Matka jatkuu

Fanius on suuria tunteita. Se on elämistä hetkessä. Parhaimmillaan valtavaa riemua ja pahimmillaan karvaita pettymyksiä. Meille nykysukupolven jokerifaneille taival on ollut varsin kivinen ja jälleen kerran peli näytti meille raadollisimman puolensa. Se iski vasten kasvoja juuri silloin, kun sitä vähiten odotti. Periaatteessa joukkueessa piti olla kaikki palaset kunnossa. Pudotuspeleihin lähdettiin vuosien tauon jälkeen ennakkosuosikin asemasta runkosarjan voittajana. Sitten taivas pimeni.

Rehellisesti sanottuna en osannut odottaa, että näin voisi käydä. Harvassa olivat ne tietäjät, jotka osasivat ennustaa etukäteen Eero Kilpeläisen eeppistä jäätymistä, joka hakee kaltaistaan seurahistoriassa. Sanonta kuuluu, että joukkueena voitetaan ja joukkueena hävitään. Toinen sanonta sanoo myös, että maalivahti on puoli joukkuetta. Jääkiekon kirjoittamattomia sääntöjä noudattaen ei valmennusjohto eikä pelaajisto lähtenyt nimeämään syyllisiä vaan liputti ensimmäisen sanonnan puolesta. Meillä kannattajilla ei kuitenkaan vastaavaa lojaalisuusvelvoitetta ole, joten voin sanoa henkilökohtaisena mielipiteenäni, että Eero Kilpeläinen on lähes yksinään pääsyyllinen tämän vuosituhannen suurimpaan pudotuspelifloppiin.

En koe katkeruutta joukkuetta kohtaan, en näe mitään suurta syytä syyllistää kenttäpelaajia tästä. He taistelivat vähintään neljä peliä viidestä todella miehekkäästi läpi sarjan ja hallitsivat kiekollista pelaamista mennen tullen. Tehottomuudesta voi antaa kritiikkiä, mutta rehellisyyden nimissä peli menee varmasti puskemiseksi, jos toinen joukkue ainoastaan sumputtaa ja toisaalta omissa kolisee jokaisella maskittomalla siniviivarannelaukauksella, kun omassa päässä maalinsuulla seisova kaveri – josta en voi käyttää enää nimitystä maalivahti – ei ota kiinni rantapalloakaan. Toisaalta valmennuksen pelinappulat olivat myös varsin vähässä, koska todella kovan tason kakkosmaalivahtia ei ollut käytössä, minkä vuoksi piti riskillä yrittää palauttaa Kilpeläisen itseluottamusta edes keskinkertaiselle tasolle.

Jälkiviisas on aina helppo olla. Totuus on kuitenkin se, että sormea heristelevä minähän sanoin -besserwisseröinti ei vie seuraa yhtään eteenpäin tulevaisuudessa. Ainoa oikea tapa käsitellä asia, on ottaa virheistä opiksi ja tehdä asiat entistä paremmin tulevina kausina. Se tarkoittaa myös sitä, että Eero Kilpeläinen ei voi pelata enää otteluakaan Jokereiden ykkösmaalivahtina jatkosopimuksestaan huolimatta. Tiukan paikan tullen ei aitoa luottamusta tällaisen romahtamisen jälkeen enää löydy joukkuekavereilta, vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan. Toisaalta kakkosmaalivahtina ei voi olla periaatteessa parhaassa peli-iässä oleva maalivahti, joka on hankittu ykkösvahdiksi, mutta on ripuloinut itsensä availemaan luukkua ilman suuria tulevaisuuden tavoitteita. Ammattilaisurheilussa on tulosvastuu. Jokereiden kaltainen seura ei voi toimia harjoittelupaikkana hermoherkälle maalivahdille, kun joukkueen pelaajapalkkoihin investoidaan muutoin kolme miljoonaa kaudessa.

Vaikka kausi päättyi valtavaan pettymykseen, joka tulee seuraamaan meitä seurahistoriassamme synkkänä episodina, pitää kuitenkin yrittää edelleen nähdä iso kuva. Vaikka organisaatio onkin kriittisessä tilassa sen suhteen, kuka seuraa Kekäläisen rakennustyötä, on sen perusteet kuitenkin vahvemmalla pohjalla kuin vuosiin. Pelillinen identiteetti on palautettu takaisin ja valmennuksen oppirahat on toivottavasti myös nyt maksettu. Pelaajarunkokin pysyy pääosin kasassa. Kausi päättyi, mutta tulevaisuudelta ei pudonnut pohja pois.

Entäpä mitä kaudesta lopulta jäi mieleen? Negatiiviset ensin. Putoaminen puolivälierissä ja Kilpeläisen eeppinen jäätyminen. Näiden lisäksi jengin uskomattoman huono rekordi vieraspeleissä muutoin vahvalla kaudella. Fanit pääsivät Stadin ulkopuolelle suuntautuneilla vierasmatkoilla todistamaan voittoa tasan yhden kerran. Positiivisella puolella puolestaan on mainittava erityisesti Erik Karlsson. Aivan käsittämätön kaveri, joka teki jäällä suunnilleen ihan mitä halusi. Kenties dominoivin pelaaja, joka on koskaan esiintynyt Jokereissa ja on aiheesta maailman paras hyökkäävä puolustaja. Muutenkin parhaimmillaan joukkueen pelaaminen oli tällä kaudella hienoa jokerikiekkoa, eikä otteluissa käyminen tuntunut koskaan pakkopullalta. Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: Eteläpääty. Loistava tunnelma, asenteella läpi kauden. Pitäkää siitä kiinni, sillä vaikka juuri nyt jokerifanius tuntuu jälleen elinkautiselta, matka kuitenkin jatkuu. Nähdäkseen sateenkaaren on kuljettava sateen läpi. Kiitokset kuluneesta kaudesta ja hyvää kesälomaa.

