tiistai 27. joulukuuta 2011

Vaihto vaihdolta – mukana Teemu Henritiuksen liigadebyytissä


1. erä:
1:30 Varovainen puolen minuutin avausvaihto. Tasaisesti keskisektorilla kiekon alla. Kertaalleen karvausyritys taklaamalla, ei onnistunutta riistoa, eikä pääse vielä mukaan kiekolliseen peliin.
3:45 Lukko painaa kiekon päätyyn. Pakki vispaa viivalta maalia kohti. Henritius hukkaa oman pelaajansa maalin edustalla, josta Pesonen ohjaa kiekon kädellä maaliin ajassa 4:06.  Maali hyväksytään videotarkistuksen jälkeen. -1 toisessa liigavaihdossa oman virheen seurauksena. Painajaismainen alku liigataipaleelle. Oppirahoja.
6:02 Hävitty hyökkäyspään aloitus. Kiekko saadaan kuitenkin toimitettua takaisin hyökkäyspäätyyn, missä Henritius suojaa kiekkoa mallikkaasti. Sen vaarallisempaa paikkaa ei kuitenkaan päästä rakentamaan. Loppuvaihto mennään puolustaessa omaan päähän, jossa Henritius pelaa oman paikkansa huolella. Vaihto päättyy Lukon paitsioon ajassa 6:51.
10:07 Henritius jakaa kiekkoa viivaan hyvän kakkosketjun paineen jatkona, mistä kova laukaus kohti maalia. Vaihto päättyy Ruudun kieriskelyyn jäällä tilanteessa, jossa hän saa päivänselvän korkean mailan kasvoihinsa. Ei jäähyä. Onhan kyseessä Jarkko Ruutu.
13:30 Teemu pamauttaa taklauksen hyökkäyspäädyssä, jolla ei kuitenkaan onnistuta voittamaan kiekkoa joukkueelle. Jatkossa mallikas kulmapeli Ruudun kanssa. Henritius ui sektorille, mutta Teräväisen syöttö ei aivan löydä perille. Jatkotilanteesta Lukko painaa kiekkoa jokeripäätyyn, mutta Henritius viimeisenä miehenä purkaa kiekon ja ottaa vastaan taklauksen painuen lopuksi vaihtoon 50 sekunnin pätkän päätteeksi.
19.11 Henritius kumartuu hyökkäyspään aloitukseen. Ketju saa jälleen pienen pyörityksen aikaan, mutta huolimatta parista näppärästä syötöstä, ei aivan avaudu maalintekopaikkaa. Loppuvaihto hieman sekavaa peliä keskialueella. Päätössummeri päättää erän.

2. erä:
2:55 Myöhäinen avausvaihto erään Jokereiden alivoimapelin vuoksi. Kevyt spurtti kentällä. Tässä välissä Mäki ehtii aiheuttaa jäähyn Lukolle hyökkäyspäädyssä.
6:20 Vaihto, jonka aikana Teemu pelaa vasemmalla kaistalla ylös-alas. Pyrkii vapautumaan pariin otteeseen häntä vartioivasta pakista ja käyttää kiekkoa välillä omalla pakilla yrittäen jälleen vapautua vastustajan vartioinnista tuloksetta. Paine päätyyn 40 sekunnin päätteeksi ja vaihto lennosta, josta ykkösketju rakentaa vahvan pyörityksen Lukko-päätyyn.
13:07 Hirvittävällä energialla takaisin jäälle useita minuutteja kestäneen tauon jälkeen. Intoa on pelissä kuitenkin enemmän kuin taitoa ja Lukko rakentaa pariin otteeseen vaarallisen tilanteen Hetényin maalille. Takaisin vaihtoon ajassa 14:01. Rikkonainen erä sotkee selvästi kolmosketjun pelaajien pelirytmiä.

3. erä
1:43 Hyökkäyspään aloitusvoitto ja pieni, mutta tehoton pyöritys hyökkäyspäässä. Lukon siirtäessä paineen päätyyn Henritius sitoo miehensä ulos kiekosta kotiyleisön vaatiessa jäähyä, jota ei kuitenkaan tule. Paine ulos omalta alueelta ja vaihtoon.
4:25 Varsin ajatukseton vaihto koko ketjulta Lahden ja Ritan välissä. Kerälä veti ylipitkän vaihdon edellisessä, jonka vuoksi vaihto hänen laitureiden välissä. Pakki yrittää pelata kiekkoa huolimattomalla avauksella Teemun lapaan, josta seuraa pitkä kiekko. Aloitus omaan päähän, jossa aloitustappion päätteeksi Lukon pyöritys. Vielä toinenkin uusi pitkä kiekko sekä toinen aloitustappio. Toinen vaarallinen pyöritys vielä Lukolta ja vihdoin purku & vaihtoon ajassa 5:26. Pitkäksi venyi tämä vaihto, mutta Henritius pelasi lopulta hyvin keskustaa ja maalinedustaa suojaten. Aloituksissa selvästi petrattavaa.

Tilastot:
11 vaihtoa, peliaika 8:41. Tehot 0+0, -1. Ei jäähyjä, ei laukauksia.

Yhteenvetoa:
Varsin varovaista ja tunnustelevaa peliä. Karmaiseva alku, mutta siitä vähitellen paremmin peliin sisälle. Debyytistä ei kultaa eikä kunniaa tai suurta sankaritarinaa.  Harvemmin liigadebyytit sitä ovatkaan vaan enemmän selviytymistä ensimmäisestä koitoksesta. Nyt se on kuitenkin takana ja Teme voi jatkaa haastamistaan peliajan kasvattamiseksi. Pienillä näyttöpaikoilla on vaikea ansaita paikkaa auringossa, mutta potentiaalia löytyy. Rikkonainen peli sekä erikoistilanteet hankaloittavat selvästi pysymistä pelirytmissä mukana. Lisää näyttöpaikkoja on silti luvassa nuorten MM-kisojen aikana, jos/kun Hahl pysyy sairastuvalla.
Pelisilmää Teemulla löytyy ihan mukavasti ja sentteri pelaa nöyrästi kahteen suuntaan. Kehitettävää on kokonaisvaltaisesti liigatasolle; erityisesti fysiikassa, luistelussa sekä aloituksissa. Ymmärtääkseni työmoraalia ja intoa nuorella miehellä kuitenkin löytyy, joten siitä on hyvä lähteä työstämään.

Onnittelut debyytistä
Järvelä

tiistai 20. joulukuuta 2011

When We Stand Together


Takana viisi päivää ja 3000 kilometriä. Ääni on mennyt ja takki tyhjä. Saaliina finaalitappio, mutta siitä huolimatta väsynyt mies näppäilee blogia suhteellisen euforisessa mielentilassa.

200 fania kokoontui viikonloppuna Wieniin turnaukseen, jonka Euroopan mestaruuden arvosta kiistellään foorumeilla puolesta ja vastaan. Fakta on kuitenkin se, että European Trophyn alkuvaiheessa pelasi 24 eurooppalaista kärkijengiä, joista lopulta parhaat kohtasivat lopputurnauksessa. Joskin voittanut muoviseura hieman kyseenalaisin meriitein joukossa. Tällä hetkellä European Trophy on kuitenkin seurajoukkueiden tasolla ainoa ns. mestareiden liiga. Formaatista voidaan kiistellä ja sitä voidaan varmasti kehittää, mutta se on selvä, että Jokerit seurana näytti, että meillä on kiinnostusta Euroopan tasolle. Organisaatiolla, joukkueella ja faneilla.

Entä ne parhaat hetket? Mikä lopulta tekee näistä reissuista tekemisen arvoisia? Yhtenäisyys. Tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi, kun Gonna Fly Now pyörähtää soimaan paikallisessa irkkupubissa tai satakunta jokerifania ottaa pubin haltuun tutulla chantilla. Matkustaminen Eurooppaan on lopulta vain johdanto siihen, että hulppea fanilauma kokoontuu yhteen osoittaakseen sitoutumisen seuraansa. Peleistä ei vuosien päästä muisteta välttämättä juuri kovinkaan paljon, mutta reissun tunnelman muistaa jokainen. Ehkä en edes pyri tarkemmin kuvailemaan tunnelmaa, se vaatisi liikaa sanoja. Ulkopuoliselle lataus välittynee Youtuben maalikoosteista, mutta oikeasti se pitää kokea itse.

Jollain tapaa jo pitempään on tuntunut siltä, että Jokerit organisaationa on matkalla oikeaan suuntaan: vahva juniorityö, omien pelaajien kasvava määrä edustusjoukkueessa, omien nuorien sisäänajo edustukseen. Fanin kannalta omien jätkien kanssa voittaminen tuntuu paremmalta, heidän kanssaan tappiot ovat helpommin hyväksyttävissä. Jossain vaiheessa se myös tuo tuloksen jäällä. Käynnissä on eräänlainen kasvutarina, joka tuo palkinnon silloin, kun joukkue on siihen valmis. Voittamiseen kasvetaan. Se on kuin vauhtipyörä, jonka käynnistäminen kestää, vaatii voimaa ja kärsivällisyyttä, mutta vauhtiin lähdettyään se pyörii pienellä lisävauhdilla kuin itsestään. Tällaiset turnaukset ovat pelaajille pieniä mutta tärkeitä yksityiskohtia voittavaa joukkuetta rakennettaessa.

Vastaavasti siinä missä repaleiset palkka-armeijat joukkueessa on unohdettu, tuntuu myös useamman kauden kestäneet kasvukivut fanitoiminnassa olevan taaksejäänyttä elämää. Fanit ovat vähitellen pirstaloituneet useammaksi ryhmittymäksi, mutta toisaalta ovat nyt yhtä suurta jokeriperhettä ja seisovat lopulta yhdessä ja yhtenäisenä punakeltaisen joukkueen tukena. Pakko napata hattua päästä vielä erityisesti niille faneille, jotka matkustivat maakunnista mukaan Itävallan reissulle meidän kentältä kentälle lennähtäneiden sijaan. Osoittaa asennetta.

Allekirjoittaneen soittolistalla on pyörinyt jonkin aikaa Nickelbackin When We Stand Together. Kertosäe kuvaa osuvasti sitä asennetta, mitä jokerifanit tällä hetkellä minun silmissä edustavat. Sen myötä rauhallista joulua ja valtaisat kiitokset upeasta syksystä, joka sai loistavan päätöksen Wienissä. Kerätään vähän voimia joulutauolla, palataan vielä entistä suurempana ja kauniimpana takaisin pyhien jälkeen.

We must stand together,
there’s no giving in,
hand in hand forever,
that’s when we all win.
 


