sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Vänrikki Koskela


Muistatteko Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelan?  Miehen, joka syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Koskela oli yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta. Luonteeltaan hän oli itse vaatimattomuus, mutta siitä huolimatta nautti horjumatonta luottamusta miehistönsä keskuudessa, koska hän johti joukkojaan esimerkillään ollen samalla yksi joukkueensa parhaista sotilaista.
Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoista juuri Koskela on aina ollut oma suosikkini. Se johtunee siitä, että arvostan tällaista johtajuutta, jossa ei nosteta itseään johtajan asemaan sanoin vaan arvostus ansaitaan teoilla. Seurattuani alkukauden Jokereiden peliä, nousee väistämättä yksi pelaaja esiin, joka muistuttaa monella tapaa Koskelaa: joukkueen kapteenistoon kuuluva kolmosketjun sentteri Riku Hahl.
Luin eilen junassa matkalla Lappeenrantaan muuan keskustelupalstaa viime keväältä, missä Riku Hahlin tulo Jokereihin otettiin hieman ristiriitaisin tuntein vastaan. Hahl ei ole jokeritaustainen pelaaja, mikä aiheutti erinäisiä spekulaatioita motivaatiosta ja nämä yhdistettiin mahdolliseen uran laskusuhdanteeseen. Toisaalta yhtä aikaa palstalle tuli katkeroituneita viestejä hämeenlinnalaisilta jääkiekon ystäviltä Hahlin siirtyessä Kerhon sijasta Jokereihin sekä muutamia optimistisia arvioita meidän kannattajilta siitä, että juuri Hahl on kuitenkin usein ollut Erkka Westerlundin luottopelaaja maajoukkueessa. Nyt ymmärrän täysin HPK:n kannattajien katkeruuden. Kukapa ei haluaisi tätä pelaajaa joukkueeseensa. Riku Hahl on osoittanut kaikki epäilevät spekulaatiot turhiksi. Hän ei edelleenkään ole jokeritaustainen pelaaja, mutta mies pelaa kaukalossa illasta toiseen silti suurella sydämellä. Ammattiylpeydellä, ja ylpeys tässä tapauksessa nimenomaan positiivisessa asiayhteydessä.
Hieman ihmetytti myös kauden alla se, että kolmosketjun sentteri ilman jokeritaustaa sai rintaansa A-kirjaimen. Tämähän pitäisi antaa vain joukkueen johtaville pelaajille tai pitkäaikaisille jokeripelaajille. Ei ihmetytä enää. Alkukauden aikana Hahlin johtama ketju on ollut liigan paras kolmosketju. Ylivoimaisesti. Mielestäni se on ollut myös johtava ketju Jokereissa. Ketju, joka on kantanut jengiä silloinkin, kun ylempien ketjujen tähtien peli on ollut tukkoista. Jani Ridan uudesta tulemisesta kuului huhuja jo viime kaudella, mutta vasta nyt Hahlin rinnalla ollessaan terveenä pelannut Rita on herännyt uuteen kevääseen. Vastaavasti Riksan ketjuun on varmasti myös 17-vuotiaan Teuvo Teräväisen turvallista ja helppoa tulla pelaamaan. Nämä ansiot Riksalle vieläpä ”vain” ketjutasolla 5 vs. 5 -pelissä. Sen lisäksi, että Riksa pelaa hyvää modernia sentteripeliä, hän on kultakimpale valmennukselle erikoistilanteissa. Aloituksia Riksa kaivaa pakaslahtimaisesti omille ja on noissa aika tavalla omalla tasollaan Heinon kanssa Filppulaan ja Kerälään verrattuina. Alivoimalla hän urakoi illasta toiseen pyyteettömästi kärkikarvaajana: laittaa kroppaa likoon, blokkaa laukauksia. Sisulla, aivan kuin Koskela Tuntemattomassa sotilaassa. Hahl pelaa myös ylivoimaa, uskoisin, että osin juuri hyvän aloitustehokkuutensa ansiosta. Siinä, missä Filppula häviää aloituksen hyökkäyspäässä ja hänen viisikkonsa tuhlaa sekunteja kiekon tuomiseksi alueelle, kaapii Riksa aloituksen omille ja antaa viisikolleen tilaisuuden ylivoimakuvion välittömään pyörittämiseen.
Oliko sattumaa, että Jokereiden pelillinen laskusuhdanne ajoittui samoihin aikoihin Hahlin loukkaantumisen kanssa? Ei varmasti. Vastaavasti kurssi kääntyi menneellä viikolla, kun Hahl palasi muutamaa ottelua aiemmin kokoonpanoon. Etenkin alkukaudesta Jokereilla tuntui olevan kyky pelata ottelun paras eränsä kolmannessa erässä. Tasatilanne tai tappioasema käännettiin hyvällä pelillä voitoksi. Mahdotonta tietenkään allekirjoittaneen tietää, mitä tuolloin viimeisellä erätauolla tapahtuu pukukopissa, mutta uskoisin, että Riksa on juuri niitä johtavia pelaajia, joka tarvittaessa sanoo muutaman rohkaisevan sanan. Ja koko jengi kuuntelee. Joka jätkä.
Fanit, seuratkaa tätä pelaajaa. Uskaltaisin väittää, että viimeistään loppukaudesta jaatte julkisia rakkaudenosoituksia kolmosketjumme sentterille. Ville Vaatimaton menee jäälle ja näyttää esimerkkiä. Pelistä peliin, erästä erään, vaihdosta vaihtoon. Aika velikulta.

