Käännekohdassa

Kulunut viikko sisälsi melkoisen uutispommin, kun Jarmo Kekäläisen siirto Jokereista Blue Jacketsin GM:ksi uutisoitiin. Tämän vaihtoehdon on koko ajan tiedetty olevan olemassa, mutta silti toteutuessaan se tuli kuin salama kirkkaalta taivalta. Kekäläisen itsensä kannalta kyseessä on todella iso tunnustus tehdystä työstä ja se tehtävä, johon hän on pelaajauransa jälkeisellä urallaan tähdännyt. Hän astuu nyt ensimmäisenä eurooppalaisena NHL-joukkueen GM:n tehtäviin.

Isoin vaikuttaja uuteen pestiin on tietysti hänen tekemänsä työ ja luomansa suhteet NHL:ssä ennen saapumistaa Jokereihin vuonna 2010. Silti vaikutuksensa uuteen pestiinsä on varmaan ollut myös Jokeri-organisaatiossa tehdyllä työllä. Kekäläinen on uudistanut kolmessa vuodessa kokonaisvaltaisesti Jokereiden organisaatiokulttuurin ammattimaiselle, Suomen ja koko Euroopan mittakaavassa korkealle tasolle. Mikäli se vielä jostain syystä aiemmin on jäänyt epäselväksi, niin pidän Kekäläistä erinomaisena esikuvana siitä, miltä työnjälki näyttää, kun piinkova ydinosaaminen yhdistetään hyvään johtajuuteen. Arvostan häntä todella paljon ammattilaisena ja urheilujohtajana.

Vaikka uutinen on hieno Kekäläiselle itselleen ja koko suomalaiselle jääkiekkoilulle, heittää se isoja kysymyksiä ilmaan Jokereiden osalta. Toimitusjohtajan rooli on kenties merkittävin yksittäinen palanen, kun puhutaan organisaation pitkän aikavälin menestyksestä. En usko, että Kekäläisen lähdöllä on suoraa vaikutusta tämän kauden menestysmahdollisuuksiin toisin kuin vaikkapa joukkueen loukkaantumistilanteella. Joukkue on kuitenkin kasassa, se on hyvin rakennettu ja valmennettu. Sama koskee pitkälti tulevaa kautta. Suurin osa merkittävistä jatkosopimuksista on varmistettu ja pelaajarunko sikäli kasassa. Siitä eteenpäin tilanne on kuitenkin sitten avoimempi. Kuinka tuleva toimitusjohtaja onnistuu tasapainoisen edustusjoukkueen kasaamisessa? Kuinka hän onnistuu ylläpitämään junioritoiminnan sillä tasolla, jolle Kekäläinen on sen nostanut? Miten onnistuneesti hän ylipäänsä johtaa organisaatiota sekä pitää päivittäisen tekemisen vaatimustason yhtä korkealla kuin Keku?

Potentiaalisia ehdokkaita ei itse asiassa ole liikaa, mikä johtuu siitä että edes lähelle yhtä kovaa nimeä on vaikea löytää. Spekulaatioissa esiin tulleita nimiä on ollut tähän mennessä oman organisaation sisältä Säilynoja ja Siren sekä ikään kuin jokerikorttina hihasta Jarkko Ruutu – jonka pestiin en tosin tässä vaiheessa uraa usko. Nykyisen organisaation ulkopuolelta niminä on heitetty ilmoille Jukka Holtari ja Kari Jalonen. Näistä tosin vain jälkimmäinen on sopimuksettomassa tilassa kauden päättyessä. Ulkomailta ehdokkaita voi nousta lähinnä Kekäläisen omien kontaktien kautta. Uskoisin tässä haettavan kuitenkin ehdokasta, jolla on urheilutaustan lisäksi riittävä tietämys nimenomaan kotimaisesta kiekkoilusta, mikä johtaa eittämättä siihen tilanteeseen, että Kekun seuraaja olisi suomalainen. Varmaa on kuitenkin se, että oli seuraaja, kuka tahansa, on Jokerit organisaationa kriittisen valinnan edessä. Onnistuessaan löytyy seuraaja, joka jatkaa rakennustyötä kokonaisvaltaisesti nyt luodulta vahvalta perustalta. Jos seuraajan valinnassa epäonnistutaan, on huipulta yllättävän lyhyt matka alas takaisin 2000-luvun puuhastelun tasolle.