Järvelä

tiistai 13. joulukuuta 2011

Ilon kautta


Suomen Urheilugaala valitsee jälleen tammikuussa vuoden sykähdyttävimmän urheilutapahtuman. Todennäköisesti tämän tittelin vie koko kansan kultapoika salibandyveivillään, jonka ansiosta Suomi pääsi vetäisemään mäyräkoiran pahvit päähän ja ajelemaan pillurallia kotokylänsä pääraitille. Aktiivisesti lajia seuraaville faneille, jotka elävät tunteella seuransa mukana koko pitkän kauden, tuo oli kapteeniamme lainaten vain pientä balsamia haavoille – nimenomaan pientä. Tai lähinnä se, että seuraamme edustaneet pelaajat pokkasivat maailmanmestaruuden kevään pettymyksen jälkeen. Ei oikeastaan juuri muuta.
Mikä sitten on ollut oikeasti kuluneen urheiluvuoden sykähdyttävin hetki tähän mennessä (tiedostan, että European Trophyn lopputurnaus on vielä edessä)? Se muisto, joka on painunut mieleen, ja jota muistellaan vielä vuosia tapahtuneen jälkeen? Minulle henkilökohtaisesti se on ollut Zoltán Hetényin debyytti Jokereissa. Sympaattisen unkarilaisen taistelijan nousu on tarina, jota ei vain yksinkertaisesti voi olla katselematta ilman, että nousee hymy suupieliin.
Katselimme viime viikolla parin fanin kanssa vieraspeliä Lukkoa vastaan televisiosta. Keskiviikkoilta ja vastustaja olivat sellaisia, ettei niiden loppupeleissä juuri pitäisi sytyttää. Jokereilla vieläpä alla pitkä tappioputki ja peli oli pitkään näyttänyt yhtä synkältä kuin parhaillaan ulos vilkaistessa. Ei suuria odotuksia, eikä suuria tunteita, kunnes valmennusjohto antaa vihdoin näyttöpaikan K-Vantaassa vaikean alun jälkeen viime peleissä hyvin esiintyneelle Hetényille.
Kaverin tekniikka muistuttaa lähinnä jotain pihalätkä- ja salibandymaalivahdin sekoitusta, mutta niin tämä vain nappaa kiekot kiinni yksi toisensa perään. Nappaa vielä ohessa syöttöpisteenkin. Summerin soidessa veskarimme on maalilla kädet levällään ja koko joukkue ryntää onnittelemaan. Ottelun jälkeisessä haastattelussa Zolt on iloinen kuin ilmapallo, huokuu onnea ja samalla kuitenkin kehuu nöyrästi pelikavereitaan, vaikka todellisuudessa juuri hän oli se pelaaja, joka sytytti jengin pelaamaan voiton hänelle – käänsi syöksykierteen ja synkkyyden positiivisuudellaan. Ja sai muuten samalla nämä kolme pettymysten karaisemaa kannattajaa huokumaan intoa kuin pikkupojat.
Samana iltana välittömästi ottelun päätyttyä jokerifanit tyhjentävät nettikaupat Unkarin lipuista, joista ensimmäinen vilahti jo perjantaina Oulussa pelatussa vierasmatsissa Sakari Kuosmasen vetämän Finlandian soidessa. Sama saaga sai jatkoa sunnuntaina Areenassa voitokkaassa SaiPa-ottelussa, jossa lippuja oli Eteläpäädyssä lukuisia, ja Zoltille vedetyt kannustushuudot raikuvat. Ottelun jälkeen kapteeni Väänäsen aloitteesta unkarilainen käy vielä kiittämässä erikseen Eteläpäätyä jään tyhjentyessä muusta joukkueesta. Koskettava hetki molemminpuolisesti sekä idolille itselleen että faneille.
En mene sanomaan, että Zoltista välttämättä koskaan tulee meidän ykkösveskaria, ei välttämättä kakkostakaan. Tarinan opetus on kuitenkin se, että suurien urheiluhetkien ei aina tarvitse liittyä voittamiseen. Eikä niiden välttämättä tarvitse olla kiedottuja tähtipelaajien ympärille. Sellainen voi olla hyvinkin sympaattisen unkarilaisen maalivahdin nousu elämään omaa unelmaansa SM-liigaan tai jopa pelkästään Mestiksen maalivahdiksi keskellä synkintä talvea. Kaikille ei ole suotu mahdollisuutta nousta Suomen juniorikoulun läpi systeemin tukemana huipulle, mutta kuinka moni suomalainen systeemin kasvatti olisi tarjonnut samanlaisia tunteita kannattajille yksittäisessä runkosarjapelissä tähän aikaan vuodesta, tai luonut joukkueeseen yhteishenkeä, joka voi kenties ratkaisevilla hetkillä kantaa todella pitkälle? Fanit rakastavat sankaritarinoita ja tämä on pieni sellainen: meidän sympaattiselta kolmosveskarilta, jossa yhdistyvät Eye of the Tiger ja lämmin sydän.

Kohti Itävaltaa,
Järvelä

maanantai 12. joulukuuta 2011

Tunneskaalan vuoristorataa

Kohta se on käsillä. Ensimmäinen reissu oman seuran perässä ulkomaille ja seurana vielä toista sataa samanhenkistä kaveria. Tällä hetkellä fiilikset ovat vain niin korkealla, ettei millään malttaisi odottaa perjantaita. Samalla joukkue on pitkän heikomman ajanjakson jälkeen palannut taas voittojen tielle ja kannattajat ovat saaneet itselleen uuden legendan jo syntyessään: Zoltán Hetényin! Tärinä ja into Jokereita kohtaan on taas huipussaan ja joka tilanteessa haluaisi vain keskustella Jokereista ja kaikkeen siihen liittyvästä. Siksi päädyin kirjoittamaan fiilistelypostauksen tähän blogiin.

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin maaliskuiseen iltaan ddr-bunkkerin anniskelualueella. Kaksi erää oli pelattu ja jullit olivat ottaneet ottelun komentoonsa johtamalla ottelua 4-1. Olo oli tyhjä. Nimenomaan tyhjä, ei vihainen, ei kovinkaan pettynyt, hieman epäuskoinen, ikuisella optimistilla löytyi myös jostain syvältä pieni toivonkipinä. "Nyt kun ne tekis heti alkuun maalin." Ei tullut maalia, mutta siltikään ei noussut negatiiviset fiilikset pintaan. 11 päivää ja 7 ottelua paikan päältä todistettuna vain viimeistä ottelua ei tarvinnut jännittää viime hetkille. Kolme peliä päättyi riemuun, kolme äärimmäiseen vitutukseen. Kun viimeinen ottelu ratkesi jo käytännössä toisessa erässä, oli fiilis toisaalta myös helpottunut, ei enää lähes musertavaa jännittämistä. Se oli helpoin tapa hävitä sarja ja kirmata kesälaitumille. Selät suorina voitiin laulaa vielä parikymmentä minuuttia ottelun jälkeen tyhjässä ddr-bunkkerissa "Ei lopu, tää laulu meiltä koskaan." Tämän jälkeen vielä hyvästit pelaajien bussille, kiitokset huikeasta puolivälieräsarjasta ja East Memoon suunnittelemaan kauden kuoppausta. Memossa ilmoille lensi villi idea: Mitä jos avattaisiin heti huomenna ilmottautuminen seuraavan kauden ensimmäiselle vierasreissulle? Näinkin hullu päähänpisto onnistui nostamaan fiilikset jo odottamaan seuraavaa kautta. Tämä kausi oli jo takana, nyt keskitytään tulevaan.

Kesä tuli, kesä meni.Koitti European Trophy, joka oli uudistettu fanien kannalta mielekkäämpään suuntaan: 8 joukkueen lopputurnausta ei pelattukaan enää heti alkusarjojen perään, vaan joulukuuta varten pystyttiin järjestelemään reissua kaikessa rauhassa. Aikaisempina vuosina oli mielessä liikkunut ajatus siitä, että pääsisi ulkomaille isolla porukalla kannustamaan omaa seuraansa, nyt siihen oli loistava mahdollisuus. Tarvittiin vain paikka Red Bull Salutesta. Alku oli nihkeähkö. Neljä ensimmäistä peliä ruotsalaisjoukkueita (hifk, DIF, Luleå, Frölunda) vastaan toi kaksi voittoa ja kaksi tappiota, joten nousu kahden parhaan joukkoon lohkossa edellytti onnistunutta vieraspelireissua Tshekkeihin. Näin kävikin, eikä Sparta Prahasta, Slavia Prahasta tai Brnosta ollut Jokereiden pysäyttäjäksi. Kaikki oli siis omissa käsissä. Enää piti hoitaa kotipeli Slovan Bratislavaa vastaan ja reissu Itävaltaan olisi selvä. 7-2, eikä riemulla ollut rajoja. Seuraavana aamuna alkoi reissusuunnittelu.

Joukkueen peliesitykset olivat samalla olleet vakuuttavia. Kun samalla hifk oli kontannut oli luotto kauden avauksessa korkealla. Eikä suotta. Huikea sarja-avaus, jota seurasi huikea putki lokakuun alkupuolelle saakka. Takki aukesi ääriään myöten auki. Sen jälkeen lyhyt suvantovaihe, jota seurasi jälleen voittoputki. Suvantovaiheessa en ehtinyt huolestua, koska pelit olivat päällisin puolin omaan silmään Jokerien hallintaa. Tämän enempää en jaksa pelillisiin asioihin paneutua, sillä olen huomannut kuinka erilailla pelin voi nähdä riippuen asenteista. Minä olen optimisti ja pyrin ennemminkin nostamaan esiin hyviä puolia kuin jauhamaan huonoista. Asiat, jotka minua nakertavat otan kyllä puheeksi, mutta kyllästyn nopeasti kuuntelemaan keskustelua, jossa kaikki on paskaa paitsi kusi. Kun pisteitä tarttui maajoukkuetauolle tultaessa ihan mukavaa tahtia, jokaisessa kotiotteluissa oli hyvä meno ja vierasreissuillakin kävi mukavasti porukkaa, eivät asiat näyttäneet millään tavoin huonolta.

Niin usein on kuitenkin peli ollut solmussa aina maajoukkuetauon jälkeen, että jollain tavoin siihen osasi asennoitua jo valmiiksi. Tämän vuoksi ensimmäiset tappiot tuli lähinnä kuitattua olankohautuksin. Joukkue kuitenkin säilytti yhä neljännen tilansa, eikä edessä olevat joukkueetkaan Kalpaa lukuunottamatta karanneet tavoittamattoman kauas. Viimeistä edellinen viikko kuitenkin edellytti jo kurssin kääntymistä ja kuuden pisteen nappaamista kotiottelusta Ilvestä ja pikkujoulureissusta HPK:ta vastaan. Saldona 1 piste. Ensimmäistä kertaa minut valtasi epävarmuus ja luottamuksen puute oman joukkueen toimintaa kohtaan. Samalla myös vähentynyt auringonvalo ja huonot säät laskivat fiilistä entisestään. Suunta luultavasti tulisi muuttumaan ennemmin tai myöhemmin, mutta talvikauden odotetuin tapahtuma alkoi lähestyä ja neljäs sijakin oli uhattuna. Kaiken lisäksi edessä oli vielä neljän ottelun härkäviikko, josta vain viimeisestä ottelusta saattoi odottaa kolmea pistettä. Kun maanantain ottelu oli ohi ja käteen jäi 0 pistettä ja sijoitus putosi neljän kärjen ulkopuolelle, olivat fiilikset aivan maassa. Jääkiekko tuntui riippakiveltä, eikä tiistaina tai keskiviikko huvittanut työt tai mikään muukaan sitäkään vähää mitä yleensä. Meinasin jättää keskiviikon ottelun kokonaan katsomatta, mutta kokoonpanojen julkistaminen muutti kaiken. Netissä ihmiset olivat jo pitkään vaatineet Jokereihin kesällä tullutta unkarilaisvahvistusta Zoltán Hetényitä maaliin. Olihan se liigadebyytti nähtävä. Kyllä kannatti! Jo yksi voitto Raumalta oli omiaan nostamaan fiilistä taas positiiviseen suuntaan. Seuraavaksi taisteluvoitto Oulusta ja helpohko voitto Saipasta ja karnevaalitunnelma oli taas saavutettu. Tällä hetkellä laskee vain tunteja siihen, koska pääsee lähtemään kohti lentokenttää ja ulkomaita ei millään jaksaisi enää odottaa. Tähän mennessä kausi on onnistunut herättämään tunteita - niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Välillä kyselee itseltään, että miksi itseään näin kiduttaa, mutta aina hyvinä hetkinä muistaa, että ilman huonoja hetkiä ne hyvät eivät tuntuisi niin hyviltä. Tästä jatketaan. Kohti päätyä. Loppuun asti täysillä!

- Mabo

PS. Taisi olla joku ajatuskin tässä taustalla, mutta loppujen lopuksi tästä tuli sekavahko kertaus kuluneesta yhdeksästä kuukaudesta. Paljon tuli sanottua ja paljon jäi sanomatta. Pistetään ensimmäisen blogipostauksen piikkiin.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Via Dolorosa