Järvelä

maanantai 24. lokakuuta 2011

Nimimerkki Jke:n kommentti Ässät-Jokerit -otteluketjussa 23.10.2011


Tosta heittämisestä voin varmaankin ladata tiskiin keltaista lehdistöä tarkemmat faktat kun minä sen kuppipenkin kerran nakkasin.

Jokerit hävisi matsin puhtaasti neljä nolla. Savua oikein nousi korvista. Korsi joka katkaisi kamelin selän oli Antti Raantaa. Sama jätkä kävi (olikos se nyt viime vaiko toissakaudella) Raumalla tuulettelemassa kentällä ottelun päätyttyä jolloin lensi kentälle ties minkälaista kolikkoa sun muuta moskaa. Sama show tapahtui eilenkin jolloin musta hetki koitti. Aivot löivät tyhjää sekunnin ajan jolloin tartuin lähimpänä olevaan irralliseen esineeseen ja singautin sen matkaan. Tullessani "tajuihini" tajusin että paskaakos tässä enää, tehty mikä tehty. Järkkärit hyrräsivät hullun lailla ympärillä jolloin ilmoitin asiallisesti että minä sen tein. Minut ohjattiin katsomon alapäähän jossa vastassa oli naishenkilö joka ilmoitti asiallisesti ja rauhallisesti että kuppipenkki oli osunut hänen tyttäreeseen. Tyttö oli täysin elämänsä voimissaan, ei itkenyt taikka muuta vastaavaa. Ilmoitin että en tähdännyt tai tarkoittanut osua tyttöön. Äiti otti yhteystiedot ylös jolloin järkkärit tutkivat tytön pään. Verinaarmua taikka kuhmua ei löytynyt. Tämän jälkeen äiti vielä kiitti kun olin suoraselkäisesti tummustanut teon antaen vielä taputuksen olkapäälleni. Tämän jälkeen poliisit pyysivät luokseen missä otettiin yhteystiedot taas ylös. Kysyivät vielä teon motiivin yms. Siinä sitten kerroin että vintti pimeni sekunnin ajaksi ja tässä nyt ollaan. Toisin kuin Ässien turvallisuuspäällikkö osaa väittää niin poliisi ei tee päätöstä syytteiden nostamisesta vaan sen tekee asianomainen mikäli yhteiseen sopuun ei ennen sitä päästä. Tämän jälkeen kysyin että lähdetäänkö tästä putkaan vai kotiin. Poliisit sanoivat että kun asianomaisilla ei ole tällä hetkellä mitään vaateita ja olen myöntänyt teon niin ei ole mitään syytä olla päästämättä minua pois. Matka jatkui tästä sitten normaalin kaavan mukaan bussilla kohti Stadia.

Summa Summarum: Oliko teko järkevä? Ei. Hävettääkö teko? Enemmänkin harmittaa se että kuppipenkki osui täysin sivulliseen pikkutyttöön. Olisihan tuon voinut jättää tekemättä mutta kun paskat on housussa niin ei auta itku enää markkinoilla.