Käytän vielä tässä vaiheessa mahdollisuuteni lausua kiitokseni hienosta työstä, minkä Jarmo Kekäläinen on tehnyt rakkaan seuramme eteen. Hän on on viime vuodet rakentanut organisaatiotamme määrätietoisesti ja johtanut sitä suoraselkäisesti. Parempaa toimitusjohtajaa on vaikea kuvitella ja omasta puolestani Keku on koska tahansa tervetullut takaisin, jos sellainen onnenpotku organisaatiollemme jostain käsittämättömästä syystä tulisi joku kaunis päivä vielä vastaan. Jos kapteeni Väänänen nostaa tänä keväänä mestaruuspokaalin ilmaan mestaruuden merkiksi, kuuluu siitä iso kiitos Kekäläiselle, vaikka hän ei tuolloin todennäköisesti itse olekaan paikalla tilannetta todistamassa. Eiliset jäähyväiset Areenassa olivat mieleenpainuvat ja vahvisti sitä, mitä Keku itse jäähyväisissään kertoi; Jokereilla on aina erityinen paikka myös hänen sydämessään. Onnea ja menestystä NHL:ään.


Järvelä

Minä, me, Jokerit

Jatkoaika.com:sta löytyy hieno keskustelu otsikolla Helsingin Jokerit – Tunteiden vuoristorata, jota on tullut lueskeltua tässä viime päivinä jonkin verran. Teille, jotka ette ole tuonne vielä eksyneet, kerrottakoon, että ko. keskustelussa kannattajat kertovat siitä, millaisia tunteita Jokerit on herättänyt vuosien varrella. Sieltä löytyy mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten kannattajista on tullut jokereita ja ikimuistoisia tarinoita kunkin fanin jokerimatkan varrelta. Suosittelen lukemaan läpi jo pelkästään fiiliksen nostattamiseksi. Samalla se piirtää nopeasti ison kuvan siitä, kuinka erilaisia kannattajia Jokerit seurana pitää sisällään: eri sukupolvia eri vaiheessa kannattajuuden elinkaarta. Silti näitä ihmisiä yhdistää yksi yhteinen nimittäjä.

Tämän alustuksen jälkeen voin latistaa tunnelmaa sillä, että en ole menossa syvällisemmin noihin tarinoihin vaan ajattelin puhua raadollisemmin urheilubisneksestä Jokereissa. En kuitenkaan niinkään liiketaloudellisesti tunnusluvuista, pelaajabudjeteista, hallikapasiteetin käyttöasteesta tai muusta informaatiosta, mikä voisi sinänsä olla minulle ominaisempaa osaamisaluetta. Mennään enemmän oman alueen ulkopuolelle ja puhutaan tällä kertaa brändin rakentamisesta Jokereissa. Joillekin tämä voi olla kaupallinen kirosana, mutta itse asiassa puhutaan kuitenkin nyt niistä arvoista, jotka me kannattajat allekirjoitamme. Ne tekevät meistä Jokereiden kannattajia, niiden vuoksi tuomme kassavirtaa organisaatioon, mahdollistamme liiketoiminnan ja seuran olemassaolon. Ne tekevät meistä brändiuskollisia Jokereille.