J: No niin, pitkästä aikaa blogin ääressä. Melkoista Via Dolorosaa ollut taas vaihteeksi. Kuntopuntarissa taidetaan olla liigan paskin jengi ja alkukaudesta on tultu alas aivan helvetin lujaa. Millä fiiliksillä?
T: Jokerien peli on yhtä synkkää katseltavaa kuin tuo jatkuva pimeys ulkona. Kauden alussa pistekeskiarvo oli 2,0, nyt se on likipitäen 1. Ei tässä silti auta kuin uskoa, että joukkue kääntää tämän henkiseksi voimavaraksi, kun kevät koittaa.
J: Niin, hyviä ja huonoja jaksoja tulee itse kullekin jengille kauden aikana. Hyvän jengin erottaa vain siitä, että se pystyy pitämään tappioputket lyhyinä. Meillä on nyt yksi voitto yhdeksästä viime pelistä, joten putken pituus on huolestuttavaa. Syitä on useita, mutta puretaan niitä nyt pala kerrallaan ja aloitetaan syistä ilmeisimmästä: maalivahtipelistä.
T: Niin, karu tilastofakta on, että Kilpeläisen loukkaannuttua Jokerit on voittanut kaksi peliä varsinaisella peliajalla. Tuohimaa on lupaava, mutta tällä hetkellä aivan liian isot paineet harteillaan. Epävarma maalivahtipeli vaikuttaa kenttäpeliinkin, pelaajat ylipelaa omalla alueella, kun täytyy yrittää väkisin estää kiekon menemistä maalille asti. Tuohimaan isoin ongelma on onneton rebound-kontrolli. Vastustajat ovat selvästi scoutanneet tämän; jatkuvasti matalia vetoja - ja joka paikasta.
J: Nimenomaan. Vähintään muutama helppo veto tuntuu uppoavan useimmissa peleissä. Toisinaan hyviä pelejä väliin, mutta taso ei pysy hyvänä illasta toiseen. En syytä Kekäläistä siitä, että kauteen lähdettiin vahvan ykkösvahdin varaan nojaten, sillä tuollaisessa tilanteessa Kilpeläinen on parhaimmillaan, eikä Kilpeläisellä ollut vakavaa loukkaantumishistoriaa. Fakta on kuitenkin se, että nyt tämä pieni harkittu riski kostautui ja on suunnilleen irvokasta, että vielä viime kaudella junioreissa loistaneen nuoren maalivahtiprospektin itseluottamus, pahimmassa tapauksessa koko ura, raiskataan tällä peluutustavalla.
Uuden ykkösvahdin hankinnan pitäisi olla Kekäläisen listalla ykkösenä, mikäli Eero ei palaa pian. Itse asiassa sen pitäisi olla ostoslistalla tämän loukkaantumisen jälkeen varmuuden vuoksi joka tapauksessa. Viipymättä, kiitos. Vasta tämän jälkeen voi harkita muita hankintoja. Ihmettelen syvästi myös Zoltanin pestiä, kun luottoa ei ole lainkaan. Tuohimaa-Hetenyi-Kautto taitaa olla meidän historian huonoimpia maalivahtikokoonpanoja, vaikka jos jonkinlaista sekoilua on tullut nähtyä Virmasen ”parhaina päivinä”.
T: Kun tähän vielä lisätään Kekäläisen kommentti ennen kauden alkua: "Meillä täytyy olla liigassa kolme vahvaa, pelaamaan pystyvää maalivahtia". Jos näin on, niin miksei Zoltania peluuteta ollenkaan? Kaiken muun lisäksi Kekäläinen on pysynyt täysin hiljaa jo pitkän aikaa. Miksi? Tässä tilanteessa urheilutoimenjohtajan tulisi tulla esiin ja rauhoitella kannattajia, jos kaikki on todellakin reilassa joukkueen sisällä. Tällä hetkellä ärsyttää eniten se, ettei mitään todellakaan tunnu tapahtuvan. Liigassa hävitään jatkuvasti ja Itävallan reissu lähenee, tuskin kukaan haluaa lähteä sinne nykyisellä maalivahtikaksikolla?!
J: Siirrytään seuraavaan ongelmakohtaan: maalinteko ja kärkiketjujen hyökkäyspelaaminen. Allekirjoittanut antaa synninpäästön alemmille ketjuille, mutta kaksi ensimmäistä eivät pääse puhtain paperein. LKP tuntuu olevan totaalijumissa. Pääosin sen vuoksi, että maalille ei ajeta kunnolla ja Lahti ilmeisesti edelleen palautuu loukkaantumisestaan. Ykkönen puolestaan on ollut läpi kauden tehoton ja itse asiassa surkea liigatasolle. Harjoitusmatsit ja kauden avaus antoivat odottaa paljon, mutta sen jälkeen tekeminen on ollut varsin huonoa.
YV on oma heikko lukunsa, mutta tasaviisikoin pelattaessa varsinkin ykkösessä Filppulan sentteripeli on kaikkea muuta kuin modernia sentteripelaamista. Filari ei hae kiekkoja vauhtiin alhaalta ja jaa eteenpäin nopealla lyhyellä syötöllä laitureille vaan surffaa milloin missäkin kaistalla ja hautoo kiekkoa oman mielensä mukaan. Eavesin palatessa siirtykööt laidalle pelaamaan ja jos ei sielläkään toimi, niin katsomoon nauttimaan maissinjyvistä. Hankala on pakkien avata, jos sentteri ei noudata pelitapaa ja tämän vuoksi myöskään laiturit eivät löydä omaa paikkaansa.
T: Tuosta Filppulasta sanoisin, että mun mielestä Ilari on nimenomaan silloin kotonaan, kun saa pelata hyökkäyksen kärkenä ja sitä kautta tehdä paikkoja ketjukavereille. Viime aikoina onkin näkynyt merkkejä paremmasta. Ongelma on vaan, ettei Filarin rinnoilla ole jätkiä, jotka a) osaisivat hakeutua paikoille ja b) laittaa limpun sisään riittävän kovalla prosentilla. Siinäpä siis yksi täsmähankinnan paikka Kekäläiselle!
Hyökkäyspelistä noin ylipäänsä... Peli toimii ihan hyvin siihen saakka, kunnes päästään siniviivan yli. Sen jälkeen peli puuroutuu kulmiin, eikä päästä laatupaikoille kuin pelaajien henkilökohtaisen taidon kautta. Laukausten laatu on onneton; Välillä touhu näyttää kuin oltaisiin pihapelissä. Sutaistaan sinne päin ja toivotaan, että jostain uppoaisi. Viimeinen raivo puuttuu tehdä se maali. Osittain tästä syystä viime aikojen maalimäärät ovat olleet poikkeuksetta alle 4 tehtyä maalia peliä kohden.
Aika pitkälti tässähän ne suurimmat ongelmakohdat taisivat tullakin?
Jos jotain positiivista on sanottava, niin alivoimapeli on alkanut toimia viime aikoina paremmin?
J: Ainoa vain, että sentteri on myös se hyökkäysketjun puolustava lenkki. Tämän vuoksi Filari laitaan, missä voisi loistaa hyökkäyspäässä vahvuuksillaan. Tuo tietysti vaatii Benin paluun kehiin ennen toteuttamista.
Maalinteko on pitkälti tahdosta kiinni, jos paikkoja rakentuu riittävästi. Tappara-pelissä maalille ajettiin. Tuloksena kuusi maalia. Muutoin on ollut hiljaisempaa sekä intensiteetin että maalinteon suhteen. Syy ja seuraus.
Av-peli on lähtenyt toimimaan ja ylivoimaa kuulema hiotaan harjoituksissa. Toistojen kautta tämä lähtee. Klingonin ”farmikomennus” teki terää ja jätkä heräilee. Siinäpä ne positiiviset kritiikin jatkoksi.
Heitä vielä loppuun mielipiteesi ensi kauden valmennustiimihuhuista (Lämsä-Virta-Valtonen).
T: Erittäin mielenkiintoinen valinta, jos toteutuu. Samalla myös iso riski. Tällä hetkellä ei uskalla uhrata ajatuksia ensi kaudelle. Ensin on tarvottava tämä paska läpi. Eiköhän sovita niin, että mennään peli kerrallaan tästä edespäin ja toivotaan parasta. Eipä kai sitä muutakaan voi.

Loppuun täytyy todeta, että kyllä tämä Jokerien nykytilanne sen verran hajottava on, että ainakin allekirjoittanut joutunee turmelemaan aivosolujaan runsaalla määrällä alkoholia muutaman seuraavan pelipäivän puitteissa...

J: Humaltumiseen pätee sama kuin Jokereiden peliesityksiin: suunta on vain ylöspäin. Paitsi laskuhumalassa ;)

Järvelä & Tähkä

PS: AJ on Rock! Viime aikoina joukkueen tasaisin ja paras suorittaja. Kuka olisi uskonut?

Me uskoimme.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Vänrikki Koskela


Muistatteko Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelan?  Miehen, joka syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Koskela oli yksi konekiväärikomppanian kolmesta joukkueenjohtajasta. Luonteeltaan hän oli itse vaatimattomuus, mutta siitä huolimatta nautti horjumatonta luottamusta miehistönsä keskuudessa, koska hän johti joukkojaan esimerkillään ollen samalla yksi joukkueensa parhaista sotilaista.
Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoista juuri Koskela on aina ollut oma suosikkini. Se johtunee siitä, että arvostan tällaista johtajuutta, jossa ei nosteta itseään johtajan asemaan sanoin vaan arvostus ansaitaan teoilla. Seurattuani alkukauden Jokereiden peliä, nousee väistämättä yksi pelaaja esiin, joka muistuttaa monella tapaa Koskelaa: joukkueen kapteenistoon kuuluva kolmosketjun sentteri Riku Hahl.
Luin eilen junassa matkalla Lappeenrantaan muuan keskustelupalstaa viime keväältä, missä Riku Hahlin tulo Jokereihin otettiin hieman ristiriitaisin tuntein vastaan. Hahl ei ole jokeritaustainen pelaaja, mikä aiheutti erinäisiä spekulaatioita motivaatiosta ja nämä yhdistettiin mahdolliseen uran laskusuhdanteeseen. Toisaalta yhtä aikaa palstalle tuli katkeroituneita viestejä hämeenlinnalaisilta jääkiekon ystäviltä Hahlin siirtyessä Kerhon sijasta Jokereihin sekä muutamia optimistisia arvioita meidän kannattajilta siitä, että juuri Hahl on kuitenkin usein ollut Erkka Westerlundin luottopelaaja maajoukkueessa. Nyt ymmärrän täysin HPK:n kannattajien katkeruuden. Kukapa ei haluaisi tätä pelaajaa joukkueeseensa. Riku Hahl on osoittanut kaikki epäilevät spekulaatiot turhiksi. Hän ei edelleenkään ole jokeritaustainen pelaaja, mutta mies pelaa kaukalossa illasta toiseen silti suurella sydämellä. Ammattiylpeydellä, ja ylpeys tässä tapauksessa nimenomaan positiivisessa asiayhteydessä.
Hieman ihmetytti myös kauden alla se, että kolmosketjun sentteri ilman jokeritaustaa sai rintaansa A-kirjaimen. Tämähän pitäisi antaa vain joukkueen johtaville pelaajille tai pitkäaikaisille jokeripelaajille. Ei ihmetytä enää. Alkukauden aikana Hahlin johtama ketju on ollut liigan paras kolmosketju. Ylivoimaisesti. Mielestäni se on ollut myös johtava ketju Jokereissa. Ketju, joka on kantanut jengiä silloinkin, kun ylempien ketjujen tähtien peli on ollut tukkoista. Jani Ridan uudesta tulemisesta kuului huhuja jo viime kaudella, mutta vasta nyt Hahlin rinnalla ollessaan terveenä pelannut Rita on herännyt uuteen kevääseen. Vastaavasti Riksan ketjuun on varmasti myös 17-vuotiaan Teuvo Teräväisen turvallista ja helppoa tulla pelaamaan. Nämä ansiot Riksalle vieläpä ”vain” ketjutasolla 5 vs. 5 -pelissä. Sen lisäksi, että Riksa pelaa hyvää modernia sentteripeliä, hän on kultakimpale valmennukselle erikoistilanteissa. Aloituksia Riksa kaivaa pakaslahtimaisesti omille ja on noissa aika tavalla omalla tasollaan Heinon kanssa Filppulaan ja Kerälään verrattuina. Alivoimalla hän urakoi illasta toiseen pyyteettömästi kärkikarvaajana: laittaa kroppaa likoon, blokkaa laukauksia. Sisulla, aivan kuin Koskela Tuntemattomassa sotilaassa. Hahl pelaa myös ylivoimaa, uskoisin, että osin juuri hyvän aloitustehokkuutensa ansiosta. Siinä, missä Filppula häviää aloituksen hyökkäyspäässä ja hänen viisikkonsa tuhlaa sekunteja kiekon tuomiseksi alueelle, kaapii Riksa aloituksen omille ja antaa viisikolleen tilaisuuden ylivoimakuvion välittömään pyörittämiseen.
Oliko sattumaa, että Jokereiden pelillinen laskusuhdanne ajoittui samoihin aikoihin Hahlin loukkaantumisen kanssa? Ei varmasti. Vastaavasti kurssi kääntyi menneellä viikolla, kun Hahl palasi muutamaa ottelua aiemmin kokoonpanoon. Etenkin alkukaudesta Jokereilla tuntui olevan kyky pelata ottelun paras eränsä kolmannessa erässä. Tasatilanne tai tappioasema käännettiin hyvällä pelillä voitoksi. Mahdotonta tietenkään allekirjoittaneen tietää, mitä tuolloin viimeisellä erätauolla tapahtuu pukukopissa, mutta uskoisin, että Riksa on juuri niitä johtavia pelaajia, joka tarvittaessa sanoo muutaman rohkaisevan sanan. Ja koko jengi kuuntelee. Joka jätkä.
Fanit, seuratkaa tätä pelaajaa. Uskaltaisin väittää, että viimeistään loppukaudesta jaatte julkisia rakkaudenosoituksia kolmosketjumme sentterille. Ville Vaatimaton menee jäälle ja näyttää esimerkkiä. Pelistä peliin, erästä erään, vaihdosta vaihtoon. Aika velikulta.

Järvelä

maanantai 24. lokakuuta 2011

Nimimerkki Jke:n kommentti Ässät-Jokerit -otteluketjussa 23.10.2011


Tosta heittämisestä voin varmaankin ladata tiskiin keltaista lehdistöä tarkemmat faktat kun minä sen kuppipenkin kerran nakkasin.