En halua mitenkään ylistää itseäni taikka yllyttää muita samaan sillä tekoni oli täysin väärä, mutta kyllä se vaatii hieman karvaisempia munia että uskaltaa nostaa käden pystyyn tuollaisessa tilanteessa ja tunnustaa tekonsa. Ei ole ihan jokaisen paukkupommin taikka ylilyönnin kohdalla tapahtunut. Mutta jos joku haluaa vielä tulla avautumaan tapahtuneesta niin antaa tulla vain. Tiistaina jyppimatsissa on varmastikin hyvä tilaisuus. Ja samat viestit sille porilaiselle janarille joka uhosi että "mä mä mä vedän sua turpaan tuu tonne ulos". Jos joku haluaa hakata naamani sisään ei muuta kuin jonoon.

Ja sitten viesti näille "jokerifanien maine meni" -vouhottajille. Se on aivan sama mitä jokerifanit tekivätkään. Järjestettiin futismatsi fanien ja pelaajien välille taikka keräävät rahaa aivovammojen hoitoon niin kukaan ei tahdo muistaa näitä hyviä hetkiä. Mutta kyllä sitten kun jotain negatiivista tapahtuu niin uskalletaan nimimerkkien takaa huudella porttikieltoja sun muita. Varsinkin nimimerkki Deko joka on varsinkin Jatkoajassa huudellut koti- ja vieraspeleihin porttikieltoa. Sopii tulla keskustelemaan ihan kasvotusten, vai mitä Daniel?

Porissa allekirjoittnut on varmasti seuraavat 15 minuuttia public enemy number one mutta se ei paljoakaan hetkauta. Onneksi kyseisestä kaupungista löytyi sentää jokunen asiallinen henkilö jonka kanssa päästään asioista varmasti sopuun.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Roolit kuntoon, Erkka