Järvelä

Käännekohdassa

Kulunut viikko sisälsi melkoisen uutispommin, kun Jarmo Kekäläisen siirto Jokereista Blue Jacketsin GM:ksi uutisoitiin. Tämän vaihtoehdon on koko ajan tiedetty olevan olemassa, mutta silti toteutuessaan se tuli kuin salama kirkkaalta taivalta. Kekäläisen itsensä kannalta kyseessä on todella iso tunnustus tehdystä työstä ja se tehtävä, johon hän on pelaajauransa jälkeisellä urallaan tähdännyt. Hän astuu nyt ensimmäisenä eurooppalaisena NHL-joukkueen GM:n tehtäviin.

Isoin vaikuttaja uuteen pestiin on tietysti hänen tekemänsä työ ja luomansa suhteet NHL:ssä ennen saapumistaa Jokereihin vuonna 2010. Silti vaikutuksensa uuteen pestiinsä on varmaan ollut myös Jokeri-organisaatiossa tehdyllä työllä. Kekäläinen on uudistanut kolmessa vuodessa kokonaisvaltaisesti Jokereiden organisaatiokulttuurin ammattimaiselle, Suomen ja koko Euroopan mittakaavassa korkealle tasolle. Mikäli se vielä jostain syystä aiemmin on jäänyt epäselväksi, niin pidän Kekäläistä erinomaisena esikuvana siitä, miltä työnjälki näyttää, kun piinkova ydinosaaminen yhdistetään hyvään johtajuuteen. Arvostan häntä todella paljon ammattilaisena ja urheilujohtajana.

Vaikka uutinen on hieno Kekäläiselle itselleen ja koko suomalaiselle jääkiekkoilulle, heittää se isoja kysymyksiä ilmaan Jokereiden osalta. Toimitusjohtajan rooli on kenties merkittävin yksittäinen palanen, kun puhutaan organisaation pitkän aikavälin menestyksestä. En usko, että Kekäläisen lähdöllä on suoraa vaikutusta tämän kauden menestysmahdollisuuksiin toisin kuin vaikkapa joukkueen loukkaantumistilanteella. Joukkue on kuitenkin kasassa, se on hyvin rakennettu ja valmennettu. Sama koskee pitkälti tulevaa kautta. Suurin osa merkittävistä jatkosopimuksista on varmistettu ja pelaajarunko sikäli kasassa. Siitä eteenpäin tilanne on kuitenkin sitten avoimempi. Kuinka tuleva toimitusjohtaja onnistuu tasapainoisen edustusjoukkueen kasaamisessa? Kuinka hän onnistuu ylläpitämään junioritoiminnan sillä tasolla, jolle Kekäläinen on sen nostanut? Miten onnistuneesti hän ylipäänsä johtaa organisaatiota sekä pitää päivittäisen tekemisen vaatimustason yhtä korkealla kuin Keku?

Potentiaalisia ehdokkaita ei itse asiassa ole liikaa, mikä johtuu siitä että edes lähelle yhtä kovaa nimeä on vaikea löytää. Spekulaatioissa esiin tulleita nimiä on ollut tähän mennessä oman organisaation sisältä Säilynoja ja Siren sekä ikään kuin jokerikorttina hihasta Jarkko Ruutu – jonka pestiin en tosin tässä vaiheessa uraa usko. Nykyisen organisaation ulkopuolelta niminä on heitetty ilmoille Jukka Holtari ja Kari Jalonen. Näistä tosin vain jälkimmäinen on sopimuksettomassa tilassa kauden päättyessä. Ulkomailta ehdokkaita voi nousta lähinnä Kekäläisen omien kontaktien kautta. Uskoisin tässä haettavan kuitenkin ehdokasta, jolla on urheilutaustan lisäksi riittävä tietämys nimenomaan kotimaisesta kiekkoilusta, mikä johtaa eittämättä siihen tilanteeseen, että Kekun seuraaja olisi suomalainen. Varmaa on kuitenkin se, että oli seuraaja, kuka tahansa, on Jokerit organisaationa kriittisen valinnan edessä. Onnistuessaan löytyy seuraaja, joka jatkaa rakennustyötä kokonaisvaltaisesti nyt luodulta vahvalta perustalta. Jos seuraajan valinnassa epäonnistutaan, on huipulta yllättävän lyhyt matka alas takaisin 2000-luvun puuhastelun tasolle.

