lauantai 21. tammikuuta 2012

Lisäpisteiden lyhyt oppimäärä


Tomi Lämsä lausui viime vuoden loppupuolella Urhotv:n haastattelussa, että voittolaukauskilpailut ovat pelkkää arpapeliä. Lausunto on varsin mielenkiintoinen,  kun huomioi nykyvalmennuksen saavutukset tällä saralla. Fiilispohjalta tuntuma on ollut jo pitempään matseissa, että voisi pakata kamat ja lähteä kotiin, kun 60 minuuttia täyttyy kellossa ja tilanne valotaululla osoittaa tasalukemia. Päätin kuitenkin tutustua tämän illan päätteeksi hieman tarkemmin statistiikkaan ja sen vaikutuksiin sarjapisteisiin.
Kuluneella kaudella Jokerit on tähän mennessä päättynyt 11 kertaa tasapeliin varsinaisella peliajalla. Mahdollisia lisäpisteitä meille on ollut jaossa luonnollisesti saman verran. Näistä olemme kotiuttaneet kokonaisen pisteen Jarkko Ruudun VL-maalilla Kuopiossa. Voittoprosentti VL-kisoista on jäätävä 14 % ja jatkoajalla päättyneiden otteluiden osalta se on vieläkin surkeampi: puhdas nolla. Kokonaisuutena tilastot tukevat meille yhdeksän prosentin todennäköisyyttä voittoon, mikäli ottelu venyy jatkoajalle.
Olisi epärealistista olettaa, että pelin päättyessä tasatilanteeseen, kaikki ottelut päättyisivät voittoon. Sen sijaan, mikäli olettaisimme, että mahdolliset lisäpisteet noudattaisivat samaa voittosuhdetta (65 %) kuin varsinaisella peliajalla päättyneet ottelut, olisimme napanneet seitsemän pistettä nykyisen yhden sijaan. Tämä nostaisi meidät sarjataulukossa kuudella lisäpisteellä Pelicansin kantaan 78 pisteeseen. Ottaen kuitenkin huomioon, että kolme näistä lisäpistetappioista on kärsitty juuri Pelicansille, todennäköisesti sarjasijoitus olisi sarjassa kakkonen, kun puhutaan ns. kahden pisteen arvoisista keskinäisistä lisäpisteistä. Jopa Lämsän arpapelilogiikkaa (todennäköisyys voitolle 50 %) noudattaen olisimme viisi pistettä rikkaampia. Sijoitus tällöinkin Pelicansien ja Ässien kanssa samassa nipussa taistellen tiiviisti runkosarjan kakkospaikasta.
Laajensin vielä hieman tarkastelua viime kauden puolelle. Tuolloin kotiutimme 6 kpl jaossa olleista 15 lisäpisteestä eli voittoprosentti oli 40 %. Kun tästä poistetaan Jortikan alaisuudessa pelatut ottelut, saadaan nykyvalmennuksen tilastot: jatkoajalla 100 % (3/3), VMK:t 0 % (0/5). Toisin sanoen nykyvalmennuksen tilasto on kokonaisuudessaan surkea: VMK:t hävitään järjestäen ja myös jatkoaikojen suhteen trendi on tullut ryminällä alas sadasta nollaan, eivätkä ne siten ole päättyneet enää tällä kaudella lainkaan voittoihin.
Viime kaudella eniten lisäpisteitä poimineet joukkueet olivat Ässät ja KalPa. Tällä kaudella vastaavat joukkueet ovat olleet Pelicans ja Blues. Jokerit sijoittuvat molemmissa vertailuissa häntäpäähän, tällä kaudella jumboksi saakka. Vaikea sanoa, voiko noille joukkueille välttämättä mitään yhtä selvää yhteistä nimittäjää löytää, mutta ainakin minulle ne edustavat ko. kausilla lähtökohtaisesti ns. altavastaajajoukkueita, joissa valmennuksella on taito psyykata pelaajiin voitontahtoa ja vahvaa uskoa omaan tekemiseen, oli materiaali rosterissa sitten mitä tahansa. Liekö kasvatettu itseluottamus on sitten tuo ns. puuttuva tekijä? Sikäli saattaisi olla, että ainakin itse näen rankkarin usein pitkälti itseluottamussuorituksena, jossa laukoja menee tekemään suorituksen, jonka on vain ja ainoastaan määrä päättyä verkon perukoille. Muu osa suorituksesta on lopulta pelkkää kosmetiikkaa matkalla kohti päämäärää. Laukojan tulisi siis huokua maalinälkää ja itseluottamusta. Jos katsotaan vaikka maajoukkueesta Jarkko Immosta, on hänellä suunnilleen kaksi kikkaa, joita toteuttaa kovalla prosentilla. Vastaavia vakiokikkoja löytyy Mikko Koivulta tai vaikkapa meidän Jarkko Ruudulta. Eivät rankkarit siis välttämättä tarvitse äärimmäistä huipputaitoa vaan muutamaa harjoiteltua suoritusta, joita suoritetaan kliinisen määrätietoisesti.  Vastaavasti jokaisesta jokeripelaajasta, joka on tällä viikolla yrittänyt rankkaria, on nähnyt jo etukäteen, että yritetään mitä epätoivoisempia ratkaisuja vain valmiina toteamaan, että en onnistunut tällä(kään) kertaa.
Lämsän arpapelilausunto on sinänsä ymmärrettävä, että siitä paistaa läpi valmennuksen arvostus - tai pikemminkin sen puute - nykyistä systeemiä kohtaan ratkaista teennäisesti ottelun voittaja voittolaukauksin. Olen Lämsän kanssa asiasta samaa mieltä: ei näistä kukaan erityisemmin innostu. Ikävä kyllä silti niin kauan kuin tällä pistesysteemillä edetään, tulisi systeemiä kunnioittaa, sillä nämä menetetyt lisäpisteet olisivat ensisijaisen tärkeitä tasaisessa kilpailussa kärjen takana. Tilanne on sama kuin käytössä olevassa amatöörituomarijärjestelmässä, johon kaikki toivovat muutosta, mutta niin kauan kuin se on liigassa nykyisellään järjestetty, on sen puitteissa edettävä huolimatta siitä, miten kyseenalaista se ikinä onkaan.


Järvelä