Herätys, Erkka! Meillä on pari loukkaantumista ja yksi flopannut kiekollinen ruotsalaispakki, joka on toistaiseksi lähetetty täysin oikeutetusti opettelemaan kiekottoman pelin saloja alempiin sarjoihin. Joukkueessa on siis tapahtunut muutama muutos ja aiemmat erinomaiset roolitukset ovatkin nyt yht’äkkiä aivan päin seiniä. Osittain pakon sanelemana, mutta kyllä noista edelleen pitäisi pystyä toimivammat ketjukokoonpanot kasaamaan.
Westerlund totesi viimeisimmän Ässät-tappion jäljiltä, että maalipaikoille ei päästä. Voisiko tilanne kenties johtua siitä, että ykkösketjussa puuttuu voimalaituri, joka kyseisille paikoille ajaisi? Tai vastaavasti siitä, että kakkosketjussa Mäen kädet eivät yksinkertaisesti riitä ratkaisuihin Pulkkisen syötöistä? Roolit kuntoon, kiitos. Mäki on alempien ketjujen duunari, ei maalintekijä jumalan armosta. Olen jo aiemmin peräänkuuluttanut Eavesin ja Filppulan muodostaman parin erottamista. Filppula tarvitsee rinnalleen maalintekijän ja toiseen laitaan tilaa tekevän rouhijan. Tällä hetkellä kiekkoa haudotaan liikaa ja jos maalipaikoille joskus viimein päästään, ei Eaves pysty viimeistelemään niistä kliinisesti. Eavesin vahvuus on pelin rakentamisessa, nyt hän pelaa väärässä roolissa. Tätä vielä entisestään korostaan Hardtin puuttuminen kokoonpanosta.
Jos on korjaamista hyökkäysketjuissa, niin samaa voisi sanoa puolustajien peluutuksesta. Itse rakentaisin pakkiparit ajatuksella kiekollinen & varmistava samassa parissa. Nyt kuitenkin kiekolliset Nordlund ja Dehner pelaavat yhdessä, vastaavasti varmistavat Niemi ja Manelius. Meillä on siis pareja, joissa on joko kaksi kiekollista tai vastaavasti kaksi varmistavaa pakkia. Erityisesti Nordlund on ajautunut varmistavaan rooliin, koska Dehner pelaa vahvaa kiekollista roolia. Kannattaisi kokeilla peluuttaa kavereita eri pakkipareissa, jotta Nordlundin kiekolliset taidot saataisiin optimaaliseen käyttöön.
Pakkipeluutuksesta tekee vielä nurinkurisempaa nykyiset puolustajaparit ylivoimalla. Dehner, joka on joukkueen johtava kiekollinen puolustaja, ei pelaa tällä hetkellä pääsääntöisesti ylivoimaa. Sen sijaan kakkosylivoimassa häärivät Väänänen ja Niemi, joiden molempien vahvuudet ovat ihan muualla kuin viivapelotteina. Kuvaavaa tästä viivapelistä oli eilisen pelin ylivoimatilanne toisen erän lopussa. Viivamiehenä häärinyt Väänänen paukutti ensimmäisen vedon suoraan kohti heittäytyvää ässäpakkia. Seuraavassa tilanteessa avopaikasta virittelyn päätteeksi lämäri suoraan kohti Raantaa, joka poimi sen helposti hanskaansa. Vähintään Dehner pitäisi nostaa välittömästi viivapakin paikalle. Lisäksi Kekäläinen joutunee vielä lähtemään pakkimarkkinoille, jos Klingberg ei nosta tasoaan Mestis-keikalla. Ja se tasonnosto on valitettavasti hyvin epätodennäköistä.
Toinen seikka, mihin olen kiinnittänyt huomiota erikoistilannepelaamisessa, ovat aloitukset. Käytännössä aloitustappio ratkaisi jo mm. tämän viikon paikalliskamppailun. Edelleen erityisesti ylivoimapelissä hävityt aloitukset korostuvat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Riku Hahlille pitäisi antaa pysyvä mandaatti ylivoimatilanteisiin, koska hän tuntuu olevan ainoa sentteri, joka aloitusvoittoja systemaattisesti vääntää omille. Ylivoimapelaajista Filppula ja Kerälä ovat heikkoja aloittajia, eikä myöskään Eaves oikein ole säväyttänyt. Hävityn aloituksen jäljiltä menee aina paljon energiaa ja arvokkaita ylivoimasekunteja hukkaan sen sijaan, että raavittaisiin aloitus omille ja laitettaisiin kuvio pyörimään.
Tulokset menneeltä viikolta puhuvat karua kieltään: kolme peliä, nolla pistettä. Jokereiden peli on tällä hetkellä väistämättä tuskaisen oloista. Ei ole sattumaa, että liigatasolle kovalla materiaalilla on pelattu jo kuusi erää ilman maalia. Jos kuitenkin unohdetaan heikko suoritus DDR-hallissa, toimii pelitapa silti sinänsä oikein ottelusta toiseen. Kiekkoa avataan lyhyin syötöin keskelle ja hyökkäyksiin lähdetään rintamana. Hieman paineessa oltiin Porissa Ässien aktiivisen karvauksen kanssa, mutta avauspelaaminen nopeutuu joka tapauksessa kauden aikana toistojen myötä. Sen suhteen en ole huolestunut. Ketjukokoonpanoissa sen sijaan on aihetta korjausliikkeisiin, joiden myötä optimoidaan pelaajien luontaiset roolit kentällä. Toivottavasti tämä viikko oli tarvittava herätys niihin.