Käytän vielä tässä vaiheessa mahdollisuuteni lausua kiitokseni hienosta työstä, minkä Jarmo Kekäläinen on tehnyt rakkaan seuramme eteen. Hän on on viime vuodet rakentanut organisaatiotamme määrätietoisesti ja johtanut sitä suoraselkäisesti. Parempaa toimitusjohtajaa on vaikea kuvitella ja omasta puolestani Keku on koska tahansa tervetullut takaisin, jos sellainen onnenpotku organisaatiollemme jostain käsittämättömästä syystä tulisi joku kaunis päivä vielä vastaan. Jos kapteeni Väänänen nostaa tänä keväänä mestaruuspokaalin ilmaan mestaruuden merkiksi, kuuluu siitä iso kiitos Kekäläiselle, vaikka hän ei tuolloin todennäköisesti itse olekaan paikalla tilannetta todistamassa. Eiliset jäähyväiset Areenassa olivat mieleenpainuvat ja vahvisti sitä, mitä Keku itse jäähyväisissään kertoi; Jokereilla on aina erityinen paikka myös hänen sydämessään. Onnea ja menestystä NHL:ään.


Järvelä

Minä, me, Jokerit

Jatkoaika.com:sta löytyy hieno keskustelu otsikolla Helsingin Jokerit – Tunteiden vuoristorata, jota on tullut lueskeltua tässä viime päivinä jonkin verran. Teille, jotka ette ole tuonne vielä eksyneet, kerrottakoon, että ko. keskustelussa kannattajat kertovat siitä, millaisia tunteita Jokerit on herättänyt vuosien varrella. Sieltä löytyy mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten kannattajista on tullut jokereita ja ikimuistoisia tarinoita kunkin fanin jokerimatkan varrelta. Suosittelen lukemaan läpi jo pelkästään fiiliksen nostattamiseksi. Samalla se piirtää nopeasti ison kuvan siitä, kuinka erilaisia kannattajia Jokerit seurana pitää sisällään: eri sukupolvia eri vaiheessa kannattajuuden elinkaarta. Silti näitä ihmisiä yhdistää yksi yhteinen nimittäjä.

Tämän alustuksen jälkeen voin latistaa tunnelmaa sillä, että en ole menossa syvällisemmin noihin tarinoihin vaan ajattelin puhua raadollisemmin urheilubisneksestä Jokereissa. En kuitenkaan niinkään liiketaloudellisesti tunnusluvuista, pelaajabudjeteista, hallikapasiteetin käyttöasteesta tai muusta informaatiosta, mikä voisi sinänsä olla minulle ominaisempaa osaamisaluetta. Mennään enemmän oman alueen ulkopuolelle ja puhutaan tällä kertaa brändin rakentamisesta Jokereissa. Joillekin tämä voi olla kaupallinen kirosana, mutta itse asiassa puhutaan kuitenkin nyt niistä arvoista, jotka me kannattajat allekirjoitamme. Ne tekevät meistä Jokereiden kannattajia, niiden vuoksi tuomme kassavirtaa organisaatioon, mahdollistamme liiketoiminnan ja seuran olemassaolon. Ne tekevät meistä brändiuskollisia Jokereille.

Tyypillisesti brändi sanana suomalaisessa kiekkoilussa yhdistetään naapuriin. Silloinkin enemmän pelityylillisien asioiden yhteydessä – ja pääosin muiden seurojen puolelta kuittailuna tai heidän omina perusteluinaan kaukaloiden ylilyönneille. Joka tapauksessa kaikki tietävät heidän perinteisen pelityylinsä: fyysistä ja kovaa pelityyliä. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että ei heidän pelityylinsä sitä ole systemaattisesti enää viime vuosina noudattanut vaan tyyli on poukkoillut aina valmentajan mukaan. Oli miten oli, voisi sanoa, että heillä on suomalaiseksi kiekkoseuraksi suhteellisen vahva brändi, kun mennään oikeasti pelityylin ulkopuolelle ja puhutaan siitä, miten tuo seura mielletään. Pelityyli pelkästään kun ei ole mikään brändi, ainoastaan osa sitä. Stadilaisuus, suomenruotsalaisuus ja fyysisyys tulevat ensimmäisinä attribuutteina hyvin esille. Kun taas mietitään muita SM-liigan seuroja, on jopa hieman vaikea sanoa, miten nuo profiloituvat. Paikallisuus on vahvin tekijä kussakin maalaisseurassa, mutta mitä muuta arvoja seurat oikeasti edustavat? Siihen on vaikea lopulta edes vastata.

Palataan kuitenkin pienen taustoituksen jälkeen muista seuroista takaisin Jokereihin. Seuraan, joka toimii Suomen suurimmalla talousalueella yhdessä kahden muun liigaorganisaation kanssa kilpaillen monen muun vaihtoehtoisen vapaa-ajanviettomahdollisuuden kanssa. On selvää, että toisin kuin maakunnissa täällä pelkkä paikallisuus ei riitä. Olkoonkin, että paikallisuus on aina yksi peruspilari, kun suomalaisesta urheilubisneksestä puhutaan. Sen vuoksi myös Jokerit profiloituvat tällä saralla stadilaiseksi.

