Världens Bästa Karlsson

J: Tähkä, Kungen Erik on poistunut Areenalta. Mitkä fiilikset päällimmäisenä maailman parhaan puolustajan ajasta Jokereissa? Loppuvatko superlatiivit?

T: Superlatiivit ovat loppuneet jo aikoja sitten. Päällimmäinen fiilis on haikeus... Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Eilinen show oli osoitus siitä, että halutessaan Karlsson dominoi liigaa mennen tullen. Kaipa tässä täytyy sittenkin hieman elätellä toiveita, että josko sittenkin näkisimme Erikin vielä tällä kaudella dominoimassa liigan pudotuspelejä?

J: Yleinen mielipide tuntuu olevan, että Erikiä ei enää Jokereissa nähdä, vaikka NHL-kausi peruuntuisi lopullisesti. Itse uskon, että paluu on edelleen mahdollista. Kaveri on viihtynyt meidän organisaatiossa ja Helsingissä loistavasti. Kun tiedetään, miten kilpailuhenkinen pelaaja Karlsson on, niin miksi hän ei palaisi Jokereihin, kun kerran viihtyy organisaatiossa, tarjolla on iso rooli joukkueessa ja ennen kaikkia täällä hänellä on todella hyvä mahdollisuus voittaa mestaruus? Frölunda on miehen kotiseura, mutta ymmärtääkseni heillä ei vastaavaa todennäköisyyttä mestaruuden voittamiseen ole tällä kaudella tarjolla.

T: Todennäköistä on, että Elitserien sallii ruotsalaisten NHL-pelaajien pelaamisen sarjassa jos lockout päättyy. Avainkysymys onkin sen jälkeen, kiehtooko Erikiä enemmän kotiseurassa pelaaminen vai Suomen mestaruuden voittaminen. Eiköhän Ruudun Jakke ainakin tee kaikkensa saadakseen Erikin vielä Jokereihin! Uskooko Kollega Järvelä, että Kungen Erikin poistumisella olisi isojakin vaikutuksia joukkueen peliesityksiin kentällä?

J: On päivänselvää, että tuollaista kaveria ei korvaa kukaan. Kyllä se väistämättä siis jollain tapaa näkyy otteissa. Samaan hengenvetoon voisin todeta, että pelisysteemi ja sen toteutus on sillä tasolla, että en usko edes Karlssonin poistumisen tekevän suurta droppia Jokereiden pistetahtiin. Masto on soolomaalinsa ohella nostanut tasoa viime peleissä huimasti ja itse kukin puolustajista on parantanut Erikin pelatessa joukkueessa. Itseluottamustaso on siis korkealla ja Erikin siirtyessä sapattivapaalleen, avaa se mm. Eroselle lisää peliminuutteja. Näkisinkin Erosen nyt Jokereiden ykkösylivoiman takakolmion viivapelaajana tulevissa peleissä. Ehkä nuorten MM-kisojen jälkeen voitaisiin kokeilla viiden hyökkääjän ylivoimaa, sillä Teräväinen on pelannut tuota paikkaa hyvin karlssonmaisin ottein Ufassa. Liputatko ennemmin kuitenkin Maston puolesta?

T: Kyllä Teräväisen pelaaminen viivapakkina vakuutti tänään siinä määrin, että viiden hyökkääjän ylivoima on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto. Ellei nyt sitten Lepistöä saada kotiutettua. Silloin yv-pakkeina voisivat olla Lepistö, Moses, Eronen ja Nordlund. Viime aikoina ylivoima on toiminut kuin elokuvissa, ei kannattane odottaa ihan vastaavaa loistokkuutta jatkossa ottaen huomioon Karlssonin jättämän rightin pakin aukon viivassa. Onneksi pelisysteemi toimii, kuten sanoitkin, erittäin hyvin, eli tuskin tässä mitään romahdusta tulee.