Järvelä

torstai 20. lokakuuta 2011

Tuskainen viikko


J: Olisi melkeinpä vahvan Epi-kriisin paikka, mutta yritetään silti vetää vähän analyyttisemmin.
Viimeisistä neljästä ottelusta yksi voitto. Huipentumana tämän illan suoritus DDR:ssä, jossa peli muistutti Hanlon-kiekkoa. Pakiteltiin lähes omasta päädystä ulos. Tähkä, mitä ihmettä tuolle joukkueelle on tapahtunut?
T: Lokakuu on kuukausista julmin... On aika karmaisevaa, että kaksi avainjätkää joutuu sairastuvalle ennen kolmea hemmetin hankalaa vieraspeliä. Jyväskylän pelistä en sano mitään, koska en nähnyt mutta tänään esitys oli erittäin hengetön. Erityisesti kärkipelaajat pettivät taas...
J: Hardt, Hahl, Lahti. Ei se tietenkään voi olla näkymättä, mutta ei sen pitäisi silti ajaa noin huonoon pelilliseen suoritukseen, jos sapluuna on kunnossa. Vieraspelaaminenhan näytti kaikkea muuta kuin siltä rohkealta hyökkäyspelaamiselta, johon on totuttu harjoituskaudella ja mitä on nähty kotikaukalossa. Minkä vuoksi tuolla materiaalilla ei voida lähteä hallitsemaan vieraskaukalossa?
T: En tiedä, ehkä Erkka valitsi DDR-hallissa väärän taktiikan... näytti vähän viime kevään peruuttelulta. Hävittiin kaksinkamppailut pääosin ja myös tärkeät aloitukset, voiko silloin voittaa? Lisäksi sanoisin, että kyllähän se varmasti peliin vaikuttaa, jos ketjut on laitettu niin totaalisesti uusiksi kuin tänään. Ei se hetkessä ala toimimaan.
Mitäs mieltä herra Järvelä on meidän ketjukoostumuksista?
Erkan aivoituksia on vaikea tulkita tällä hetkellä. Miksi peluuttaa väkisin Eavesia ja Filppulaa samassa ketjussa, kun ei toimi?
J: Ei miellytä. Oikeastaan ainoa, mikä tänään pelasi hyvin, oli junioriketju. Tosin silläkin venyivät vaihdot pitkiksi, jolloin oltiin toisinaan vaikeuksissa omissa. Joka tapauksessa positiivinen arvosana heille pelistä. Erityisesti Hännikäisen nosto edariin miellytti. Pirteä esitys. Liekö miehellä ollut eilen ns. pikkulauantai.
Mutta noin muuten räjäyttäisin ketjuja uusiksi, kun LKP:kin on nyt loukkaantumisten myötä automaattisesti rikki. Filppula-Pulkkinen yhteen, Eaves kakkosen keskelle ruokkimaan Ritaa. Kätisyydet ja roolitukset ainakin toimivat paperilla. Vasempaan laitaan Ruutua, Ruuttua, Teräväistä tai Hännikäistä.
T: Pitkälti samoilla linjoilla. Nuorisoketju sai pelata ja esiintyi hyvin. Noiden jätkien peluuttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin... Totuus on kuitenkin, ettei pelkällä junnujen hyvin pelaamisella voiteta IFK:n tasoisia joukkueita. Filppula-Pulkkinen voisi olla todellinen täsmäase eikä Eaves-Rita parikaan huonolta kuulosta. En myöskään käsitä, miksei Aku Ruuttua voida peluuttaa korkeammissa ketjuissa, koska annettavaa selkeästi voisi olla!
Täytyy myös sanoa, että nyt loukkaantumisten hetkillä olen herännyt huomaamaan, että yhden maalintekijän hankkiminen tuohon hyökkäykseen ei olisi pahitteeksi!
J: Totta. Jos muutama poissaolo heikentää noin pahasti, niin pakostakin laajuutta on haettava lisää. Luotto on kova Kekäläiseen, että tuo hoituu kyllä.
Alivoimapeli näytti pitkästä aikaa jopa katsottavalta, mutta mikä avuksi ylivoimaan? Ei pitäisi olla miehistä ja luovuudesta kiinni, mutta tänään se näytti erittäin väkinäiseltä.
T: Yksi iso osa on aloitukset - ne hävitään jatkuvasti! Sen jälkeen haetaan aina vauhtia omasta päästä ja roiskaistaan kiekko päätyyn, jonne ei ennätetä ajoissa, sen jälkeen sama kaava toistuu uudelleen. Näin tapahtuu Kerälän ketjun kohdalla erityisesti. Filppula tuo usein kiekon itse alueelle, mutta peliä ei saada tarpeeksi nopeasti pyörimään ja vastustaja ehtii iholle. Filarin ylivoimavitjalla on kuvio, jossa Eaves hakeutuu neliön keskelle sektoriin ja Filppula hakee no look -passia siihen. Monta kertaa on tullut mietittyä, että entä jos siinä olisi Eavesin tilalla joku frankbanham-tyylinen snaipperi?!
J: Tai Teemu Pulkkinen?
T: Pulkkinen olisi totta kai rightin kaverina myös ideaali mies tuohon, mutta toisaalta toisessakin ylivoimavitjassa tarvitaan laukaisuvoimaa. Sinänsä aika uskomatonta, että tuolla ylivoimalla ollaan kuitenkin liigan ylivoimatilastoissa kärjen tuntumassa.
J: Miten olisi ilmiliekeissä oleva Jani Rita, jolle kiekkoa jakaa Ben Eaves? Kuviohan on peilikuva verrattuna Filarin ja Pulun kätisyyksiin.
T: Tätäkin voisi ehdottomasti kokeilla. Tässä variaatiossa Pulkkisen voisi sijoittaa siniviivalle tuomaan tulivoimaa. Tänään muuten Ossi V. pelasi taas vaihteeksi ylivoimaa viivalla heikoin tuloksin.
Tässä kun näitä variaatioita ja käytettävissä olevia kavereita käy läpi, niin tuon ylivoimapelin heikkous muuttuu entistäkin käsittämättömämmäksi asiaksi.
J: Vaihtoehtoja riittää. Laitetaan siis Erkalle toivomuslistalle nuo muutamat ketjumuutokset, jotka voitaisiin helposti viedä myös suoraan ylivoimaviisikoihin. Ei tämä niin vaikeaa voi olla, kun jopa me osaamme nämä ratkaista.
Lopuksi: Mitkä odotukset lauantaille? Näytöt enteilevät nollan pisteen viikkoa.
T: Odotukset nollissa siltä reissulta. Kerrankin olen onnellinen, että on lauantaina parempaa tekemistä kuin lähteä istumaan monta tuntia dösässä!
J: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Toivon todella, että epäilyksemme osoittautuvat vääriksi. Realistina en siihen kuitenkaan usko. Ketjumuutoksissa on oljenkorsi, johon Erkan kannattaisi nyt tarttua, sillä nykyisellä vieraspelaamisella liigan kärki karkaa varsin nopeasti.