Jokerit hävisi matsin puhtaasti neljä nolla. Savua oikein nousi korvista. Korsi joka katkaisi kamelin selän oli Antti Raantaa. Sama jätkä kävi (olikos se nyt viime vaiko toissakaudella) Raumalla tuulettelemassa kentällä ottelun päätyttyä jolloin lensi kentälle ties minkälaista kolikkoa sun muuta moskaa. Sama show tapahtui eilenkin jolloin musta hetki koitti. Aivot löivät tyhjää sekunnin ajan jolloin tartuin lähimpänä olevaan irralliseen esineeseen ja singautin sen matkaan. Tullessani "tajuihini" tajusin että paskaakos tässä enää, tehty mikä tehty. Järkkärit hyrräsivät hullun lailla ympärillä jolloin ilmoitin asiallisesti että minä sen tein. Minut ohjattiin katsomon alapäähän jossa vastassa oli naishenkilö joka ilmoitti asiallisesti ja rauhallisesti että kuppipenkki oli osunut hänen tyttäreeseen. Tyttö oli täysin elämänsä voimissaan, ei itkenyt taikka muuta vastaavaa. Ilmoitin että en tähdännyt tai tarkoittanut osua tyttöön. Äiti otti yhteystiedot ylös jolloin järkkärit tutkivat tytön pään. Verinaarmua taikka kuhmua ei löytynyt. Tämän jälkeen äiti vielä kiitti kun olin suoraselkäisesti tummustanut teon antaen vielä taputuksen olkapäälleni. Tämän jälkeen poliisit pyysivät luokseen missä otettiin yhteystiedot taas ylös. Kysyivät vielä teon motiivin yms. Siinä sitten kerroin että vintti pimeni sekunnin ajaksi ja tässä nyt ollaan. Toisin kuin Ässien turvallisuuspäällikkö osaa väittää niin poliisi ei tee päätöstä syytteiden nostamisesta vaan sen tekee asianomainen mikäli yhteiseen sopuun ei ennen sitä päästä. Tämän jälkeen kysyin että lähdetäänkö tästä putkaan vai kotiin. Poliisit sanoivat että kun asianomaisilla ei ole tällä hetkellä mitään vaateita ja olen myöntänyt teon niin ei ole mitään syytä olla päästämättä minua pois. Matka jatkui tästä sitten normaalin kaavan mukaan bussilla kohti Stadia.

Summa Summarum: Oliko teko järkevä? Ei. Hävettääkö teko? Enemmänkin harmittaa se että kuppipenkki osui täysin sivulliseen pikkutyttöön. Olisihan tuon voinut jättää tekemättä mutta kun paskat on housussa niin ei auta itku enää markkinoilla.

En halua mitenkään ylistää itseäni taikka yllyttää muita samaan sillä tekoni oli täysin väärä, mutta kyllä se vaatii hieman karvaisempia munia että uskaltaa nostaa käden pystyyn tuollaisessa tilanteessa ja tunnustaa tekonsa. Ei ole ihan jokaisen paukkupommin taikka ylilyönnin kohdalla tapahtunut. Mutta jos joku haluaa vielä tulla avautumaan tapahtuneesta niin antaa tulla vain. Tiistaina jyppimatsissa on varmastikin hyvä tilaisuus. Ja samat viestit sille porilaiselle janarille joka uhosi että "mä mä mä vedän sua turpaan tuu tonne ulos". Jos joku haluaa hakata naamani sisään ei muuta kuin jonoon.

Ja sitten viesti näille "jokerifanien maine meni" -vouhottajille. Se on aivan sama mitä jokerifanit tekivätkään. Järjestettiin futismatsi fanien ja pelaajien välille taikka keräävät rahaa aivovammojen hoitoon niin kukaan ei tahdo muistaa näitä hyviä hetkiä. Mutta kyllä sitten kun jotain negatiivista tapahtuu niin uskalletaan nimimerkkien takaa huudella porttikieltoja sun muita. Varsinkin nimimerkki Deko joka on varsinkin Jatkoajassa huudellut koti- ja vieraspeleihin porttikieltoa. Sopii tulla keskustelemaan ihan kasvotusten, vai mitä Daniel?

Porissa allekirjoittnut on varmasti seuraavat 15 minuuttia public enemy number one mutta se ei paljoakaan hetkauta. Onneksi kyseisestä kaupungista löytyi sentää jokunen asiallinen henkilö jonka kanssa päästään asioista varmasti sopuun.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Roolit kuntoon, Erkka


Herätys, Erkka! Meillä on pari loukkaantumista ja yksi flopannut kiekollinen ruotsalaispakki, joka on toistaiseksi lähetetty täysin oikeutetusti opettelemaan kiekottoman pelin saloja alempiin sarjoihin. Joukkueessa on siis tapahtunut muutama muutos ja aiemmat erinomaiset roolitukset ovatkin nyt yht’äkkiä aivan päin seiniä. Osittain pakon sanelemana, mutta kyllä noista edelleen pitäisi pystyä toimivammat ketjukokoonpanot kasaamaan.
Westerlund totesi viimeisimmän Ässät-tappion jäljiltä, että maalipaikoille ei päästä. Voisiko tilanne kenties johtua siitä, että ykkösketjussa puuttuu voimalaituri, joka kyseisille paikoille ajaisi? Tai vastaavasti siitä, että kakkosketjussa Mäen kädet eivät yksinkertaisesti riitä ratkaisuihin Pulkkisen syötöistä? Roolit kuntoon, kiitos. Mäki on alempien ketjujen duunari, ei maalintekijä jumalan armosta. Olen jo aiemmin peräänkuuluttanut Eavesin ja Filppulan muodostaman parin erottamista. Filppula tarvitsee rinnalleen maalintekijän ja toiseen laitaan tilaa tekevän rouhijan. Tällä hetkellä kiekkoa haudotaan liikaa ja jos maalipaikoille joskus viimein päästään, ei Eaves pysty viimeistelemään niistä kliinisesti. Eavesin vahvuus on pelin rakentamisessa, nyt hän pelaa väärässä roolissa. Tätä vielä entisestään korostaan Hardtin puuttuminen kokoonpanosta.
Jos on korjaamista hyökkäysketjuissa, niin samaa voisi sanoa puolustajien peluutuksesta. Itse rakentaisin pakkiparit ajatuksella kiekollinen & varmistava samassa parissa. Nyt kuitenkin kiekolliset Nordlund ja Dehner pelaavat yhdessä, vastaavasti varmistavat Niemi ja Manelius. Meillä on siis pareja, joissa on joko kaksi kiekollista tai vastaavasti kaksi varmistavaa pakkia. Erityisesti Nordlund on ajautunut varmistavaan rooliin, koska Dehner pelaa vahvaa kiekollista roolia. Kannattaisi kokeilla peluuttaa kavereita eri pakkipareissa, jotta Nordlundin kiekolliset taidot saataisiin optimaaliseen käyttöön.
Pakkipeluutuksesta tekee vielä nurinkurisempaa nykyiset puolustajaparit ylivoimalla. Dehner, joka on joukkueen johtava kiekollinen puolustaja, ei pelaa tällä hetkellä pääsääntöisesti ylivoimaa. Sen sijaan kakkosylivoimassa häärivät Väänänen ja Niemi, joiden molempien vahvuudet ovat ihan muualla kuin viivapelotteina. Kuvaavaa tästä viivapelistä oli eilisen pelin ylivoimatilanne toisen erän lopussa. Viivamiehenä häärinyt Väänänen paukutti ensimmäisen vedon suoraan kohti heittäytyvää ässäpakkia. Seuraavassa tilanteessa avopaikasta virittelyn päätteeksi lämäri suoraan kohti Raantaa, joka poimi sen helposti hanskaansa. Vähintään Dehner pitäisi nostaa välittömästi viivapakin paikalle. Lisäksi Kekäläinen joutunee vielä lähtemään pakkimarkkinoille, jos Klingberg ei nosta tasoaan Mestis-keikalla. Ja se tasonnosto on valitettavasti hyvin epätodennäköistä.
Toinen seikka, mihin olen kiinnittänyt huomiota erikoistilannepelaamisessa, ovat aloitukset. Käytännössä aloitustappio ratkaisi jo mm. tämän viikon paikalliskamppailun. Edelleen erityisesti ylivoimapelissä hävityt aloitukset korostuvat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Riku Hahlille pitäisi antaa pysyvä mandaatti ylivoimatilanteisiin, koska hän tuntuu olevan ainoa sentteri, joka aloitusvoittoja systemaattisesti vääntää omille. Ylivoimapelaajista Filppula ja Kerälä ovat heikkoja aloittajia, eikä myöskään Eaves oikein ole säväyttänyt. Hävityn aloituksen jäljiltä menee aina paljon energiaa ja arvokkaita ylivoimasekunteja hukkaan sen sijaan, että raavittaisiin aloitus omille ja laitettaisiin kuvio pyörimään.
Tulokset menneeltä viikolta puhuvat karua kieltään: kolme peliä, nolla pistettä. Jokereiden peli on tällä hetkellä väistämättä tuskaisen oloista. Ei ole sattumaa, että liigatasolle kovalla materiaalilla on pelattu jo kuusi erää ilman maalia. Jos kuitenkin unohdetaan heikko suoritus DDR-hallissa, toimii pelitapa silti sinänsä oikein ottelusta toiseen. Kiekkoa avataan lyhyin syötöin keskelle ja hyökkäyksiin lähdetään rintamana. Hieman paineessa oltiin Porissa Ässien aktiivisen karvauksen kanssa, mutta avauspelaaminen nopeutuu joka tapauksessa kauden aikana toistojen myötä. Sen suhteen en ole huolestunut. Ketjukokoonpanoissa sen sijaan on aihetta korjausliikkeisiin, joiden myötä optimoidaan pelaajien luontaiset roolit kentällä. Toivottavasti tämä viikko oli tarvittava herätys niihin.