Junioreiden puolella lanseerattiin jokin aikaa sitten slogan Tahdon taitajaksi. Se SM-liigaorganisaatioiden nykyisen kasvattajaroolin ohella mielestäni kuvaa hienosti sitä, mitä Jokerit peli-identiteetiltään on, vaikka sitä ei ole suuressa määrin markkinoinnissa käytettykään. Taitokiekko profiloituu Jokereihin erityisen vahvasti 90-luvun menestysvuosiin ja personoituu idoleina mm. Otakar Janeckyyn ja Teemu Selänteeseen. Samalla sloganiin yhdistyy tahto. Tahto kehittyä pelaajana, tahto pelata joukkueelleen, tahto pelata jokainen pelitilanne työteliäästi loppuun saakka. Jos yhtään on kuunnellut valmentajien ja Jarmo Kekäläisen kommentteja, he korostavat aina pelaajan luonnetta pelillisten ominaisuuksien ohella sekä pelaajan työteliäisyyttä. Kun katsotaan organisaatiota muutoin, niin ihan samat asiat taitoon, tai tässä yhteydessä omaan ammatilliseen osaamiseen sekä työteliäisyyteen, korostuvat. Otetaan vaikkapa tyyppiesimerkkinä esille faneille päivittäin näkyvä laadukas tiedottaminen.

Millä tapaa tämä edellä mainittu sitten liittyy meihin kannattajiin? Lähtökohtaisesti tietysti siten, että tuo taitokiekko on sitä jääkiekkoa, mistä me pidämme. Syvällisemmin ajatellen kuitenkin muilta osin siten, että ainakin henkilökohtaisesti allekirjoitan kaikki nuo arvot myös jääkiekon ulkopuolella. Eteläpääty toimii myös tässä tapauksessa hyvänä esimerkkinä seuran sisällä. Ei fanipäätymme olisi Suomen suurin ja kaunein, ellei faneilla olisi aitoa paloa kannattaa seuraansa sydämellä. Se tarkoittaa sitä samaa luonnetta ja tahtoa yksilön tasolla, joista aiemmin puhuttiin pelaajien ja organisaation työntekijöiden kohdalla.

Jokerit on nykyään liigaseuroista ylivoimaisesti parhaiten johdettu ja tekee useimmat asiat tätä nykyä muita seuroja paremmin nimenomaan organisaation tasolla. Riittävä määrä omia kasvatteja joukkueessa johtavissa rooleissa, iso määrä omia junioreita kasvamassa mukaan tulevaisuuden pelaajarungoksi. Pelityylissä on palattu takaisin omaan identiteettiin, taitokiekkoon. Seuran tiedotus on laadukasta, se tuo joukkueen päivittäin lähelle kannattajaa. Markkinointi on ollut osuvaa ja hyvin kohdistettua. Markkinointi on myös monin osin suunnattu nuoremmalle sukupolvelle, mikä on varmasti osa pitkän aikavälin strategiaa. Samoin perhepäivät, jotka toisinaan voivat tuntua turhauttavilta, ajavat tätä samaa nuoren ikäpolven sitouttamista Jokereihin. Listalle voisi vielä nostaa edulliset kausikortit nuorille, joista osasta kasvaa seuralle kannattajia pitemmällä aikavälillä. Kekäläinen on oivaltanut jotain olennaista urheilubisneksessä ja toteuttaa tätä tehokkaasti johtamisessa. Tuodaan joukkue lähelle faneja, jolloin fanit sitoutuvat tiiviimmin osaksi seuraa. Omat jätkät joukkueessa ja peli-identiteetin jatkuvuus läpi kausien tekee joukkueesta yhä enemmän oman. Tällöin seurasta tulee enemmän osa kannattajan elämää kuin satunnainen käynti areenalla joukkueen pelissä silloin tällöin. Pelaajista, seurasta, faneista rakentuu yhteisö – perhe tai koti, miten sitä nyt haluaakaan kutsua.

Pitkällä aikavälillä urheilullisella puolella tulee väistämättä nousuja ja laskuja. Bisnesnäkökulmasta pitkällä aikavälillä menestys on kiinni siitä, miten hyvin onnistuu tasoittamaan laskut. Tässä kannattajan seurauskollisuus – siis kylmästi asiakkaan brändiuskollisuus – on kannattavuuden ytimessä. Hallit ovat aina loppuunmyytyjä silloin, kun menestystä ropisee laariin, mutta kannattajien sitouttaminen seuraan pitää käyttöasteet korkeampina myös heikompina kausina. Ja ihan vastaavasti tämä faneista muodostuva kontaktien määrä on merkitsevä myös yhteistyökumppaneille heidän sopimuksissaan, jotta ei puhuttaisi yksipuolisesti pelkästään lipputuloista.

Jokereiden markkinoinnissaan lanseeraama Minä, me, Jokerit on kaikessa yksinkertaisuudessaan harvinaisen onnistunut. Muistan Kekäläisen sanoneen, ettei yksikään Eteläpäädyn kannattaja olisi ottanut tuota omakseen ellei allekirjoittaisi sitä. Nyt se lähtee tunteella ehkä kovimmin kaikista huudoista. Hauska huomata, että lopulta olemme myös itse varsin tehokkaasti rakentamassa omaa brändiämme.

Järvelä

Hotellireissu

Toisinaan pienistä jutuista on tapana kasvaa puolivahingossa vähän isompia. Viikonlopun hotellireissu Ouluun oli yksi näistä. Alun perin vuosi taaksepäin teimme pienemmällä faniporukalla vastaavan viikonloppureissun Ouluun. Silloin meitä taisi olla mukana alta kymmenen kaveria. Meillä oli tuolloin joka tapauksessa sen verran hauskaa tien päällä, että sovimme jo hyvissä ajoin tekevämme reissun tällä kaudella uusiksi. Kuitenkin sillä erolla, että nyt hankitaan liput ajoissa jonnekin muualle kuin seisomakatsomoon.