Tähkä & Järvelä

lauantai 15. lokakuuta 2011

Jokerit – mihin on tultu?


Kävellessäni nykyistä kautta alustaviin European Trophy- ja harjoitusotteluihin en oikein osannut odottaa mitään, niin karulta edelleenkin viime kevään tippuminen tuntui. Ensin tuli rakkailta naapureilta turpaan heti ensimmäisessä näkemässäni ottelussa, sitten seuraavassa näkemässäni ottelussa eräältä naapurimaan joukkueelta.. Ajattelin että, ei kai helvetti taas?

Seuraavaksi näin SM-Liigan kenraaliharjoituksen Jokereiden osaalta HPK:ta vastaan, tuloksen tietävät kaikki. Eräs hyvä ystäväni sanoi jo harjoitusotteluiden aikana että tämä näyttää hyvältä eikä aikaisemmin ole ikinä näyttänyt näin hyvältä tässä vaiheessa “kautta”. Olin edelleen varsin pessimistinen vaikka peli näytti sujuvan hyvin, varsinkin Itävallassa missä oli vankka kannattajien delegaatio paikalla.

Sitten tuli se kauan odotettu kauden avausottelu. Vastassa rakas ja vihattu naapurin IFK jolta oli otettu harjoitusottelussa turpaan. Itse seurasin tätä ottelua kännykän välityksellä töistä, kun päätössummeri soi ja tämä välittyi myös sosiaaliseen mediaan tunsin suurta helpotusta, naapuri kaadettiin! Ei tarvitse kenenkään meikäläisen kuunnella töissä/koulussa tietynlaista avautumista naapurijoukkueen kannattajilta, päinvastoin! Heille saa antaa edes vähän takaisin viime keväästä.