Järvelä

torstai 20. lokakuuta 2011

Tuskainen viikko


J: Olisi melkeinpä vahvan Epi-kriisin paikka, mutta yritetään silti vetää vähän analyyttisemmin.
Viimeisistä neljästä ottelusta yksi voitto. Huipentumana tämän illan suoritus DDR:ssä, jossa peli muistutti Hanlon-kiekkoa. Pakiteltiin lähes omasta päädystä ulos. Tähkä, mitä ihmettä tuolle joukkueelle on tapahtunut?
T: Lokakuu on kuukausista julmin... On aika karmaisevaa, että kaksi avainjätkää joutuu sairastuvalle ennen kolmea hemmetin hankalaa vieraspeliä. Jyväskylän pelistä en sano mitään, koska en nähnyt mutta tänään esitys oli erittäin hengetön. Erityisesti kärkipelaajat pettivät taas...
J: Hardt, Hahl, Lahti. Ei se tietenkään voi olla näkymättä, mutta ei sen pitäisi silti ajaa noin huonoon pelilliseen suoritukseen, jos sapluuna on kunnossa. Vieraspelaaminenhan näytti kaikkea muuta kuin siltä rohkealta hyökkäyspelaamiselta, johon on totuttu harjoituskaudella ja mitä on nähty kotikaukalossa. Minkä vuoksi tuolla materiaalilla ei voida lähteä hallitsemaan vieraskaukalossa?
T: En tiedä, ehkä Erkka valitsi DDR-hallissa väärän taktiikan... näytti vähän viime kevään peruuttelulta. Hävittiin kaksinkamppailut pääosin ja myös tärkeät aloitukset, voiko silloin voittaa? Lisäksi sanoisin, että kyllähän se varmasti peliin vaikuttaa, jos ketjut on laitettu niin totaalisesti uusiksi kuin tänään. Ei se hetkessä ala toimimaan.
Mitäs mieltä herra Järvelä on meidän ketjukoostumuksista?
Erkan aivoituksia on vaikea tulkita tällä hetkellä. Miksi peluuttaa väkisin Eavesia ja Filppulaa samassa ketjussa, kun ei toimi?
J: Ei miellytä. Oikeastaan ainoa, mikä tänään pelasi hyvin, oli junioriketju. Tosin silläkin venyivät vaihdot pitkiksi, jolloin oltiin toisinaan vaikeuksissa omissa. Joka tapauksessa positiivinen arvosana heille pelistä. Erityisesti Hännikäisen nosto edariin miellytti. Pirteä esitys. Liekö miehellä ollut eilen ns. pikkulauantai.
Mutta noin muuten räjäyttäisin ketjuja uusiksi, kun LKP:kin on nyt loukkaantumisten myötä automaattisesti rikki. Filppula-Pulkkinen yhteen, Eaves kakkosen keskelle ruokkimaan Ritaa. Kätisyydet ja roolitukset ainakin toimivat paperilla. Vasempaan laitaan Ruutua, Ruuttua, Teräväistä tai Hännikäistä.
T: Pitkälti samoilla linjoilla. Nuorisoketju sai pelata ja esiintyi hyvin. Noiden jätkien peluuttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin... Totuus on kuitenkin, ettei pelkällä junnujen hyvin pelaamisella voiteta IFK:n tasoisia joukkueita. Filppula-Pulkkinen voisi olla todellinen täsmäase eikä Eaves-Rita parikaan huonolta kuulosta. En myöskään käsitä, miksei Aku Ruuttua voida peluuttaa korkeammissa ketjuissa, koska annettavaa selkeästi voisi olla!
Täytyy myös sanoa, että nyt loukkaantumisten hetkillä olen herännyt huomaamaan, että yhden maalintekijän hankkiminen tuohon hyökkäykseen ei olisi pahitteeksi!
J: Totta. Jos muutama poissaolo heikentää noin pahasti, niin pakostakin laajuutta on haettava lisää. Luotto on kova Kekäläiseen, että tuo hoituu kyllä.
Alivoimapeli näytti pitkästä aikaa jopa katsottavalta, mutta mikä avuksi ylivoimaan? Ei pitäisi olla miehistä ja luovuudesta kiinni, mutta tänään se näytti erittäin väkinäiseltä.
T: Yksi iso osa on aloitukset - ne hävitään jatkuvasti! Sen jälkeen haetaan aina vauhtia omasta päästä ja roiskaistaan kiekko päätyyn, jonne ei ennätetä ajoissa, sen jälkeen sama kaava toistuu uudelleen. Näin tapahtuu Kerälän ketjun kohdalla erityisesti. Filppula tuo usein kiekon itse alueelle, mutta peliä ei saada tarpeeksi nopeasti pyörimään ja vastustaja ehtii iholle. Filarin ylivoimavitjalla on kuvio, jossa Eaves hakeutuu neliön keskelle sektoriin ja Filppula hakee no look -passia siihen. Monta kertaa on tullut mietittyä, että entä jos siinä olisi Eavesin tilalla joku frankbanham-tyylinen snaipperi?!
J: Tai Teemu Pulkkinen?
T: Pulkkinen olisi totta kai rightin kaverina myös ideaali mies tuohon, mutta toisaalta toisessakin ylivoimavitjassa tarvitaan laukaisuvoimaa. Sinänsä aika uskomatonta, että tuolla ylivoimalla ollaan kuitenkin liigan ylivoimatilastoissa kärjen tuntumassa.
J: Miten olisi ilmiliekeissä oleva Jani Rita, jolle kiekkoa jakaa Ben Eaves? Kuviohan on peilikuva verrattuna Filarin ja Pulun kätisyyksiin.
T: Tätäkin voisi ehdottomasti kokeilla. Tässä variaatiossa Pulkkisen voisi sijoittaa siniviivalle tuomaan tulivoimaa. Tänään muuten Ossi V. pelasi taas vaihteeksi ylivoimaa viivalla heikoin tuloksin.
Tässä kun näitä variaatioita ja käytettävissä olevia kavereita käy läpi, niin tuon ylivoimapelin heikkous muuttuu entistäkin käsittämättömämmäksi asiaksi.
J: Vaihtoehtoja riittää. Laitetaan siis Erkalle toivomuslistalle nuo muutamat ketjumuutokset, jotka voitaisiin helposti viedä myös suoraan ylivoimaviisikoihin. Ei tämä niin vaikeaa voi olla, kun jopa me osaamme nämä ratkaista.
Lopuksi: Mitkä odotukset lauantaille? Näytöt enteilevät nollan pisteen viikkoa.
T: Odotukset nollissa siltä reissulta. Kerrankin olen onnellinen, että on lauantaina parempaa tekemistä kuin lähteä istumaan monta tuntia dösässä!
J: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Toivon todella, että epäilyksemme osoittautuvat vääriksi. Realistina en siihen kuitenkaan usko. Ketjumuutoksissa on oljenkorsi, johon Erkan kannattaisi nyt tarttua, sillä nykyisellä vieraspelaamisella liigan kärki karkaa varsin nopeasti.

Tähkä & Järvelä

lauantai 15. lokakuuta 2011

Jokerit – mihin on tultu?


Kävellessäni nykyistä kautta alustaviin European Trophy- ja harjoitusotteluihin en oikein osannut odottaa mitään, niin karulta edelleenkin viime kevään tippuminen tuntui. Ensin tuli rakkailta naapureilta turpaan heti ensimmäisessä näkemässäni ottelussa, sitten seuraavassa näkemässäni ottelussa eräältä naapurimaan joukkueelta.. Ajattelin että, ei kai helvetti taas?

Seuraavaksi näin SM-Liigan kenraaliharjoituksen Jokereiden osaalta HPK:ta vastaan, tuloksen tietävät kaikki. Eräs hyvä ystäväni sanoi jo harjoitusotteluiden aikana että tämä näyttää hyvältä eikä aikaisemmin ole ikinä näyttänyt näin hyvältä tässä vaiheessa “kautta”. Olin edelleen varsin pessimistinen vaikka peli näytti sujuvan hyvin, varsinkin Itävallassa missä oli vankka kannattajien delegaatio paikalla.

Sitten tuli se kauan odotettu kauden avausottelu. Vastassa rakas ja vihattu naapurin IFK jolta oli otettu harjoitusottelussa turpaan. Itse seurasin tätä ottelua kännykän välityksellä töistä, kun päätössummeri soi ja tämä välittyi myös sosiaaliseen mediaan tunsin suurta helpotusta, naapuri kaadettiin! Ei tarvitse kenenkään meikäläisen kuunnella töissä/koulussa tietynlaista avautumista naapurijoukkueen kannattajilta, päinvastoin! Heille saa antaa edes vähän takaisin viime keväästä.

Sarja jatkui, Pelicans vei kotonaan meiltä pisteet, joskin vain osin. Tämän jälkeen alkoi Jokereiden voittokulku, Kilpeläinen pelasi nollapelin toisensa jälkeen, tuntui ettei meitä pysäytä kukaan. Tuli päivämäärä 12.10. Naapuri kävi ryöstöretkellä Ilmalassa, tässä ottelussa näkyi tämän hetken Jokerijoukkueen suurimmat heikkoudet ja ne ikävä kyllä kiteytyvät kahteen asiaan. Suurilla odotuksilla Jokereihin tulleella John Klingbergillä on ollut äärimmäisen suuria ongelmia oman pään pelissä, sanalla sanoen, kyseinen pelaaja on ollut siellä jopa surkea. Mitä valmennusjohdon tulisi tehdä tälle kiekollisesti ja hyökkäyspäässä äärimmäisen taitavalle, mutta samaan aikaan omassa päässä täysin hasardille yksilölle? Vilttiin? Ei palvele kyseisessä roolissa ketään. Lisää peliaikaa siinä toivossa,että parantaa peliään? Maksaa nähtävästi sarjapisteitä. KiVaan opettelemaan puolustuspeliä? Check. Manelius pelasi- ja uskon vakaasti että pelaa hyvin myös nyt mahdollisuuden saadessaan. Klingberg tehköön paluun kun homma toimii edes hieman paremmin kuin nyt!

Toinen asia joka meikäläisten on saatava nopeammin toimimaan kuin rakkaan ruotsalaisvahvistuksen pelaaminen on alivoimapeli. Herranjumala. Hahl, Ruutu, Heino, Mäki, Tyrväinen, Väänänen. Eikö tämänkaltaisista nimistä luulisi saavan alivoimalla hieman parempaa esiin kuin nyt, kenties jopa liigan parasta? Ei. Se on lähestulkoon huonointa. Kiekollista taitoa joukkueessa on aivan tarpeeksi. Nyt tarvitaan santapaperi-osastoa myös puolustukseen, sitä on jo hyökkäyksessä. Anna meille se isoluinen Amerikan mantereen mies meidän puolustukseemme!

-Kannattaja

torstai 13. lokakuuta 2011

Epi-kriisi


Eteläpäädyssä vaikuttaa eräs nuori vihainen miehenalku, joka tottelee nimeä Epi. Muutaman kauden aikana meillä nk. ylemmän rivien analyytikoilla on ollut mahdollisuus olla todistamassa Epin tyytymättömyyttä joukkueemme pelillisiin esityksiin, jotka totta puhuen eivät viime kausina ole liioin häikäisseet vaan pikemminkin ilmentäneet sitä, että joukkueen pelissä ei kaikki ole kunnossa. Tämä puolestaan heijastuu katsomoon Epin osalta henkilökohtaisena kriisinä, joka purkautuu toistuvina "Vittu, mitä paskaa!"-huudahduksina.
Epin ansioksi on tunnustettava, että hänellä on ollut taito niputtaa jengin tuskainen pelaaminen varsin napakasti kolmeen sanaan. Tätä jo lentäväksi lauseeksi muodostunutta osuvahkoa analyysia kutsumme nykyään pelikirjakerhossamme Epi-kriisiksi. Epi-kriisin olen tottunut kuulemaan pelistä toiseen ja oikeastaan lähes poikkeuksetta useaan otteeseen pelkästään yksittäisen pelin aikana. Itse asiassa se toistuu huudahduksien virtana aina silloin, kun peli ei kulje. Epi-kriisi on oiva diagnoosi Jokereiden pelillisistä oireista, mutta itse hoitomuotoja se ei joukkuetta vaivaavaan taudinkuvaan tarjoa. Pureutukaamme sen vuoksi tässä allekirjoittaneen laatimassa epikriisissä hieman Epiä syvällisemmin jengiä vaivaavaan oireyhtymään alivoimapelissä ja etsikäämme ratkaisuja sen hoitoon. Varsinainen Epi-kriisi nimittäin kuultiin jo ihan normisti tänään iltasella julli-pelissä.
Alkuun on todettava, että Jokerit on onnistunut pitämään jäähymäärän alhaisena alkukauden kuluessa, mikä on osoitus suhteellisen hyvin toimivasta pelisysteemistä tasaviisikoin pelatessa. Siitä ehdottomasti kiitosta valmennuksen ja joukkueen suuntaan, että tämä osa-alue on kunnossa. Ylipäänsä joukkue on päästänyt maaleja vähän. Sitten tulevat kuitenkin nämä yksittäiset pelit, joissa maaleja on otettu useampi takkiin: Ilves, SaiPa ja viimeisimpänä tänään etänäädät. Leimallista näille peleille on ollut se, että vastustaja on naputellut niissä tehokkaasti maaleja ylivoimalla.
Tilastot puhuvat selvää kieltä, mutta edelleen se, mitä kentällä on näkyy, indikoi mielestäni aivan samaa. On käsittämätöntä, kuinka passiivista alivoimaa joukkue pelaa. Kiekollista pelaajaa ei paineisteta oikeastaan lainkaan vaan alivoimanelikko seisoo pääasiassa tiiviissä sumpussa omaa maalia suojellen. Pyrkimyksenä on epäilemättä katkoa pahimmat syöttölinjat, blokata vetoja siinä ohessa sekä ennen kaikkea voittaa pelialue maalin lähettyvillä siten, että vastustaja ei saa luotua miesylivoimaa siihen kaikkein tärkeimmälle alueelle – maalin edustalle. Johtoajatuksena on, että Eero maalilla hoitaa suorat vedot ja jos ripareita tippuu, niin pakit putsatkoon. Sota-aluetta ei kuitenkaan luovuteta vastustajalle. Näin sen periaatteessa pitäisi toimia.
Nyt kuitenkin vastustajalle annetaan kaikki avaimet ja aloitteellisuus ylivoimapelin tekemiseen. Jos vastustajan ylivoimassa on riittävä määrä kiekollista yksilötaitoa, kuten esimerkiksi IFK:lla tai Ilveksellä on ollut ylivoimaansa heittää, on selvää, että päästessään rauhassa rakentamaan ylivoimaa, on jälki turmiollista meidän kannaltamme.
Pelaajista löytyy alivoimiin todella kovia erikoistilannemiehiä: Hahl, Ruutu, Väänänen, Niemi, Heino, Mäki, Kivistö ja Dehner. Laajuutta löytyy varsinkin hyökkääjien osalta vielä lisää. Näissä ei siis ole mitään vikaa, eikä näihin pidä lähteä tekemään muutoksia.
Entä ne hoitomuodot sitten? Lopulta alivoimapelaamisen ongelma pitäisi olla aika helppo hoitaa kuntoon. Laitetaan hoito-ohjeisiin aktiivinen alivoima, jossa kiekollista yv-pelaajaa paineistetaan rohkeasti. Viedään vastustajalta tila ja aika vähäisemmäksi, jolloin vastustaja ei pääse rauhoittamaan yv-kuviotaan. Mutta eikö tämä ole kuluttava pelitapa? Varmasti se on kuluttavampaa av-miehille. Silti ainakin itse näen sen tehokkaampana ja modernimpana taktiikkana pelata alivoimaa. Ja edelleen, mitä kuluttavuuteen tulee, sitä vartenhan tässä on treenattu. Toisaalta näin tasaisella ja hyvin roolitetulla joukkueella pitäisi olla muutoinkaan mitään ongelmaa fysiikan kanssa.
Erikoistilannepelaaminen ratkaisee paljon nykykiekossa. Jotta kausi ei pääty tänä(kin) vuonna krooniseen Epi-kriisiin, on tämä pienoinen akuutti passiviisen alivoiman syndrooma sinänsä muutoin terveessä pelitavassa syytä hoitaa pikaisesti kuntoon. Parane pian, Jokeri-alivoima.