Siinä olemme kuitenkin varmaan samaa mieltä, että Kekäläisen on lähdettävä pakkimarkkinoille ellei Lepistöä saada. Erikin paluusta ei kuitenkaan takuita ole.

J: Ehdottomasti. Ei sillä, ettenkö luottaisi nykyiseen pakistoon, mutta se kaipaa Erikin lähdettyä hieman lisää kiekollisuutta sekä ennen kaikkea leveyttä. Kärkikokoonpano on hyvä, mutta loukkaantumisvaraa siinä ei juuri ole, kun vertaa tilannetta vaikkapa hyökkäyskalustoon. Myös pelisysteemimme, joka pohjautuu hyökkäysvoittoiseen peliin, tarvitsee tuekseen pakkeja, joiden tärkeimpiä ominaisuuksia on pelin avaaminen. Tällöin päästään hyödyntämään taitavaa hyökkäysarsenaalia.

Lepistö olisi tähän tilanteeseen aika optimaalinen hankinta. Kiekollinen pelaaja, joka pärjää myös puolustuspelissä. Oma kasvatti, joka voisi hyvinkin palata kotiin Amerikan ja Venäjän reissujen jäljiltä. Samihan nähtiin Jokereiden aitiossa pari viikkoa taaksepäin, ja kuinka ollakaan sopimus Venäjällä purettiin samaan aikaan Erikin ilmoituksen kanssa. Ihmettelisin, jos Kekäläisellä ei olisi vähintään vahva neuvotteluyhteys Lepistön kanssa käynnissä. Mikäli lock-out päättyy, vastustajat heikkenevät suhteessa Jokereita enemmän ja Lepistön (tai muun kiekollisen pakin) myötä joukkue olisi valmis. NHL-kauden jatkuessa puolestaan Lepistö + Karlsson pakistossa olisi melkoista valuuttaa.

Palataan vielä lopuksi takaisin Karlssoniin. Minkä vuoksi kyseessä on mielestäsi mailman paras puolustaja? Toki puolustaja on ehkä lähtökohtaisesti väärä termi Erikistä puhuttaessa, mutta puhutaan nyt vaikka sitten hyökkäävästä puolustajasta.

T: Erik on mun mielestä jäällä neljäs hyökkääjä. Ihan huikeat lahjat pelata lätkää; Luistelu, kiekollinen pelaaminen, kaikki nuo näyttää todella vaivattomalta. Lisäksi peliäly on aivan top-luokkaa. Kyllä nuo tekijät tekevät Karlssonista maailman parhaan hyökkäävän puolustajan tällä hetkellä. Puolustava puolustajat ovat sitten erikseen... Ei muuta kuin koska tahansa tervetuloa takaisin Jokereihin! Itse en paluuseen usko, mutta aina on toivoa...

J: Haluaisin lisätä tähän vielä Karlssonin ominaisuudet joukkuepelaajana. Erik tsemppasi kovasti pelikavereitaan, juhli aidosti myös muiden onnistumisista. Vastustajan satuttaessa itseään hän oli ensimmäisenä kysymässä, onko kaikki kunnossa. Todellinen herrasmiespelaaja, joka pelasi nöyrällä asenteella, vaikka olisi voinut periaatteessa leijua noilla taidoilla korkealla. Hieno pelaaja, jonka kasvoilla paistoi aina onnistuneen suorituksen jälkeen jokerimainen virnistys.

Kiitos Erik. Olet koska tahansa tervetullut takaisin.

Tähkä & Järvelä

Joulu tuli

Haluan jakaa kiitosta Jokereiden joulukalenterista. Se on ollut hieno tapa pudotella solmittuja jatkosopimuksia meidän fanien tietoon. Fiilis on kunakin päivänä luukkua avatessa ollut kuin pikkulapsella. Sitä odotti etukäteen ja päivä toisensa jälkeen videokalenterin luukun avaaminen sai hyvälle mielelle. Avautui luukun takaa sitten uusi pelaajasopimus, Zoltanin terveiset tai taustajuttu siitä, mitä arki on organisaatiossa eri vastuuhenkilöillä.