Sarja jatkui, Pelicans vei kotonaan meiltä pisteet, joskin vain osin. Tämän jälkeen alkoi Jokereiden voittokulku, Kilpeläinen pelasi nollapelin toisensa jälkeen, tuntui ettei meitä pysäytä kukaan. Tuli päivämäärä 12.10. Naapuri kävi ryöstöretkellä Ilmalassa, tässä ottelussa näkyi tämän hetken Jokerijoukkueen suurimmat heikkoudet ja ne ikävä kyllä kiteytyvät kahteen asiaan. Suurilla odotuksilla Jokereihin tulleella John Klingbergillä on ollut äärimmäisen suuria ongelmia oman pään pelissä, sanalla sanoen, kyseinen pelaaja on ollut siellä jopa surkea. Mitä valmennusjohdon tulisi tehdä tälle kiekollisesti ja hyökkäyspäässä äärimmäisen taitavalle, mutta samaan aikaan omassa päässä täysin hasardille yksilölle? Vilttiin? Ei palvele kyseisessä roolissa ketään. Lisää peliaikaa siinä toivossa,että parantaa peliään? Maksaa nähtävästi sarjapisteitä. KiVaan opettelemaan puolustuspeliä? Check. Manelius pelasi- ja uskon vakaasti että pelaa hyvin myös nyt mahdollisuuden saadessaan. Klingberg tehköön paluun kun homma toimii edes hieman paremmin kuin nyt!

Toinen asia joka meikäläisten on saatava nopeammin toimimaan kuin rakkaan ruotsalaisvahvistuksen pelaaminen on alivoimapeli. Herranjumala. Hahl, Ruutu, Heino, Mäki, Tyrväinen, Väänänen. Eikö tämänkaltaisista nimistä luulisi saavan alivoimalla hieman parempaa esiin kuin nyt, kenties jopa liigan parasta? Ei. Se on lähestulkoon huonointa. Kiekollista taitoa joukkueessa on aivan tarpeeksi. Nyt tarvitaan santapaperi-osastoa myös puolustukseen, sitä on jo hyökkäyksessä. Anna meille se isoluinen Amerikan mantereen mies meidän puolustukseemme!