Kauden alla sitten laitettiin tuumasta toimeen ja lätkäistiin Facebookiin tapahtuma pystyyn. Ei aikaakaan, kun jengiä alkoi pudottautua tapahtumaan positiiviseksi yllätyksekseni tuon alkuperäisen porukan ulkopuolelta kiitettävää tahtia. Lopputulemana meitä matkasi Ouluun kaikkinensa pyöreästi 30 henkilöä ja hallille loppupeleissä ilmestyi vielä enemmänkin faneja.

Itse ottelusta on turha mainita muuta kuin, että Raksilassa ei oikeastaan koskaan voiteta ja halli on yleiseltä atmosfääriltään ehkä liigan heikoin (mikä toki tekisi siitä helpohkon ottaa paikka haltuun riittävällä osallistujamäärällä). Tällä kertaa myös meidän valmennusjohdon maalivahtivalinta osoitti sen, ettei pisteiden perässä kovin kiimaisesti taidettu olla. Samaan hengenvetoon voi todeta sen, että vaikka paikkakunnalle mennään matsia lähtökohtaisesti katsomaan, on se vain yksi juonenkäänne matkan agendalla. Näissä reissuissa parasta on se, että ollaan hyvällä jengillä pitämässä hauskaa yhdessä. Tällä kertaa siihen nyt kuului allasbileitä, baari-iltaa ja kaikenlaista muuta yleistä pahennuksen herättämistä sekä epäkorrektia käytöstä. Säästetään tarkemmilta yksityiskohdilta ja todetaan lyhyesti, että ainakaan itse en ole koskaan yllyttänyt ketään chanttaamaan mitään Ouluun liittyvää chanttia. Tai jos olen, niin en myönnä tai muista.

Joka tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että hotellireissun kerran tai pari kauden aikana pitäisi kuulua pysyvästi jokerifanien kausiohjelmaan. European Trophyn mahdolliset lopputurnaukset ovat automaatioita, joihin pitää lähteä. Niistä ei tarvitse edes keskustella. Sen lisäksi kuitenkin kotimaassa kauemmaksi suuntautuvat yön yli kestävät reissut ovat paikallaan. Nämä kun toimivat hyvinä fiiliksen nostattajina näin kohti kevään ratkaisupelejä mentäessä, kun päästään pitämään porukalla hauskaa hieman normaalia pitemmän kaavan kautta. Vaikka se investointina onkin hieman kalliimpi kuin yksittäinen EP:n organisoima fanimatka, niin joskus hyvästä kannattaa myös maksaa vähän enemmän.

Oulun lauantaipelit ovat aika optimaalisia hyvien lentoyhteyksien vuoksi, ja nämä voitaisiin hyvin ottaa perinteeksi, koska toimivaksi todettu konsepti on jo kasassa. Yhtenä hyvänä matkakohteena voisi tulevaisuudessa olla myös vaikkapa Kuopio. Meillä on ollut lisäksi pienemmällä porukalla tapana matkustaa avaamaan kautta elokuun lopulla Eurooppaan European Trophyn lohkovaiheeseen. Siinäkin on miettimisen arvoinen idea, lähtisikö näille reissuille tulevaisuudessa mukaan vähän isompi porukka, jolloin saataisiin faniporukka hyvällä syyllä kasaan pitemmän kesätauon jälkeen. Etenkin, jos matkakohteeksi valikoituisi jokin hieman edullisempi maa kuin Sveitsi viime elokuussa.

Loppuun vielä kiitokset omalta osaltani kaikille viikonloppuna Oulussa mukana olleille. Teitte reissusta ikimuistoisen. Otetaan viimeistään ensi kaudella uusiksi!

Etelästä Pohjoiseen ja niin edelleen,

Järvelä

Tammikuu

Nämä tammikuut ovat jotenkin aina eräänlaista suvantovaihetta jokerifanin kausikalenterissa. Päivä on lyhyt, ulkona on pimeää. Lätkämatsitkin tuntuvat enemmän tai vähemmän suorittamiselta kuin nautinnolta. Pelataan runkosarjan kolmatta neljännestä. Alkuasetelmat on haettu, mutta runkosarjan loppukaan ei ihan vielä häämötä, pudotuspeleistä puhumattakaan.

Se loistokkuus – sexy hockey - mistä nautimme alkusyksyn, paistaa poissaolollaan. NHL-kausi on päässyt starttaamaan, joten supertähdet Erik Karlsson ja Valtteri Filppula ovat poistuneet Areenan valoista. Omat tähtemmekään eivät oikein loista. Pisteitä kuitenkin kertyy tasaiseen tahtiin eikä pitkiä tappioputkia ole päässyt syntymään. En ole huolestunut. Joukkueen pelissä vain yksinkertaisesti näkyy kova treenaaminen. Sen vuoksi luistelu on nihkeää ja peli näyttää hieman pakkopullalta, vaikka sinänsä onneksi suhteellisen tuloksellista onkin.

