschukin moka tapahtui täysin paineettomassa tilanteessa. Kuvastaa osaltaan sitä, että ainakin osa jengistä ei ole aivan 110% keskittyneellä otteella pelissä. Myös yleisölle taisi jullisarjan voitto olla ns. ”meidän mestaruus”. Välierien kotiavaus ja areenalla alle 9k ihmistä… Nyt pitäisi jostain löytää sama kiima viedä homma loppuun asti, mikä oli julleilla vuosi sitten!
J: Tuo ilmiö, että maha on täynnä, vaikuttaa olevan tunnetila tällä hetkellä sekä pelaajistossa että meillä faneilla. Jotenkin ainakin itselle on jäänyt sellainen olo, että jos edes kerran päästäisiin pelissä johtoon, voisi keskittyminen siirtyä tähän sarjaan. Tappiotilanteessa nousee esiin tunne, että mitä sitten, me voitettiin kuitenkin ”meidän mestaruus”.
Tikkurila, klo 14.47, Martikainen liittyy joukkoon. Sanottavaa ei ole, mutta olo on kuulema luottavainen.
J: Mitkä odotukset huomiselle pelille?
T: Voitto.  Ei enempää eikä vähempää. Ihan sama miten ja millä numeroilla, kunhan voitetaan.
T: Mitkä odotukset tälle illalle? Toveri Martikainen vaikuttaa hillityn darraiselta.
Klo 14.52, ohitamme Korson.
J: Eikö tätä ole jauhettu jo riittämiin? Toistan itseäni, mutta odotan kuulevani karaokeravintola Annelissa Olvin tulkitsemana Cata Mansikka-Ahon ja Samuli Edelmanin Levottomat-dueton ja soolona toki.
T: Se ei ollut viimeksikään laulua, se oli ääntelyä.
T: Ei oikein ajatus luista näin darrassa, joten lienee aika taputella tämä case tällä kertaa. Martikainen haaveilee jo finaalien 150 hengen hotellireissusta Lahteen. Sitä odotellessa…!

Tähkä & Järvelä (+Martikainen, ehkä)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Fogelit sjungaa, gimmat joraa ja Jokerit pelaa. On tää hienoa elämää!


J: Ihan pakko aloittaa tällä. Muistatko avauskommentit ensimmäiseen blogiimme?
T: Jaa-a, kollega Järvelä. Oiskohan ollu puhe jostain tuhlatusta läpiajosta jossain pelissä joskus kauan aikaa sitten? Itse asiassa katsoin sen juuri eilen viimeksi!
J: Kyllä! Näin se meni sanasta sanaan.
-       Tähkä, se Hentusen läpiajo...
-       Tuska joka ei hellitä... kunnes pudotamme jullit pudotuspeleissä, mieluiten toki finaalissa.