Kuten joulukalentereissa on tapana, paras yllätys oli jätetty viimeiseen luukkuun. Ossi Väänäsen pitkä jatkosopimus vuoteen 2016 saakka oli joulun kovin lahja. Se varmistaa, että puolustuksen perustukset ovat kunnossa. Luotettava kapteenimme putsaa maalinedustaa jatkossakin jämäkin ottein ja mentoroi ohessa nuoria puolustuslahjakkuuksiamme oikeille urille ammattilaisuransa alkutaipaleella.

Väänäsen pitkä jatkosopimus on peruspilari tulevien vuosien Jokeri-joukkueessa. Se on jälleen palanen Kekäläisen vahvaa osaamisesta sillä saralla, miten voittavaa joukkuetta rakennetaan. Joukkueesta löytyy aidosti punakeltainen kapteeni ja aimo annos luontaista johtajuutta Ossin toimiessa jengin johtajana. Usein pelaajasopimusten saralla kuulee jos jonkinlaista sanahelinää organisaatiosta, johon sopimuksen tekee. Ossin kohdalla on kuitenkin helppo uskoa kaverin vilpittömyyteen, kun hän kehuu organisaatiota ja kutsuu Jokereita kodikseen.

Kun katsotaan ensi kauden joukkuetta kokonaisuutena joulukalenterin viimeisen luukun avauduttua, niin voidaan todeta yksiselitteisesti, että meillä on pullat hyvin uunissa. Kuluva kausi on vasta joulutauolla, mutta meidän joukkue on muutamaa sopimusta vaille valmis myös tulevalle kaudelle. Lähestulkoon kaikki tärkeimmät pelipaikat on jo varmistettu jatkosopimuksin. Jatkuvuus joukkueessa on suuri, mikä takaa sen, että pelisysteemiä ei tarvitse lähteä raapimaan kasaan tyhjästä vaan toimivaa sapluunaa voidaan lähteä jatkamaan tulevalle kaudelle pienin lisämaustein. Yhdelläkään muulla liigaseuralla ei tilanne ole yhtä hyvä. Ääripäänä Lahden Pelicansissa jatkosopimuksia ensi kaudelle on solmittuna kokonaiset kolme kappaletta. Onneksi Kekäläisen aikakaudella ei enää järjestetä massiivisia tiedotustilaisuuksia vaan jatkosopimukset varmistetaan ajoissa ja tiedotetaan hyvissä ajoin.

Näiden ajatusten myötä hyvää punakeltaista joulua kaikille tätä blogia seuraaville jokerifaneille. Rentoutukaa ja ladatkaa akkuja huolella, sillä kaikki ennusmerkit viittaavat siihen, että tästä keväästä on tulossa positiivisessa mielessä hyvin pitkä.

Järvelä

P.S. Seuratkaapa huomenna käynnistyviä nuorten kisoja, missä Jokeri-pelaajia on iso liuta. Kuusi pelaajaa on enemmän kuin yhdeltäkään muulta seuralta. Lisäksi valmennuksen puolella Tomek takaa, että tunnetta ja tahtoa joukkueessa riittää. Palataan näihin todennäköisesti vielä paremmin lähipäivinä, kun saadaan kisat käyntiin.

Paalupaikalla

Minulta kysyttiin eilen, miltä tuntuu, kun Jokerit on liigakärjessä. Vastaukseni oli kutakuinkin, että tuntuu oikein hyvältä varsinkin todella monen vuoden tauon jälkeen, mutta jalat pysyvät maassa. Syy siihen, että tilanteen ottaa yllättävänkin tyynesti, johtuu siitä, ettei kärkipaikka lopulta tullut valtavana yllätyksenä. Sitä on osannut odottaa siitä lähtien, kun nousu alkukierrosten jälkeiseltä jumbosijalta lähti kohti piikkipaikkaa.