Kokonaisuutena asiat ovat kunnossa. Pieniä yksityiskohtia silti on joihin lupaava kausi voi tökätä. Päällimmäisenä näistä on kiekollinen kakkossentteri - oikeammin sen puute loukkaantumisen vuoksi. Ben Eaves on aivan kärkipelaajia tähän liigaan kiekollisena sentterinä, mutta valitettavasti kaverin fysiikan kestävyys on luokkaa Jari Litmanen. Siirtomarkkinat näyttävät hyvin kuivilta NHL-kauden startattua, pelaajabudjetissa ei kyetä kilpailemaan taloudellisesti Euroopan kärkiliigojen kanssa eikä SM-liigan vetovoima muutenkaan ole välttämättä näiden tasolla. Esimerkiksi Ivan Majeskysta ensiajatukseni oli pettymys, mutta kun on katsellut muiden joukkueiden hankkimia vahvistuksia – tai no ”vahvistuksia” – on jälleen pakko myöntää Kekun onnistuneen suhteellisen hyvin haastavassa markkinatilanteessa. Linja on pakon sanelemana se, että yksi yhteen korvaajia ei löydy vaan on haettava laajuutta alempiin ketjuihin ja etsittävä ratkaisut olemassa olevasta pelaajaringistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi meidän osalta sitä, että huhuiltu Jesse Winchester saattaa tulla mukaan Jokereihin voimahyökkääjäksi, mutta tällöinkin kakkossentterin roolia todennäköisesti voisi istuttaa ennemmin Riku Hahlin tai Teuvo Teräväisen harteille.

Jos sitten vertaa tammikuun pelillistä suoritusta viime vuoden puolella pelattuihin otteluihin, on niissä näyttävyyden menetyksestä huolimatta mukana myös positiivisia elementtejä. Kun aiemmin tehot olivat enemmän tulikuuman ykkösketjun varassa, jakautuvat tehot nyt tasaisemmin joukkueen kesken. Tämä on erinomainen asia kevättä ajatellen. Yhden ketjun voi pimentää varjostamalla, mutta jos koko joukkueessa on maalintekopotentiaalia, on tuota laajuutta mahdoton varjostaa pois yhden puolustavan ketjun voimin. Muutenkin valmennuksen ja pelaajien kommenteissa on paistanut läpi se, että nyt todella hiotaan viimeisen päälle valmiiksi yhtenäistä joukkuetta tiettyjen pelillisten elementtien ohella. Ei liene sattumaa, että kauden läpi takerrellut vieraspeli alkaa muistuttaa playoffs-pelaamista, minkä ansiosta vieraspisteitä on alkanut vihdoin kertyä paremmin. Päästettyjen maalien määrä on pudonnut alas, vaikkakin samalla oma maalinteko on ollut hieman heikompaa. Painotus treeneissä yhteen osa-alueeseen syö hieman fokusta toisesta, mikä näkyy hyökkäyksessä ja erityisesti ylivoimapelissä. Samaan aikaan joukkue on leiriytynyt yhdessä tälläkin viikolla yhden päivän Vierumäellä, vaikka se yhtä hyvin olisi voinut koukata takaisin kotiin Kuopiosta ja matkustaa täältä Lahteen.

Jos puolestaan mietitään tilannetta katsomon puolella, niin heijastelee se aika tavalla joukkueen pelillistä suoritusta. Kuten alussa sanoin, niin elämme tällä hetkellä hieman raskasta aikaa meillekin. Arkipelit ovat hieman puuroa, osallistumisaktiivisuus ei kukoista alkukauden tapaan. Tämäkin on toki ymmärrettävä ilmiö, joka korjaantuu melkeinpä automaationa kohti kevättä. Tällä kaudella kuitenkin erityisen mielenkiintoinen ilmiö näin sarjajohtajan asemassa on ollut se, että vieraspelisaldo tosiaan on yllättävän heikko. Vielä heikompi se on niiden otteluiden osalta, joissa fanit ovat olleet reissussa mukana. Itse asiassa eilinen voitto oli ensimmäinen ns. lauantaisauna, jossa otettiin pisteet mukaan vierasottelusta. Lahdessa ei valitettavasti oltu tällä kertaa organisoidusti mukana. Reissuissa ei silti tunnelman puolesta mielestäni ole ollut juurikaan valittamista. Turku joulukuussa oli valtava reissu Suomen mittakaavassa. Olkoonkin, että lööppimedia suuntasi asiasta fokusta epäolennaiseen. Viime viikon Tampereen pelissä oli myös jotain todella hienoa: upea, äänekäs, tiivistunnelmainen fiilis katsomossa. Kaikki tämä lupaa hyvää keväälle. Vierastappiot kenties tietyllä tapaa yhtenäistävät meitäkin kohti kevättä ja valmistavat kohti edessä mahdollisesti odottavaa tavoitteen täyttymistä. Se on varmaa, että pudotuspelien alkaessa tien päälle lähtee näillä runkosarjan vierasmatkarekordeilla niin nälkäinen Eteläpääty, että kun meidän jengi sitä vihdoin ruokkii voitoillaan, niin meno tulee olemaan huikeaa. Sen voimalla jatketaan eteenpäin sydäntalven horroksessa.

Järvelä

Världens Bästa Karlsson

J: Tähkä, Kungen Erik on poistunut Areenalta. Mitkä fiilikset päällimmäisenä maailman parhaan puolustajan ajasta Jokereissa? Loppuvatko superlatiivit?