-Kannattaja

torstai 13. lokakuuta 2011

Epi-kriisi


Eteläpäädyssä vaikuttaa eräs nuori vihainen miehenalku, joka tottelee nimeä Epi. Muutaman kauden aikana meillä nk. ylemmän rivien analyytikoilla on ollut mahdollisuus olla todistamassa Epin tyytymättömyyttä joukkueemme pelillisiin esityksiin, jotka totta puhuen eivät viime kausina ole liioin häikäisseet vaan pikemminkin ilmentäneet sitä, että joukkueen pelissä ei kaikki ole kunnossa. Tämä puolestaan heijastuu katsomoon Epin osalta henkilökohtaisena kriisinä, joka purkautuu toistuvina "Vittu, mitä paskaa!"-huudahduksina.
Epin ansioksi on tunnustettava, että hänellä on ollut taito niputtaa jengin tuskainen pelaaminen varsin napakasti kolmeen sanaan. Tätä jo lentäväksi lauseeksi muodostunutta osuvahkoa analyysia kutsumme nykyään pelikirjakerhossamme Epi-kriisiksi. Epi-kriisin olen tottunut kuulemaan pelistä toiseen ja oikeastaan lähes poikkeuksetta useaan otteeseen pelkästään yksittäisen pelin aikana. Itse asiassa se toistuu huudahduksien virtana aina silloin, kun peli ei kulje. Epi-kriisi on oiva diagnoosi Jokereiden pelillisistä oireista, mutta itse hoitomuotoja se ei joukkuetta vaivaavaan taudinkuvaan tarjoa. Pureutukaamme sen vuoksi tässä allekirjoittaneen laatimassa epikriisissä hieman Epiä syvällisemmin jengiä vaivaavaan oireyhtymään alivoimapelissä ja etsikäämme ratkaisuja sen hoitoon. Varsinainen Epi-kriisi nimittäin kuultiin jo ihan normisti tänään iltasella julli-pelissä.
Alkuun on todettava, että Jokerit on onnistunut pitämään jäähymäärän alhaisena alkukauden kuluessa, mikä on osoitus suhteellisen hyvin toimivasta pelisysteemistä tasaviisikoin pelatessa. Siitä ehdottomasti kiitosta valmennuksen ja joukkueen suuntaan, että tämä osa-alue on kunnossa. Ylipäänsä joukkue on päästänyt maaleja vähän. Sitten tulevat kuitenkin nämä yksittäiset pelit, joissa maaleja on otettu useampi takkiin: Ilves, SaiPa ja viimeisimpänä tänään etänäädät. Leimallista näille peleille on ollut se, että vastustaja on naputellut niissä tehokkaasti maaleja ylivoimalla.
Tilastot puhuvat selvää kieltä, mutta edelleen se, mitä kentällä on näkyy, indikoi mielestäni aivan samaa. On käsittämätöntä, kuinka passiivista alivoimaa joukkue pelaa. Kiekollista pelaajaa ei paineisteta oikeastaan lainkaan vaan alivoimanelikko seisoo pääasiassa tiiviissä sumpussa omaa maalia suojellen. Pyrkimyksenä on epäilemättä katkoa pahimmat syöttölinjat, blokata vetoja siinä ohessa sekä ennen kaikkea voittaa pelialue maalin lähettyvillä siten, että vastustaja ei saa luotua miesylivoimaa siihen kaikkein tärkeimmälle alueelle – maalin edustalle. Johtoajatuksena on, että Eero maalilla hoitaa suorat vedot ja jos ripareita tippuu, niin pakit putsatkoon. Sota-aluetta ei kuitenkaan luovuteta vastustajalle. Näin sen periaatteessa pitäisi toimia.
Nyt kuitenkin vastustajalle annetaan kaikki avaimet ja aloitteellisuus ylivoimapelin tekemiseen. Jos vastustajan ylivoimassa on riittävä määrä kiekollista yksilötaitoa, kuten esimerkiksi IFK:lla tai Ilveksellä on ollut ylivoimaansa heittää, on selvää, että päästessään rauhassa rakentamaan ylivoimaa, on jälki turmiollista meidän kannaltamme.
Pelaajista löytyy alivoimiin todella kovia erikoistilannemiehiä: Hahl, Ruutu, Väänänen, Niemi, Heino, Mäki, Kivistö ja Dehner. Laajuutta löytyy varsinkin hyökkääjien osalta vielä lisää. Näissä ei siis ole mitään vikaa, eikä näihin pidä lähteä tekemään muutoksia.
Entä ne hoitomuodot sitten? Lopulta alivoimapelaamisen ongelma pitäisi olla aika helppo hoitaa kuntoon. Laitetaan hoito-ohjeisiin aktiivinen alivoima, jossa kiekollista yv-pelaajaa paineistetaan rohkeasti. Viedään vastustajalta tila ja aika vähäisemmäksi, jolloin vastustaja ei pääse rauhoittamaan yv-kuviotaan. Mutta eikö tämä ole kuluttava pelitapa? Varmasti se on kuluttavampaa av-miehille. Silti ainakin itse näen sen tehokkaampana ja modernimpana taktiikkana pelata alivoimaa. Ja edelleen, mitä kuluttavuuteen tulee, sitä vartenhan tässä on treenattu. Toisaalta näin tasaisella ja hyvin roolitetulla joukkueella pitäisi olla muutoinkaan mitään ongelmaa fysiikan kanssa.
Erikoistilannepelaaminen ratkaisee paljon nykykiekossa. Jotta kausi ei pääty tänä(kin) vuonna krooniseen Epi-kriisiin, on tämä pienoinen akuutti passiviisen alivoiman syndrooma sinänsä muutoin terveessä pelitavassa syytä hoitaa pikaisesti kuntoon. Parane pian, Jokeri-alivoima.

Diagnoosin laati
Järvelä


P.S. Tarjoan bissen nopeimmalle, joka bongaa seuraavan Epi-kriisin Eteläpäädyssä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Riku Hahl haastattelussa voittoisan Blues-ottelun jälkeen 8.10.2011

Nopeaan fanihaastatteluun saapuneen Riku Hahlin tunnelmia tällä kertaa.
Tämän päivän pelissä tehot 0+1 saalistanut Hahl kertoo mm. miltä tuntuu pelata HIFK:ta vastaan.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Jani Ridan haastattelu 1.10.2011 Jokerit-kalpa matsin jälkeen

Kahden maalin tekijä Jani Rita saapui fanihaastatteluun. Alla olevasta linkistä voit kuunnella haastattelun.

Terveiset faneille: Jatkakaa samaa menoa Eteläpäädyssä, hyvä kannustus ollut. Vierasreissullakin myös hyvin jengiä mukana.