Tyypillisesti brändi sanana suomalaisessa kiekkoilussa yhdistetään naapuriin. Silloinkin enemmän pelityylillisien asioiden yhteydessä – ja pääosin muiden seurojen puolelta kuittailuna tai heidän omina perusteluinaan kaukaloiden ylilyönneille. Joka tapauksessa kaikki tietävät heidän perinteisen pelityylinsä: fyysistä ja kovaa pelityyliä. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että ei heidän pelityylinsä sitä ole systemaattisesti enää viime vuosina noudattanut vaan tyyli on poukkoillut aina valmentajan mukaan. Oli miten oli, voisi sanoa, että heillä on suomalaiseksi kiekkoseuraksi suhteellisen vahva brändi, kun mennään oikeasti pelityylin ulkopuolelle ja puhutaan siitä, miten tuo seura mielletään. Pelityyli pelkästään kun ei ole mikään brändi, ainoastaan osa sitä. Stadilaisuus, suomenruotsalaisuus ja fyysisyys tulevat ensimmäisinä attribuutteina hyvin esille. Kun taas mietitään muita SM-liigan seuroja, on jopa hieman vaikea sanoa, miten nuo profiloituvat. Paikallisuus on vahvin tekijä kussakin maalaisseurassa, mutta mitä muuta arvoja seurat oikeasti edustavat? Siihen on vaikea lopulta edes vastata.

Palataan kuitenkin pienen taustoituksen jälkeen muista seuroista takaisin Jokereihin. Seuraan, joka toimii Suomen suurimmalla talousalueella yhdessä kahden muun liigaorganisaation kanssa kilpaillen monen muun vaihtoehtoisen vapaa-ajanviettomahdollisuuden kanssa. On selvää, että toisin kuin maakunnissa täällä pelkkä paikallisuus ei riitä. Olkoonkin, että paikallisuus on aina yksi peruspilari, kun suomalaisesta urheilubisneksestä puhutaan. Sen vuoksi myös Jokerit profiloituvat tällä saralla stadilaiseksi.

Junioreiden puolella lanseerattiin jokin aikaa sitten slogan Tahdon taitajaksi. Se SM-liigaorganisaatioiden nykyisen kasvattajaroolin ohella mielestäni kuvaa hienosti sitä, mitä Jokerit peli-identiteetiltään on, vaikka sitä ei ole suuressa määrin markkinoinnissa käytettykään. Taitokiekko profiloituu Jokereihin erityisen vahvasti 90-luvun menestysvuosiin ja personoituu idoleina mm. Otakar Janeckyyn ja Teemu Selänteeseen. Samalla sloganiin yhdistyy tahto. Tahto kehittyä pelaajana, tahto pelata joukkueelleen, tahto pelata jokainen pelitilanne työteliäästi loppuun saakka. Jos yhtään on kuunnellut valmentajien ja Jarmo Kekäläisen kommentteja, he korostavat aina pelaajan luonnetta pelillisten ominaisuuksien ohella sekä pelaajan työteliäisyyttä. Kun katsotaan organisaatiota muutoin, niin ihan samat asiat taitoon, tai tässä yhteydessä omaan ammatilliseen osaamiseen sekä työteliäisyyteen, korostuvat. Otetaan vaikkapa tyyppiesimerkkinä esille faneille päivittäin näkyvä laadukas tiedottaminen.

Millä tapaa tämä edellä mainittu sitten liittyy meihin kannattajiin? Lähtökohtaisesti tietysti siten, että tuo taitokiekko on sitä jääkiekkoa, mistä me pidämme. Syvällisemmin ajatellen kuitenkin muilta osin siten, että ainakin henkilökohtaisesti allekirjoitan kaikki nuo arvot myös jääkiekon ulkopuolella. Eteläpääty toimii myös tässä tapauksessa hyvänä esimerkkinä seuran sisällä. Ei fanipäätymme olisi Suomen suurin ja kaunein, ellei faneilla olisi aitoa paloa kannattaa seuraansa sydämellä. Se tarkoittaa sitä samaa luonnetta ja tahtoa yksilön tasolla, joista aiemmin puhuttiin pelaajien ja organisaation työntekijöiden kohdalla.