T: Superlatiivit ovat loppuneet jo aikoja sitten. Päällimmäinen fiilis on haikeus... Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Eilinen show oli osoitus siitä, että halutessaan Karlsson dominoi liigaa mennen tullen. Kaipa tässä täytyy sittenkin hieman elätellä toiveita, että josko sittenkin näkisimme Erikin vielä tällä kaudella dominoimassa liigan pudotuspelejä?

J: Yleinen mielipide tuntuu olevan, että Erikiä ei enää Jokereissa nähdä, vaikka NHL-kausi peruuntuisi lopullisesti. Itse uskon, että paluu on edelleen mahdollista. Kaveri on viihtynyt meidän organisaatiossa ja Helsingissä loistavasti. Kun tiedetään, miten kilpailuhenkinen pelaaja Karlsson on, niin miksi hän ei palaisi Jokereihin, kun kerran viihtyy organisaatiossa, tarjolla on iso rooli joukkueessa ja ennen kaikkia täällä hänellä on todella hyvä mahdollisuus voittaa mestaruus? Frölunda on miehen kotiseura, mutta ymmärtääkseni heillä ei vastaavaa todennäköisyyttä mestaruuden voittamiseen ole tällä kaudella tarjolla.

T: Todennäköistä on, että Elitserien sallii ruotsalaisten NHL-pelaajien pelaamisen sarjassa jos lockout päättyy. Avainkysymys onkin sen jälkeen, kiehtooko Erikiä enemmän kotiseurassa pelaaminen vai Suomen mestaruuden voittaminen. Eiköhän Ruudun Jakke ainakin tee kaikkensa saadakseen Erikin vielä Jokereihin! Uskooko Kollega Järvelä, että Kungen Erikin poistumisella olisi isojakin vaikutuksia joukkueen peliesityksiin kentällä?

J: On päivänselvää, että tuollaista kaveria ei korvaa kukaan. Kyllä se väistämättä siis jollain tapaa näkyy otteissa. Samaan hengenvetoon voisin todeta, että pelisysteemi ja sen toteutus on sillä tasolla, että en usko edes Karlssonin poistumisen tekevän suurta droppia Jokereiden pistetahtiin. Masto on soolomaalinsa ohella nostanut tasoa viime peleissä huimasti ja itse kukin puolustajista on parantanut Erikin pelatessa joukkueessa. Itseluottamustaso on siis korkealla ja Erikin siirtyessä sapattivapaalleen, avaa se mm. Eroselle lisää peliminuutteja. Näkisinkin Erosen nyt Jokereiden ykkösylivoiman takakolmion viivapelaajana tulevissa peleissä. Ehkä nuorten MM-kisojen jälkeen voitaisiin kokeilla viiden hyökkääjän ylivoimaa, sillä Teräväinen on pelannut tuota paikkaa hyvin karlssonmaisin ottein Ufassa. Liputatko ennemmin kuitenkin Maston puolesta?

T: Kyllä Teräväisen pelaaminen viivapakkina vakuutti tänään siinä määrin, että viiden hyökkääjän ylivoima on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Ellei nyt sitten Lepistöä saada kotiutettua. Silloin yv-pakkeina voisivat olla Lepistö, Moses, Eronen ja Nordlund. Viime aikoina ylivoima on toiminut kuin elokuvissa, ei kannattane odottaa ihan vastaavaa loistokkuutta jatkossa ottaen huomioon Karlssonin jättämän rightin pakin aukon viivassa. Onneksi pelisysteemi toimii, kuten sanoitkin, erittäin hyvin, eli tuskin tässä mitään romahdusta tulee.

Siinä olemme kuitenkin varmaan samaa mieltä, että Kekäläisen on lähdettävä pakkimarkkinoille ellei Lepistöä saada. Erikin paluusta ei kuitenkaan takuita ole.

J: Ehdottomasti. Ei sillä, ettenkö luottaisi nykyiseen pakistoon, mutta se kaipaa Erikin lähdettyä hieman lisää kiekollisuutta sekä ennen kaikkea leveyttä. Kärkikokoonpano on hyvä, mutta loukkaantumisvaraa siinä ei juuri ole, kun vertaa tilannetta vaikkapa hyökkäyskalustoon. Myös pelisysteemimme, joka pohjautuu hyökkäysvoittoiseen peliin, tarvitsee tuekseen pakkeja, joiden tärkeimpiä ominaisuuksia on pelin avaaminen. Tällöin päästään hyödyntämään taitavaa hyökkäysarsenaalia.

Lepistö olisi tähän tilanteeseen aika optimaalinen hankinta. Kiekollinen pelaaja, joka pärjää myös puolustuspelissä. Oma kasvatti, joka voisi hyvinkin palata kotiin Amerikan ja Venäjän reissujen jäljiltä. Samihan nähtiin Jokereiden aitiossa pari viikkoa taaksepäin, ja kuinka ollakaan sopimus Venäjällä purettiin samaan aikaan Erikin ilmoituksen kanssa. Ihmettelisin, jos Kekäläisellä ei olisi vähintään vahva neuvotteluyhteys Lepistön kanssa käynnissä. Mikäli lock-out päättyy, vastustajat heikkenevät suhteessa Jokereita enemmän ja Lepistön (tai muun kiekollisen pakin) myötä joukkue olisi valmis. NHL-kauden jatkuessa puolestaan Lepistö + Karlsson pakistossa olisi melkoista valuuttaa.