Diagnoosin laati
Järvelä


P.S. Tarjoan bissen nopeimmalle, joka bongaa seuraavan Epi-kriisin Eteläpäädyssä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Riku Hahl haastattelussa voittoisan Blues-ottelun jälkeen 8.10.2011

Nopeaan fanihaastatteluun saapuneen Riku Hahlin tunnelmia tällä kertaa.
Tämän päivän pelissä tehot 0+1 saalistanut Hahl kertoo mm. miltä tuntuu pelata HIFK:ta vastaan.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Jani Ridan haastattelu 1.10.2011 Jokerit-kalpa matsin jälkeen

Kahden maalin tekijä Jani Rita saapui fanihaastatteluun. Alla olevasta linkistä voit kuunnella haastattelun.

Terveiset faneille: Jatkakaa samaa menoa Eteläpäädyssä, hyvä kannustus ollut. Vierasreissullakin myös hyvin jengiä mukana.


torstai 29. syyskuuta 2011

Fenix-lintu

"Aajii-i!!" Tähkän terävässä huudahduksessa on loppua kohden nouseva nyanssi, joka ikään kuin enteilee seuraavassa silmänräpäyksessä tapahtuvaa harhasyöttöä suoraan vastustajan lapaan. Kuinka ollakaan, sinne napsahtaa. Pyöritys omassa päässä on jälleen valmis. Seuraavassa hetkessä virhettään paikkaileva Niemi ryntäilee itsensä ulos tilanteesta ja kun potku ei riitä, roikkuu vastustajassa. Jäähy. Ansaitusti. "A-J, v***u sä oot paska!", Raitis räjäyttää huudon ilmoille vieressä. Ansaitusti sekin. Huonostihan tuo pelaa. Tuttua? Kyllä, liian tuttua viime kausilta.

Palataan ajassa vieläkin taaksepäin. 15.3.2009 Leksand ja Rögle pelaavat liigakarsintaa, ottelun toista erää. Röglen Mathias Tjärnqvist taklaa Niemeä selästä Leksandin maalin takana. Niemi lentää pää edellä laitaan, iskee naamansa suoraan jäähän jättäen jälkeensä verisen vanan ja jää lopulta makaamaan jäälle useiksi minuuteiksi. Seurauksena aivotärähdys sekä useita murtumia kasvoihin. Pelaajalle, jolla on jo ennestään ikävää historiaa aivotärähdysten saralta. Pahimmillaan koko ura on vaakalaudalla.

Siirrytään aikajanalla hieman eteenpäin huhtikuuhun 2009. Jokerit julkistavat kolmen vuoden sopimuksen Isännän kanssa. Jonkinlaista liideriä A-J:sta kaavailtiin, mutta sellaista ei saatu. Saatiin sen sijaan sylkykuppi kahdeksi kaudeksi. Siitä lähtien lokaa on satanut niin katsomossa kuin erinäisillä keskustelupalstoilla.

Pikakelaus takaisin nykyhetkeen. Liigaa on takana viisi ottelua, myös harjoitusmatsit olen seurannut tiiviisti. Jotain johtopäätöksiä uskaltanen siis näiden perusteella jo vetää. 34-vuotias Niemi on nyt näkymätön pelaaja kentällä. Ja juuri silloin – ollessaan näkymätön – hän on parhaimmillaan. Kolmospakkiparissa pelaava puolustaja ei loista kiekollista osaamista, mutta repii ja raataa senkin edestä tasaviisikoin ja alivoimalla. Mies ei enää ryntäile ulos tilanteista vaan sijoittuu oikein, pelaa hyvällä itseluottamuksella, voittaa toistuvasti kaksinkamppailuja omalla alueella, tekee hyviä ratkaisuja. Paikan tullen A-J jakaa lyhyen avauksen keskikaistalta kiekkoa hakevalle sentterille, tai purkaa järkevästi, jos avauspaikkaa ei ole.

A-kirjain rinnassaan pelaava Niemi on täysin ansaitusti joukkueen kapteenistossa, sillä hän huokuu jälleen pitkästä aikaa sitä tuttua johtajuutta, josta nuorempien pakkien on hyvä ammentaa oppia. Ei liene sattumaa, että valmennusjohto on ”istuttanut” juuri Niemen nuoren Klingbergin pakkipariksi. Huhujen mukaan Väänäsen loukkaannuttua A-J nappasi jopa väliaikaisesti Ossin paikan joukkueen bussissa. Kenties urbaania legendaa, mutta en suoraan sanoen ihmettelisi yhtään, vaikka tämä olisi täysin totta.

Vakavista päähän kohdistuvista vammoista toipuminen näyttää ottavan todellakin aikansa. Valmennuksen luottamuksen myötä Niemi on nyt kuitenkin vihdoin noussut kuin Fenix-lintu tuhkasta. Kaivattu Isäntä on palannut Areenalle. Se, jos mikä, lämmittää punakeltaista sydäntä.

-Järvelä

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Tapaus Klingberg

- Viisi ottelua, pisteet 1+1, 8 laukausta ja tehotilasto pakkasen puolella -3. Se on joukkueen huonoin lukema! Aika karua kertomaa kiekollisen ruotsalaislupauksen alkukaudesta. Vai mitä sanoo johtava pelikirja-anal-yytikko Tähkä?

- Ei kyllä runosuoni kuki viel tähän aikaan (toim.huom. sunnuntai klo 12.04) , pientä darraa puskee... Mut tossa myöhemmin voitais käydä tätä Klingon casea läpi. Toi oli hyvä aloitus, otan sen talteen

- Jätkä jäätyi heti alkuun, kun mä latasin faktat tiskiin.

- Valhe, emävalhe, tilastot. No okei, katsotaas...

- Tsekkaa ne eiliset kaksi viimeistä osumaa koosteesta. Antaa hieman tukea tilastoille siitä, miten tuo junnu pelaa omissa.

- Oppirahoja, oppirahoja... Klingon on meidän prospecti! Kaverin peluuttaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin, vaikka virheitä nyt alkuun onkin tullut.

- Mut eikö noita oppirahoja olisi nyt syytä maksella K-Vantaan riveissä, jos omissa kaveri on täysi pujottelukeppi? Arkaa pelaamista, ongelmia fysiikan ja itseluottamuksen kanssa. Mun mielestä ne pelaavat ylhäällä, joilla homma toimii parhaiten kokonaisvaltaisesti.

- En periaatteessa vastusta pientä piipahdusta KiVassa, olisi hyvää oppia pojalle. Sieltä voisi tulla takaisin huomattavasti nöyrempi kaveri. 7. pakiksi kaveria ei ainakaan missään nimessä saa pudottaa, koska potentiaalin näkee. Vain pelaamalla voit kehittyä.

- Olet siis valmis allekirjoittamaan minun kannanoton siitä, että lähetetään poika Vantaalle treenaamaan perusasioita omissa pelaamisesta ja nostamaan itseluottamusta takaisin asialliselle tasolle?

- Tässä tapauksessa pitäisi kai sanoa, että laskemaan itseluottamusta, kaverilla on nimittäin sitä hieman liikaakin tällä hetkellä. Tämän kun yhdistää valtaviin näyttöhaluihin Dallasin suuntaan, niin seurauksena on nuoren pojan höntyilyä ja virheitä. Kyllä, olen siitä samaa mieltä että Kiekko-Vantaa voisi olla hyvä paikka opetella joukkuepelin saloja uudelleen.

Tähän on kuitenkin lisättävä, etten pidä tilastojen liiallisesta tulkitsemisesta vielä tässä vaiheessa kautta. Etenkin, kun tietää Klingbergin taustat.

- Asia saletti. Olen toki yrittänyt katsoa pelillistä tekemistä tilastoja enemmän. Piti vain tarkastaa ne tuossa tueksi. Osuvasti tuli myös muuten eilen tekstiviesti SaiPan kolmannen maalin jälkeen kaverilta, jossa luki ytimekkäästi ”V***n Klingberg”. Mielipiteeseen oli helppo yhtyä.

Perjantaina siis Tampereella Ossi palaa kokoonpanoon ja Klingon siirtyy Vantaalle Kivistön ottaessa pelipaikan ylhäältä. Kuka nappaa viivamiehen homman itselleen Klingonin siirtyessä yv:sta pois? Olisin istuttamassa Pulua tuohon kohtaan.

- Näin, ellei sitten Eronen satuttanut itseään pahemminkin SaiPaa vastaan. Jos Eronen ei ole pelikunnossa, Klingon jatkakoon mun puolesta "ylhäällä", kunhan pelaa varmistavan kaverin rinnalla. Toisaalta, eikö suakin jollain perverssillä tavalla kiinnostaisi nähdä kaksikko Klingon - Nordlund samassa pakkiparissa?

Mitä tulee viivamieheen ylivoimalla, eikös Pulkkinen pelannut SaiPaa vastaan tuolla postilla kolmannessa erässä? Itse toivon ja uskon, että tämä on pysyvä muutos.

- Klingberg-Nordlund… Hamassa tulevaisuudessa kyllä, mutta juuri tällä hetkellä ei. Katsotaan Ruotsin Vatasen ”farmisuoritusten” jälkeen, missä mennään, ja otetaan tapaus Klingberg tuolloin uudelleen käsittelyyn.

- Näin tehdään. Nyt menen potemaan ansaittua darraani.


Analyysin takana
Tähkä & Järvelä



P.S. Tuo Klingon-Masto-pakkipari olisi kyllä huikea. Siinä voisi käydä kuten Ipassa joskus, kun Lumme ja Vesa Salo pelasivat siellä. Kaverit törmäsivät VASTUSTAJAN maalin takana toisiinsa. Seurauksena vastahyökkäys ja maali.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Se on 6-0 (Jokerit-HPK 20.9.)



"Oli mukavaa katsoa Jokereiden kannattajien toimintaa katsomossa. Ääntä ja meininkiä riittää. On joukkueellekin aivan eri asia pelata kannustavan kotiyleisön edessä, kuin hiljaisen yleisön edessä. Paikoin hommassa on aitoa Euroopan katsomoista tuttua menoa."
-Sammy Väisänen, YLE

---

Arkipeli, pikkuseura vastassa ja Eteläpääty täynnä.

Siinä lista sanoja, jotka eivät ole tainneet hirveän montaa kertaa kohdata yhdellä kertaa. Julleja ja näätiä vastaan ollaan toki saatu aikaan kiimaa ilman alkoholiakin, mutta tiistaitorstaikalpasaipasta on muodostunut käsite matsina, jonne mennään analysoimaan peliä, huutamaan näön vuoksi pari chanttia ja taputtamaan maaleille.

Parissa vuodessa meininki on parantunut kuitenkin muikein harppauksin ja nythän siellä voi puhua jo tunnelmastakin. Ei tietenkään mistään hirmuisesta hurmoksesta, mutta jokainen peli, jossa mekkalointi jatkuu täydet 60 minuuttia, on jo peukalon arvoinen suoritus. Koko katsomo on kerännyt sitä kriittistä massaa, joka pystyy luomaan fiiliksen, vaikkei peli sinällään ihmeitä tarjoaisikaan, eikä bisse kuplisi porukan suonissa. Murskavoitto ei toki ole hirveän hyvä mittari, mutta merkit ovat ilmassa.

Yhtenä tärkeimmistä tekijöistä täytyy - jälleen kerran - kiittää katsomon paikattomuutta. Kun aktiivinen porukka saadaan tiiviiseen ryppääseen, pystytään intohimo taikomaan esiin ankeampinakin hetkinä. Vastapainona se sitten taas imee lähes kaiken aktiivisuuden itseensä jättäen reunat hiljaisiksi niissä kuumemmissa peleissä.

Tästä ongelmasta päästäneen kokonaan eroon vasta, kun paikaton katsomo muuttuu yksinkertaisesti liian pieneksi ja aktiiviporukka joutuu jakautumaan useampaan katsomoon. Ei ole varmaa, että kasvu jatkuu näin hyvänä, mutta kausikortit ovat jo nyt kuumaa tavaraa ja lisääntyneen innostuneisuuden myötä ei ole mitenkään mahdotonta, että jo muutaman vuoden sisään Eteläpääty olisi koko leveydeltään hyppivää ja laulavaa massaa.