Jokerit on nykyään liigaseuroista ylivoimaisesti parhaiten johdettu ja tekee useimmat asiat tätä nykyä muita seuroja paremmin nimenomaan organisaation tasolla. Riittävä määrä omia kasvatteja joukkueessa johtavissa rooleissa, iso määrä omia junioreita kasvamassa mukaan tulevaisuuden pelaajarungoksi. Pelityylissä on palattu takaisin omaan identiteettiin, taitokiekkoon. Seuran tiedotus on laadukasta, se tuo joukkueen päivittäin lähelle kannattajaa. Markkinointi on ollut osuvaa ja hyvin kohdistettua. Markkinointi on myös monin osin suunnattu nuoremmalle sukupolvelle, mikä on varmasti osa pitkän aikavälin strategiaa. Samoin perhepäivät, jotka toisinaan voivat tuntua turhauttavilta, ajavat tätä samaa nuoren ikäpolven sitouttamista Jokereihin. Listalle voisi vielä nostaa edulliset kausikortit nuorille, joista osasta kasvaa seuralle kannattajia pitemmällä aikavälillä. Kekäläinen on oivaltanut jotain olennaista urheilubisneksessä ja toteuttaa tätä tehokkaasti johtamisessa. Tuodaan joukkue lähelle faneja, jolloin fanit sitoutuvat tiiviimmin osaksi seuraa. Omat jätkät joukkueessa ja peli-identiteetin jatkuvuus läpi kausien tekee joukkueesta yhä enemmän oman. Tällöin seurasta tulee enemmän osa kannattajan elämää kuin satunnainen käynti areenalla joukkueen pelissä silloin tällöin. Pelaajista, seurasta, faneista rakentuu yhteisö – perhe tai koti, miten sitä nyt haluaakaan kutsua.

Pitkällä aikavälillä urheilullisella puolella tulee väistämättä nousuja ja laskuja. Bisnesnäkökulmasta pitkällä aikavälillä menestys on kiinni siitä, miten hyvin onnistuu tasoittamaan laskut. Tässä kannattajan seurauskollisuus – siis kylmästi asiakkaan brändiuskollisuus – on kannattavuuden ytimessä. Hallit ovat aina loppuunmyytyjä silloin, kun menestystä ropisee laariin, mutta kannattajien sitouttaminen seuraan pitää käyttöasteet korkeampina myös heikompina kausina. Ja ihan vastaavasti tämä faneista muodostuva kontaktien määrä on merkitsevä myös yhteistyökumppaneille heidän sopimuksissaan, jotta ei puhuttaisi yksipuolisesti pelkästään lipputuloista.

Jokereiden markkinoinnissaan lanseeraama Minä, me, Jokerit on kaikessa yksinkertaisuudessaan harvinaisen onnistunut. Muistan Kekäläisen sanoneen, ettei yksikään Eteläpäädyn kannattaja olisi ottanut tuota omakseen ellei allekirjoittaisi sitä. Nyt se lähtee tunteella ehkä kovimmin kaikista huudoista. Hauska huomata, että lopulta olemme myös itse varsin tehokkaasti rakentamassa omaa brändiämme.

Järvelä

Hotellireissu

Toisinaan pienistä jutuista on tapana kasvaa puolivahingossa vähän isompia. Viikonlopun hotellireissu Ouluun oli yksi näistä. Alun perin vuosi taaksepäin teimme pienemmällä faniporukalla vastaavan viikonloppureissun Ouluun. Silloin meitä taisi olla mukana alta kymmenen kaveria. Meillä oli tuolloin joka tapauksessa sen verran hauskaa tien päällä, että sovimme jo hyvissä ajoin tekevämme reissun tällä kaudella uusiksi. Kuitenkin sillä erolla, että nyt hankitaan liput ajoissa jonnekin muualle kuin seisomakatsomoon.