Palataan vielä lopuksi takaisin Karlssoniin. Minkä vuoksi kyseessä on mielestäsi mailman paras puolustaja? Toki puolustaja on ehkä lähtökohtaisesti väärä termi Erikistä puhuttaessa, mutta puhutaan nyt vaikka sitten hyökkäävästä puolustajasta.

T: Erik on mun mielestä jäällä neljäs hyökkääjä. Ihan huikeat lahjat pelata lätkää; Luistelu, kiekollinen pelaaminen, kaikki nuo näyttää todella vaivattomalta. Lisäksi peliäly on aivan top-luokkaa. Kyllä nuo tekijät tekevät Karlssonista maailman parhaan hyökkäävän puolustajan tällä hetkellä. Puolustava puolustajat ovat sitten erikseen... Ei muuta kuin koska tahansa tervetuloa takaisin Jokereihin! Itse en paluuseen usko, mutta aina on toivoa...

J: Haluaisin lisätä tähän vielä Karlssonin ominaisuudet joukkuepelaajana. Erik tsemppasi kovasti pelikavereitaan, juhli aidosti myös muiden onnistumisista. Vastustajan satuttaessa itseään hän oli ensimmäisenä kysymässä, onko kaikki kunnossa. Todellinen herrasmiespelaaja, joka pelasi nöyrällä asenteella, vaikka olisi voinut periaatteessa leijua noilla taidoilla korkealla. Hieno pelaaja, jonka kasvoilla paistoi aina onnistuneen suorituksen jälkeen jokerimainen virnistys.

Kiitos Erik. Olet koska tahansa tervetullut takaisin.

Tähkä & Järvelä

Joulu tuli

Haluan jakaa kiitosta Jokereiden joulukalenterista. Se on ollut hieno tapa pudotella solmittuja jatkosopimuksia meidän fanien tietoon. Fiilis on kunakin päivänä luukkua avatessa ollut kuin pikkulapsella. Sitä odotti etukäteen ja päivä toisensa jälkeen videokalenterin luukun avaaminen sai hyvälle mielelle. Avautui luukun takaa sitten uusi pelaajasopimus, Zoltanin terveiset tai taustajuttu siitä, mitä arki on organisaatiossa eri vastuuhenkilöillä.

Kuten joulukalentereissa on tapana, paras yllätys oli jätetty viimeiseen luukkuun. Ossi Väänäsen pitkä jatkosopimus vuoteen 2016 saakka oli joulun kovin lahja. Se varmistaa, että puolustuksen perustukset ovat kunnossa. Luotettava kapteenimme putsaa maalinedustaa jatkossakin jämäkin ottein ja mentoroi ohessa nuoria puolustuslahjakkuuksiamme oikeille urille ammattilaisuransa alkutaipaleella.

Väänäsen pitkä jatkosopimus on peruspilari tulevien vuosien Jokeri-joukkueessa. Se on jälleen palanen Kekäläisen vahvaa osaamisesta sillä saralla, miten voittavaa joukkuetta rakennetaan. Joukkueesta löytyy aidosti punakeltainen kapteeni ja aimo annos luontaista johtajuutta Ossin toimiessa jengin johtajana. Usein pelaajasopimusten saralla kuulee jos jonkinlaista sanahelinää organisaatiosta, johon sopimuksen tekee. Ossin kohdalla on kuitenkin helppo uskoa kaverin vilpittömyyteen, kun hän kehuu organisaatiota ja kutsuu Jokereita kodikseen.

Kun katsotaan ensi kauden joukkuetta kokonaisuutena joulukalenterin viimeisen luukun avauduttua, niin voidaan todeta yksiselitteisesti, että meillä on pullat hyvin uunissa. Kuluva kausi on vasta joulutauolla, mutta meidän joukkue on muutamaa sopimusta vaille valmis myös tulevalle kaudelle. Lähestulkoon kaikki tärkeimmät pelipaikat on jo varmistettu jatkosopimuksin. Jatkuvuus joukkueessa on suuri, mikä takaa sen, että pelisysteemiä ei tarvitse lähteä raapimaan kasaan tyhjästä vaan toimivaa sapluunaa voidaan lähteä jatkamaan tulevalle kaudelle pienin lisämaustein. Yhdelläkään muulla liigaseuralla ei tilanne ole yhtä hyvä. Ääripäänä Lahden Pelicansissa jatkosopimuksia ensi kaudelle on solmittuna kokonaiset kolme kappaletta. Onneksi Kekäläisen aikakaudella ei enää järjestetä massiivisia tiedotustilaisuuksia vaan jatkosopimukset varmistetaan ajoissa ja tiedotetaan hyvissä ajoin.

Näiden ajatusten myötä hyvää punakeltaista joulua kaikille tätä blogia seuraaville jokerifaneille. Rentoutukaa ja ladatkaa akkuja huolella, sillä kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että tästä keväästä on tulossa positiivisessa mielessä hyvin pitkä.

Järvelä

P.S. Seuratkaapa huomenna käynnistyviä nuorten kisoja, missä Jokeri-pelaajia on iso liuta. Kuusi pelaajaa on enemmän kuin yhdeltäkään muulta seuralta. Lisäksi valmennuksen puolella Tomek takaa, että tunnetta ja tahtoa joukkueessa riittää. Palataan näihin todennäköisesti vielä paremmin lähipäivinä, kun saadaan kisat käyntiin.