Tai näin ainakin mun päässäni. Elämme taas mielenkiintoisia aikoja ja on pirun kiva, kun itsekin pystyy innolla odottamaan tulevaa.

---

Ai niin, me voitettiin ja Pulu teki 2+1.


-Kenttsu

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kauden ensimmäinen vierasmatka

Kauden ensimmäinen vierasmatka järjestettiin Pelicans-Jokerit -otteluun lauantaina 17.9.11. Kyseessä oli kauden ensimmäinen vierasmatka, mutta ihan tavallinen reissu se ei ollut..

Kuten moni varmasti muistaa, Jokereiden viime kausi (10-11) päättyi melko epätoivotulla tavalla Nordiksen bunkkerissa. Jokerifanit olivat tuossakin ottelussa hyvin edustettuina paikalla, kuten koko pudotuspelisarjan. Fanit hoitivat oman ruutunsa hienosti ja kyseisen sarjan jokaisessa osaottelussa oli fanien keskuudessa aistittavissa huikeaa yhteishenkeä. Takana oli monenlaisia episodeja sisältänyt kausi ja yhteenhioutunut faniporukka olisi jatkopaikkansa ansainnut. Toisin kuitenkin kävi, mutta se on jo historiaa ja tästä on hyvä jatkaa.

Kauden päättymisen jälkeen istuimme pienellä porukalla faniravintola EastMemossa ja kiittelimme toisiamme kuluneesta kaudesta. Kaikista huokui, että kautta ei vielä haluttaisi laittaa romukoppaan. Intoa oli ja intoa on edelleen.

Tuona iltana viereeni istahti eräs pitkäaikainen Jokerifani ja ehdotti seuraavaa: mitä jos avaisimme jo nyt ilmoittautumisen tulevan kauden ensimmäiselle vierasmatkalle? Epäröin pitkään, koska tiedossa ei ollut vierasmatkan kohdetta, ajankohtaa eikä juuri mitään muitakaan tietoja. Lopulta päädyimme kuitenkin siihen, että kohteella tai ajalla ei olisi merkitystä. Ymmärsimme, että näille ihmisille on tärkeintä, että siellä pelaa se meidän yhteinen joukkue, joukkue jonka häviön olimme juuri käyneet todistamassa ja jonka tulevaisuuden suunnista ja hankinnoista meillä ei ollut yhtään tietoa. Siellä pelaisi Helsingin Jokerit - eiköhän se olisi tarpeeksi.

Seuraavana aamuna Facebookissa ilmestynyt kutsu kauden ensimmäiselle vierasmatkalle keräsi heti ensimmäisellä viikollaan kaksi bussillista osallistujia.

Pitkään odotettu kauden ensimmäinen vierasmatka tapahtui siis eilen, lauantaina 17.9. ja suunnaksi SM-liiga oli arponut meille Lahden. Mukaan lähti lopulta yhteensä 115 Jokerikannattajaa. Ennen kauden alkua puhuttaneet turvajärjestelyt olivat Lahdessa hoidettu hienosti. Saimme oman sisäänkäynnin otteluun sekä myös oman katsomonosan. Juuri näitä olemme jo pitkään SM-liigalta pyytäneet ja toivottavasti tämä käytäntö saadaan jatkumaan myös muilla liigapaikkakunnilla. 



Itse ottelussa Jokerijoukkue ja Jokerikatsomo ottivat hallin haltuunsa heti ottelun alusta alkaen. Jokerijoukkueen pelissä oli huomattavissa pientä takeltelua, vaikka taululla komeilivat lukemat 0-3 aina kolmanteen erään saakka. Kotijoukkueen avattua maalitilinsä kolmannen erän alkuminuuteilla oli selvää, että Pelicans ei päästäisi Jokereita helpolla. Kolmannen erän hurmos siivitti Pelicansin ensin maalin päähän ja lopulta tasoihin. Voittomaalikilpailussa Niko Hovinen pysäytti molempien Jokeripelaajien laukaukset ja ilta päättyi lahtelaisten voitonjuhliin. 

Jokerikatsomossa tunnelmat ottelun jälkeen olivat yleisesti hämmentyneet. "Hävittiinkö me juuri tää matsi perinteisellä Jokeritavalla?" oli yleinen kysymys kannattajien joukossa. Paluumatkalla kuitenkin ilmeet kirkastuivat ja todettiin kauden olevan vielä alussa. Sama positiivinen asenne, jota oli havaittavisssa jo edellisen kauden päätösjuhlissa nosti päätään ja todettiin, että tästä on hyvä jatkaa ja me mennään vielä pitkälle. 

Molemmat bussit selvisivät takaisin Helsinkiin ilman suurempia ongelmia ja iltaa jatkettiin faniravintola EastMemossa sekä sitkeimpien sankareiden kanssa Hjalliksen kallioilla vielä yömyöhään. 


Kiitos matkanjohtajille, Katille, Jampalle, Ramille ja Tiinalle, kuskeille sekä kaikille matkalaisille. Tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti tavataan seuraavalla vierasmatkalla! Muistakaa kaikki myös käydä osallistumassa kyselyyn koskien tulevia vierasmatkoja TÄÄLLÄ.


Tarkempi otteluraportti löytyy osoitteesta www.jokerit.com.
Lisää kuvia matkalta Eteläpäädyn Facebook-ryhmästä.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kiekkoa tuopin takaa vol. 1 – Kauden alla

- Tähkä, se Hentusen läpiajo...

- Tuska joka ei hellitä... kunnes pudotamme jullit pudotuspeleissä, mieluiten toki finaalissa. Uskalsin tsiigaa ekan kerran kyseisen läpiajon viime viikolla sitten sen mustan illan. Jälkikäteen nähtynä: Olipa muuten surkea yritys!

- Samaa mieltä. Itse katselin sen kyllä jo aika paljon aiemmin. Jaksoi vituttaa jonkin aikaa, mutta lopulta se kuitenkin unohtui suhteellisen hyvin. Kesällä sentään hemmetisti muutakin tekemistä ja lopulta viime kausi jäi unholaan näiden nyt pelattujen harkkamatsien myötä, kun homma on näyttänyt todella hyvältä jo tässä vaiheessa. Jotenkin muistan niitä Hanlonin, Jortsun ja Arajuuren tuskaisia viritelmiä, kun toivoi, että kyllä se siitä, jahka kausi lähtee käyntiin, vaikka harkkamatsit olivat täyttä tuubaa. Eihän se lähtenyt, mutta nyt taitaa lähteä. Vai mitä mieltä oot tuosta? Meinaan, mitä jäi Tsekeistä mieleen halpojen tuoppien ohella, jos noin pelillisiin asioihin mennään?

- Sähän puhut kuin mun suulla! Aran aikana v**utti jo treenipelien aikaan kattoa sitä touhua... Äijät liikku kuin ois ollu 2 kiloa lyijyä luistimet täynnä. Toisaalta kun tsiigaa noita Masan kasaamia jengejä verrattuna nykyporukkaan, niin onhan eroa kuin yöllä ja päivällä... Nyt laatua löytyy neljästä ketjusta eikä turhakkeita ainakaan etukäteen ajateltuna luulis löytyvän. Tshekin reissu? Pelillisesti jäi tosi vahva maku ja oikeastaan siellä heräs viimeistään usko että tästä jengistä tulee vielä jotain suurta! Paljon kertoo se, ettei heikkoja lenkkejä löytynyt vaikka etsimällä etsisi. Sen sijaan tehoja laajalta rintamalta ja erityisesti vahvat toiset erät jäi mieleen! Mutta mutta... Ossi, vastaa niihin viesteihin!

- Siitä on jokunen vuosi, kun muutin tänne Helsinkiin ja siitä lähtien on tullut pelejä katsottua aktiivisemmin. Koskaan ennen ei ole ollut näin vahva fiilis etukäteen siitä, että nyt on todella mahdollisuudet menestyä. Runkosarjassa top3:een ja pudotuspeleissä on vain taivas rajana. Tietysti paljon loukkaantumistilanteestakin riippuen, noita muuttujiahan kauden aikana riittää. Mutta tällä hetkellä… Hyökkäyspeli on todella nätin näköistä. Painetta löytyy vastustajan päätyyn kolmen ketjun voimin ja neljäskin punnertaa pelin toisinaan sinne suuntaan, vaikka päätehtävä onkin pitää oma pää puhtaana. On siinä pieni ero aiempiin Juutilainen-Saarinen ym. juniorit –osastoon - kaikella kunnioituksella - kun vertaa millaisia pelimiehiä tuolla nyt viilettää. Lähdetään purkamaan vaikka tästä hyökkäyspäästä nykyjoukkuetta ketju ketjulta, kun se nyt tuli puheeksi ja hyökkäyspelin kautta on Erkkakin poikkeuksellisesti lähtenyt tänä vuonna rakentamaan pelisysteemin.

- Niin, aina on ennen kautta uhottu joukolla, että "tää on meidän kausi!" Nyt on mun nähdäkseni ekan kerran uholle myös katetta. Kaikki lähtee ykkösketjusta, joka on treenipelien perusteella todellinen ässä. Filppula on ollut jopa parempi kuin odotin. Tiedän että monet tsiigaa tätä kieroon, mut väitän että Filarin pelissä alkaa olla ottomaisia piirteitä. Ei ole mikään pikakiituri mutta ne veivit ja namupassit milloin mistäkin asennosta on jotain hyvin ottomaista. Eavesia moni pitää myös pelintekijänä mutta se äijä on paljon muutakin! Pelikäsitys, sijoittuminen ym. on aivan huipputasoa liigassa. Ehjänä varmasti 20 byyriä Filarin passeista, tästä voin lyödä vaikka vetoa. Tohon vielä Hardt tai Ruutu tekemään likaista duunia niin yksi parhaista ketjuista liigassa on kasassa. Paljon kertoo se, että LKP on nyt selvä kakkosketju vaikka dominoi viime kaudella!

- Pitää vain toivoa, että Eaves pysyy terveenä ja koputella puuta tässä saman tien. Pelintekijähän Eaves pitkälti on, mutta on joutunut ns. pakon sanelemana nakkelemaan maaleja Filarin loistopasseista. Mikä hienointa jätkien kemia toimii ja sieltä tulee toinen toistaan yllättävämpiä ratkaisuja tämän tutkaparin ollessa kentällä. Vielä kun saadaan tuo kolmas lenkki mukaan aivoituksiin, niin hyvä tulee. Hardt nyt onnistui nakkelemaan avopaikoista Tsekeissä tolppiin ja muuta vastaavaa, mutta toisaalta tekee äärimmäisen tärkeää työtä tehden taikureille tilaa kentällä. Veikkaan kyllä, että suhteellisen pian Rudi ja Hardt vaihtavat paikkoja kokoonpanossa, vaikka Tanskan dynamiitti ihan pirteästi onkin pelannut.

- Oon hieman eri mieltä tuosta Hardtista. Uskon, että jätkä tulee vakiinnuttamaan paikkansa ykkösessä, jos saa otteihinsa vähän röyhkeyttä ja säpinää. Sitä kautta tekee sen kymmenkunta maalia tällä kaudella. Niin, mutta se LKP? Vielä ennen kauden alkua nimesin Kerälän tän kauden väliinputoajaksi, mutta kyllähän jätkä on treenipeleissä vakuuttanut siihen malliin että taitaa sittenkin pitää paikkansa. Pulkkisen kohdalla toivon sydämeni pohjasta että Pulu kumoaa viime kauden pistemääränsä ja kepittää "koko kansan ilmaveivaajan" pistepörssissä. Jokohan suomalainen media viimeistään sen jälkeen noteeraisi Pulkkisenkin? Lahti vaikuttaa niin nälkäiseltä, että ilman loukkaantumisia tulee taas keikkumaan maalipörssissä korkealla. Tuskin yltää viime kauden määrään, mutten todellakaan usko jukkahentusmaiseen totaaliseen viimeistelytaidon menettämiseen. Jos LKP pettää sittenkin, niin onneksi meillä riittää variaatioita miten ketjut voi rakentaa kiitos fiksun joukkueen rakentamisen...

- Jännä nähdä, mut heitetään vaikka stobe vetoa. Mä heitän Rudin ykkösen vasempaan laitaan joulutauolle mentäessä ja sä heität Hardtin. Sovittu? Kyllä mulla odotukset on toki Hardtia kohtaankin kovat. LKP:stä oikeastaan samat havainnot. Kerälää on tällä(kin) kaudella kannattaja jos toinen dissannut jälleen etukäteen, mutta henkilökohtaisesti uskon, että tämä ketju jatkaa siitä, mihin viime kaudella jäi. Ja tuosta porukasta tasoaan tulee entisestään nostamaan eniten Kerälä. Aivan liian aliarvostettu lenkki ketjussa, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kerälä pelasi Tsekeissäkin hyvää sentteripeliä ja on kakkossentterin paikkansa ansainnut.