Kauden alla sitten laitettiin tuumasta toimeen ja lätkäistiin Facebookiin tapahtuma pystyyn. Ei aikaakaan, kun jengiä alkoi pudottautua tapahtumaan positiiviseksi yllätyksekseni tuon alkuperäisen porukan ulkopuolelta kiitettävää tahtia. Lopputulemana meitä matkasi Ouluun kaikkinensa pyöreästi 30 henkilöä ja hallille loppupeleissä ilmestyi vielä enemmänkin faneja.

Itse ottelusta on turha mainita muuta kuin, että Raksilassa ei oikeastaan koskaan voiteta ja halli on yleiseltä atmosfääriltään ehkä liigan heikoin (mikä toki tekisi siitä helpohkon ottaa paikka haltuun riittävällä osallistujamäärällä). Tällä kertaa myös meidän valmennusjohdon maalivahtivalinta osoitti sen, ettei pisteiden perässä kovin kiimaisesti taidettu olla. Samaan hengenvetoon voi todeta sen, että vaikka paikkakunnalle mennään matsia lähtökohtaisesti katsomaan, on se vain yksi juonenkäänne matkan agendalla. Näissä reissuissa parasta on se, että ollaan hyvällä jengillä pitämässä hauskaa yhdessä. Tällä kertaa siihen nyt kuului allasbileitä, baari-iltaa ja kaikenlaista muuta yleistä pahennuksen herättämistä sekä epäkorrektia käytöstä. Säästetään tarkemmilta yksityiskohdilta ja todetaan lyhyesti, että ainakaan itse en ole koskaan yllyttänyt ketään chanttaamaan mitään Ouluun liittyvää chanttia. Tai jos olen, niin en myönnä tai muista.

Joka tapauksessa olen vahvasti sitä mieltä, että hotellireissun kerran tai pari kauden aikana pitäisi kuulua pysyvästi jokerifanien kausiohjelmaan. European Trophyn mahdolliset lopputurnaukset ovat automaatioita, joihin pitää lähteä. Niistä ei tarvitse edes keskustella. Sen lisäksi kuitenkin kotimaassa kauemmaksi suuntautuvat yön yli kestävät reissut ovat paikallaan. Nämä kun toimivat hyvinä fiiliksen nostattajina näin kohti kevään ratkaisupelejä mentäessä, kun päästään pitämään porukalla hauskaa hieman normaalia pitemmän kaavan kautta. Vaikka se investointina onkin hieman kalliimpi kuin yksittäinen EP:n organisoima fanimatka, niin joskus hyvästä kannattaa myös maksaa vähän enemmän.

Oulun lauantaipelit ovat aika optimaalisia hyvien lentoyhteyksien vuoksi, ja nämä voitaisiin hyvin ottaa perinteeksi, koska toimivaksi todettu konsepti on jo kasassa. Yhtenä hyvänä matkakohteena voisi tulevaisuudessa olla myös vaikkapa Kuopio. Meillä on ollut lisäksi pienemmällä porukalla tapana matkustaa avaamaan kautta elokuun lopulla Eurooppaan European Trophyn lohkovaiheeseen. Siinäkin on miettimisen arvoinen idea, lähtisikö näille reissuille tulevaisuudessa mukaan vähän isompi porukka, jolloin saataisiin faniporukka hyvällä syyllä kasaan pitemmän kesätauon jälkeen. Etenkin, jos matkakohteeksi valikoituisi jokin hieman edullisempi maa kuin Sveitsi viime elokuussa.

Loppuun vielä kiitokset omalta osaltani kaikille viikonloppuna Oulussa mukana olleille. Teitte reissusta ikimuistoisen. Otetaan viimeistään ensi kaudella uusiksi!

Etelästä Pohjoiseen ja niin edelleen,

Järvelä