J: Joko tuska on helpottanut? Ei mennyt meinaan finaalissa, mutta tuntui finaalivoitolta ainakin Areenassa.
T: Tuska hellitti sillä siunatulla kellonlyömällä, kun neljännessä pelissä tuli 60 minuuttia täyteen! Itse asiassa tuolla hetkellä unohtui kaikki muutkin viime vuosina niellyt tuskanhetket... Meni muutama päivä ennen kuin edes tajusi, että Jokerit oli toden totta laittanut 0-4 voitoin lauluun sen kaikista suurimman saatanan mitä urheilu sisällään pitää!
J: Yksi hienoimpia hetkiä, mitä tämän seuran kanssa on koettu ja mikä parasta, tässä on todella vahva fiilis, että vielä parempaa voi olla luvassa kauden päätteeksi. Jos ylivoimainen mestarisuosikki riisuttiin täysin aseettomaksi, niin näillä miehillä pelatessa kaikki on täysin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä. Mihin näkisit tuon jullisarjan noin pelillisesti ratkenneen?
T: No itse näin sattuneista syistä vain yhden pelin, mutta pari juttua tulee mieleen: Jokerien avainpelaajat Kilpeläisen johdolla syttyivät liekkeihin julleja vastaan samaan aikaan kun naapurin tähtöset Peltosen johdolla olivat alusta loppuun tehottomia. Erkka onnistui lisäksi scouttaamaan jullien pelitavan ja löysi lääkkeet sen eliminoimiseksi, eikä Petu paskansyöjältä löytynyt plan B:tä, joka olisi saattanut järkyttää Jokerien pelillistä flow-tilaa.
J: Saako mainita vielä erikseen Granlundin? Umpisurkea esitys. Kruununa se tuherrettu jatkoaikarankkari. Tiedän, että ei ehkä pitäisi sanoa, mutta nyt oli pakko. Mut ei siinä, onpa ainakin pitkä kesäloma ja Sara Sieppi menossa mukana, niin ei tarvitse itse veivailla.
Mennään takaisin asiaan. Ossi mainitsi jossain haastattelussa kevään suosikkianalyysin, että pelaajat olivat samalla sivulla, ja sitä on kulutettu mediassa tuosta lähtien lähes loppuun, mutta se on kuitenkin täysin totta. Pelitapa oli sisäistetty, viisikkopuolustus äärettömän tiivistä, kiekkokontrolli hallussa, tunnetila hyvällä tasolla. Keskittyminen huokui katsomoon saakka.
T: Epäilemättä viime keväällä oli myös osuutta asiaan. Yksinkertaisesti Jokerien oli pakko kääntää tämä sarja, muuten jullien valta-asema stadissa olisi ollut jo erittäin vahva. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin, että kaikista pelaajien ja valmentajien kommenteista voidaan vetää johtopäätökset, ettei masut todellakaan ole vielä täynnä vaan kiima on kova viedä tämä projekti päätyyn asti. JYPiä vastaan ei varmasti hoideta 0-4, mutta vahva usko sarjan kääntymiseen on. Kaiken kruunasi uutinen Vatasen loppukauden saigonista. Millä mielin Järvelä lähtee JYP-sarjaan?
J: Todella luottavaisin mielin. Huikea sarja takana, peli kuosissa ja itseluottamus pelaajilla takuulla tapissa. Tässä on vielä levätty viikko välissä, treenailtu ja paranneltu pieniä kolhuja. Kokoonpano terveenä – ainakin pudotuspeliasteikolla mitattuna. Hetken pelotti Hahlin loukkaantuminen viimeisessä pelissä, mutta myös taistelun ruumiillistuma on kokoonpanossa mukana. Ei kai tässä voi oikeasti odottaa muuta kuin että hyvä taso säilyy ja joukkue marssii finaaleihin. Luotto on kova. Mihin uskot, että tämä sarja ratkeaa meidän eduksemme?
T: Uskon tässäkin sarjassa Erkkaan kuin vuoreen. Ilmeisesti Jokerileirissä on koko ajan valmistauduttu JYP:n kohtaamiseen ja traktorien pelitapa on varmasti scoutattu viimeistä piirua myöten. Jos vain pakit pystyvät jullisarjan tapaan pääsemään omista pois nopeasti ja peli aukeaa jouhevasti, niin hätää ei pitäisi olla. Uskon myös, että Hahlin ketju tulee pitämään Perrinin ketjun vähillä tehoilla ja meiltä löytyy edelleen oikeaan aikaan ratkaisijoita kääntämään tämän sarjan. On kuitenkin tunnustettava JYPin olevan äärimmäisen kova kotijoukkue, joten on realistista olettaa sen vievän vähintään 1-2 kertaa kotonaan. Kerran me sieltä kuitenkin otetaan se kuuluisa big steal ja se on tässä sarjassa ratkaiseva voitto. 4-2 meille, tähän on uskottava!
Mitkä ovat Kollega Järvelän odotukset tulevan viikonlopun karnevaaleista Jyväskylässä?
J: Jyväskylä, tuo Suomen Ateenaksi nimetty ”sivistyksen” kehto. Kari Tyni ja vähintään 60 minuuttia rummun pärinää. Baila baila, tico tico.
Mitäpä tässä voi muuta odottaa, kuin harrasta pääsiäistä? Analyytikot suuntaavat toki etukäteen tarkistamaan nimimerkki OlviTenun sulosoinnut paikalliseen karaokeravintola Anneliin. Se on muuten perjantai, tarkemmin sanoen Olvin ”laulun” kaikuessa pitkäperjantai.
Lauantaina pitkän bussimatkan latautuneet jokerifanit puolestaan tarjoavat varmasti juurikin nimenomaan mainitsemasi karnevaalitunnelman Hippoksen latoon. Saattaa matkalla jollekin jokunen tuoppikin upota. Ehkä, en ole varma. Kun vielä muistamme keskinäisen historian järjestävän maalaisseuran kanssa, niin eiköhän tässä hyvät vastakkainasettelut saada luotua.
Tässä on nyt jo jauhettu scheissea ihan riittävästi. Joko mennään?
T: Täytyy sanoa, että mentaalisesti tämä JYP-sarja ei ole läheskään yhtä kuluttava kuin jullisarja. Itse asiassa ei jännitä tippaakaan. Huomenna se kuitenkin alkaa ja tämän viikon setit huipentuu viikonloppuna. Huhujen mukaan tämä myyttinen Anneli sijaitsee 40 metriä Hotelli Cumuluksesta, joka on mitä optimaalisin sijainti. Luotan kuin vuoreen sekä OlviTenun että Jokerien suoritustasoon. Jos ottelusarja on 0-3 fanidösän lähtiessä Hippoksen pihasta kohti Stadia ensi lauantaina, niin olen taivaassa. Mennään kuitenkin peli kerrallaan.
Loppuun on pakko toistaa taas sitä monesti tällä kaudella kuultua ja sanottua lausetta: On tää hienoo elämää!!
J: Veit sanat suustani. Mestaruusjuna on raiteillaan.

Tähkä & Järvelä