Pulusta sen verran, että odottakaapa vain. Hienoa, että media maalaa visioita nuorista, joissa nostetaan esille veivaaja, Vatanen, Armia ja Salomäki, mutta Pulu saa rauhassa keskittyä itse asiaan. Jälki tulee olemaan kovaa kentällä, ei tätä hommaa mitata palstamillimetreinä 7 päivää -lehdessä. Yksi pyyntö vielä: vähän enemmän laukauksia, Teemu? Heitäpä seuraavaksi pika-analyysi kolmosesta.

- Stobesta vetoa? Kiinni veti! Otan siihen toiselle kädelle lonkeron, ettei maine mene... Mut syväanalyysi kolmosketjusta? Liigan epäilemättä kallein, mutta lähtökohtaisesti myös paras kolmosketju. Jossain SaiPassa toi olisi päivänselvä ykkösketju... Mä en oikein etukäteen edes osaa kuvitella miten Ruutu tulee meillä pelaamaan, mutta Hahlin ja Ridan panokseen luotan 100%. Hahl on aliarvostettu, tekee hemmetin hyvää duunia kahteen suuntaan, voittaa aloituksia ja siinä ohessa duunasi pisteitä lupaavaan tahtiin treenipeleissä. 30p ei lainkaan mahdotonta. Polle laukkaa kuin vanhaan malliin jäällä, vielä kun löytäisi jostain sen 06-07 kaltaisen viimeistelytehon ja itseluottamuksen niin tuollakin ketjulla vaan taivas on rajana! Milloin viimeksi meillä on ollut lähtökohtaisesti kolme näin dynaamista ketjua kasassa? Muuten... Kun päästiin vedonlyönnin makuun, niin puolen litran kossusta vetoa, että jatkoajan Jarkko Ruutu-topicissa päästään yli maagisen tuhannen viestin rajan ennen joulutaukoa... On ne jullit lutuisia! 


- Heh. Paljonko siellä nyt on jo viestejä kasassa? Taisit olla muuten itsekin Rudin suhteen ristiriitaisin fiiliksin. Omalta osaltani toivotan tervetulleeksi: särmää, johtajuutta, esimerkkiä nuorille ja Erkan luottopeluri. Ok, on vahvaa IFK-taustaa, mutta tämä on ammattilaisurheilua ja kun tulee oikein roolitettuna joukkueeseen, on tervetullut. Ei seurauskollisuutta muutenkaan enää tunnusteta ihan sillä tasolla kuin joskus aikoinaan. Ja onpa nyt kaikki veljessarjan pelurit pukeutuneet meidän paitaan. Mä luotan siihen, että Keklu tietää, mitä tekee ja mulla on 100 % luotto Kekäläiseen.

- Vasta 505 viestiä kasassa, mutta ei hätää... Jarkkohan on persoona, joka saa usein myrskyn aikaiseksi vesilasissa otteillaan jäällä. Olen suuresti yllättynyt jos tonni ei pauku ennen joulua. Oma ensisuhtautumiseni Ruudun hankintaan oli ehdoton EI. Ajattelin pitkälti tunteella; Julli mikä julli, ottaa pelissä aina ne pari typerää jäähyä. Mitä käyttöä? Nyt, kun hankinta on vahvistettu ja asiaa on ehtinyt miettimään viikon päivät, niin olen valmis hyväksymään siirron. Lähtökohtaisestihan mies on todella kovan luokan pelaaja nimenomaan kolmosketjun rouhijaksi eikä äijä todellakaan ole niin kädetön kuin mitä jullit yrittävät uskotella. Tähän päälle vielä lukuisat esiintymiset NHL:n, arvoturnauksien ja liigan finaaleissa... Kovissa liemissä keitetty äijä on aina kova lisä miehistöön! Toisaalta Ruudun on oltava vahvistus ja pelattava hyvin, muuten tie fanien sylkykupiksi on viivasuora, kuten tapaus Hirso osoitti aikanaan. Uskotko muuten, että Semir Ben-Amorista tulee ehjää enää ikinä? Ikäviä huhuja kuuluu miehen vamman laadusta...

- Eikö se mene niin, että nuorisopastori Järvelä ei usko edes itseensä? Läpät sikseen, nämä eivät ole uskon asioita. Toivon, että Semir palaa entistä vahvempana. Silti on eri juttu, palaako kehiin ja jos palaa, niin ottaako enää paikkaa kokoonpanossa ilman loukkaantumisia. Minut on nimittäin vakuuttanut tämä nuori kaveri Tyrväinen ja Julle menee nykynäytöillä Semirin ohi minun papereissa. Semir on pelaaja, joka tarjoaa laajuutta rosteriin, mutta ei ole avauskokoonpanossa ilman loukkaantumisia tai rotaatiota. Heinon ja Mäen paikat on sementoitu nelosessa, joten viimeisestä paikasta taistelevat tosissaan Tyrväinen ja Semir.

Muutoinhan hyökkäyskokoonpanoa täydentävät Teräväinen, Ruuttu, Koski sekä kulttipelaajan mainetta fanien keskuudessa nauttiva Markus ”Laku” Hännikäinen. Hienoa tuossa on ollut se, että nuoret jannut voi heittää surutta kehiin, kun pelisysteemi toimii. Silti kentällä tapahtuu muutakin kuin pelokasta suorittamista ja virheiden välttelyä. Asenne oli harkkamatseissa Tsekin turneella varsin ennakkoluuloton. 16-vuotiaasta Teräväisestä kuullaan vielä paljonkin tulevaisuudessa, mutta en näe mitään syytä, etteikö myös muista pelaajista voisi kasvattaa tulevaa runkoa Jokereihin pitkäjänteisellä sisäänajolla. Reilusti vain vastuuta KiVassa ja A-junioreissa sekä toisinaan nostoja edustukseen.

Aika paljon settiä hyökkäyksestä, mutta paketoidaanpa pakit kasaan. Liian heiveröinen kalusto? Niinhän ne väittävät, mutta ollaanko samaa mieltä?

- Puolustus vaikuttaisi vähän kirjoittamattomalta kortilta etukäteen. Uskoisin kuitenkin, että pakisto on koottu nimenomaan toteuttamaan Erkan luomaa offensiivista pelisysteemiä. Jos systeemi lähtee rullaamaan, tuo pakisto toimii kuin häkä. Narukäsi Klingon, Erosen "kimmorintasmainen" liuku ja Nordlundin pyssy ovat kovaa valuuttaa. Siihen vielä järkähtämätön Ossi ja komeetta Dehner, niin suurta ongelmaa ei pitäisi olla. Lopuksi täytyy vielä ottaa erikseen esille tapaus AJ. Toivon, ja varmasti jokainen meistä toivoo sydämensä pohjasta, että Isäntä tekee vielä kerran paluun omalle tasolleen. Treenipelit antoi odotuttaa parempaa; Ei isoja virheitä eikä "aajiimaisia" ryntäilyjä ulos tilanteista. Perusvarmaa duunia, eli juuri sitä mistä AJ parhaimmillaan tunnettiin.

Kivistö, Manelius ja Lindbohm sparraa taustalla. Uhkakuvat on olemassa oman maalin edustalla, mutta tässäkin kohtaa luotan viime kädessä Kekäläiseen ja tämän luomaan scouttausverkostoon. Ei tarvi availla tekstitv:tä! Mutta entäpä Eero? Myönnän pelkääväni tässä kohtaa floppia. Olisiko Unkarin Sulttaanista vapahtajaksi tarvittaessa?


- Jos jossain tunnen epävarmuutta, niin se on nimenomaan maalilla. Eero ei ole napannut juurikaan gamesavereita, jos niitä nyt ei ole tarvinnut harjoituspeleissä ottaakaan. Saapa nähdä, miten homma toimii kauden alkaessa Areenan kirkkaissa valoissa.

Zoltan aiheuttaa allekirjoittaneelle aina jonkinlaisia sydämentykytyksiä omintakeisella torjuntatyylillään, mutta toisaalta kohtuullisesti on koppi tarttunut. Eniten minut on yllättänyt Fränä, jonka peli on näyttänyt yllättävän valmiilta. Menisikö se sitten niin, että Zoltan menee KiVaan ja Fränä aloittaa kakkosena. Jos hieman epävarmasta maalivahtitilanteesta pitää jotain positiivista etsiä, niin se on se, että hyvän maalivahdin saa kesken kauden tarvittaessa isolla rahalla, mutta toimimatonta pelisysteemiä ja huonosti roolitettua joukkuetta on vaikeampi lähteä vaihtamaan.

Kokonaisuutena tasaviisikoin peli on mallillaan etenkin hyökkäyssuuntaan, kun huomioidaan, että kausi on vasta alkamassa. Erikoistilanteissa on vielä paljon petrattavaa, mutta roolipelaajia löytyy, joten eiköhän tämä asetu uomiinsa. Listataanko lopuksi hieman odotuksia ja ennustuksia? Pelillisiä ja pelikentän ulkopuolella tapahtuvia.

- Kyllä, eiköhän itse joukkueesta ole kaikki oleellinen käyty läpi. Pelillisesti odotan ja edellytän tasaisempaa suoritustasoa kuin viime kaudella. Mitalisijat ovat vähimmäisvaatimus tuolla kalustolla. Se SUURI unelmahan olisi kohdata jullit stadin unelmafinaalissa ja voittaa se seitsemännen pelin jatkoilla. En edes tiedä miten siinä kohtaa reagoisi katsomossa? Sen jälkeen olisin varmasti kokenut hienoimman hetken jääkiekon parissa, mitä voi kokea. Mikään ei voittaisi sitä!

Ennustuksia? Kaukalossa edetään "hyökkäys on paras puolustus"-mentaliteetilla, maalirikkaita pelejä tullaan kokemaan. Ainakin kerran kaudella Jokerit lappaa yli 10 nyyttiä taululle kotikaukalossa. Vieraissa Jokerit yllättää voittaen Lahdessa ja Tampereella siten että olen mestoilla todistamassa asiaa. Kaukalon ulkopuolella emme tule viettämään areenan käytävillä tuopin edessä aikaa yhtä antaumuksella kuin edellisillä kausilla. Useinhan tämä ja Jokerien peliesitykset korreloivat toisiaan ainakin viikonloppupeleissä.

Huomaatko miten optimistinen olen? Nuo Lahti- ja Tampere-väitteet ovat jo aika paksua?

- Kyllä vain. Mikä parasta nuo molemmat päästään testaamaan heti kauden alkuun. Sokerina pohjalla vierasmatkoilla on ennen joulua supermatka Itävaltaan, jonne tultaneen saamaan kasaan 100 jokerifania.

Itse heitän vaatimattomasti pelilliseksi tavoitteeksi Jokeri-kiekon paluun. Uskon finaalipaikkaan, haaveilen jopa mestaruudesta. Mitäpä luulet, jos tulee poika Pasilaan, niin vilahtaako Eteläpäädyssä tissit? Vai näkyykö ne ihan normisti muutenkin?

- Hykerryttävää... Huomenna kauden avaus, lauantaina Lahteen, tulevilla viikoilla kaksi Tampereen matkaa... Marraskuussa Ouluun ja ennen joulua Itävaltaan. On tää hienoa elämää!

- Ei saakeli, melkoinen fiilis… Alkaisi jo! Tää on meidän kausi.

Johtavat pelikirja-analyytikot
Tähkä & Järvelä

Kiekkoa tuopin takaa

Tänään on perustettu Jokerifanien elämästa kertova blogi. Blogi kantaa nimeä "Kiekkoa tuopin takaa".

Mitä tapahtuu faniporukassa, millaista on meno vierasmatkalla, millaista on faniporukan yhteinen urheilutapahtuma, mitä fanit tekevät katsomon ulkopuolella? Mitä mieltä fanit ovat joukkueen otteista, mitä odotuksia tuleviin otteluihin on ladattu?

Kaikkiin näihin ja moneen muuhun kysymykseen löytyy vastaus tästä blogista. Kirjoittajat eivät ole toimittajia eivätkä kirjallisuuden ammattilaisia vaan tavallisia Jokerifaneja. Sisältö päivittyy samassa tahdissa kuin kausi kehittyy. Tiedossa on ainakin vierasmatkainfoa, raportteja Areenalta sekä analyyseja ja pohdintoja joukkueen otteista ja tulevista haasteista.

Tämän blogin sisältöön voit juuri sinäkin vaikuttaa. Lähtemällä mukaan Jokereiden fanitoimintaan pääset osaksi kaikkea tätä, mitä muut vain lukevat.





Tämä on blogi meistä ja meidän maailmasta. Tehdään siis tästä kaudesta ikimuistoinen ja taataan kirjoittajille paljon juttuaiheita läpi pitkän kauden.



kuva: www.jokerit.com