Menestyvän joukkueen ja organisaation rakentaminen on pienten palasten loksauttelemista paikalleen yksi kerrallaan. Tässä Jarmo Kekäläinen on piinluja ammattilainen. Hän on koonnut voitontahtoiset ihmiset tekemään oikeita asioita ja suunnannut seuran energian olennaiseen. Tulokset näkyvät nyt vihdoin sarjataulukossa. Se näkyy yleisömäärissä. Se näkyy myös orastavana Jokeri-buumina. Siitä voitte konkreettisesti nähdä väläyksen ylihuomenna fanimatkalla, joka liikuttaa noin 1300-1400 jokerifania Turkuun junan ja bussien voimin.

Piikkipaikka on tietysti suurin ilonaihe tällä hetkellä. Joukkueella on selvä pelillinen identiteetti ja toimiva pelitapa. Nämä ovat olleet aivan ydintekijöitä siinä, että Jokerit on ottanut paikkansa sarjakärjessä, vaikka loukkaantumislista on ollut välillä täynnä pelaajia. Nyt sairastuvalta on onneksi ollut virtaus ulospäin, vaikka loukkaantumisten vuoksi on edelleen syrjässä muutamia todella tärkeitä pelaajia. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Loukkaantumiset ovat avanneet myös näyttöpaikkoja sellaisille pelaajille, joita ennen kautta pidettiin täytepelaajina. Hännikäinen, Lamberg, Salminen, Lindbohm, Lindell, Saari jne. Lista on pitkä. Suurin positiivinen yllätys on itselleni ollut Juhani Tyrväinen. Kaikki osasivat odottaa Jullelta taisteluilmettä, mutta kuka osasi oikeasti odottaa, että hän on noin hyvä kiekollisena sentterinä. Kaveri on ottanut isoja askelia eteenpäin nimenomaan kiekollisessa pelissä ja on monipuolisuutensa vuoksi ehdottomasti jatkosopimuksen arvoinen. Nuorten pelaajien esiinmarssia ja kehittymistä on aina hieno seurata. Nyt se osataan jopa yhdistää menestyvään jääkiekkoon. Joukkue on sarjakärki ja samaan aikaan se on ollut liigan eniten peliaikaa tulokkaille antavia seuroja.

Jos leikitellään vielä hieman tilastofaktoilla, niin en muista myöskään tilannetta, jolloin Jokerien ykkössentteri on komeillut pistepörssin kärjessä ja ykköspuolustaja puolustajien pörssikärjessä. Esimerkiksi eilinen peli jälleen sellainen näytös Världens Bästa Karlssonilta, että oksat pois. Kaveri on kentällä aivan omaa luokkaansa, aivan kuten maailman parhaan tietysti kuuluukin. Toisinaan näyttää, että Karlsson ei pelaa täysillä, mutta ei hänen varmaan tarvitsekaan. Halutessaan hän dominoi peliä, heikompina päivinä hän on vain hyvä.

Lopuksi on vielä pakko hehkuttaa Steve Mosesin jatkosopimusta. Pelaaja tuodaan yliopistosarjoista ja nousee muutamassa kuukaudessa liigatasolla tähtiluokan kategoriaan. Yleensä tämän tason nuoret pelaajat viedään nopeasti kovempiin sarjoihin, mutta niin vain Kekäläinen onnistui kiinnittämään Tim Stapletonin reinkarnaation kahdeksi vuodeksi meille. Ihan vastaavasti kuin Stapletonista aikoinaan, uskon Stevestä olevan paljon iloa meille faneille tällä kaudella ja tulevaisuudessa.

Nyt on sitten meidän fanien aika antaa vastinetta joukkueen suorituksille. Edessä on huomenna aina kiihkeä peli Kärppiä vastaan Areenassa ja lauantaina Turun vierasreissu. Turun matka on runkosarjan ehdoton kohokohta ainakin osallistujamäärän osalta ja matkan toteutumiseksi on toimistolla tehty iso duuni. Meidän fanien vastuulla on nostaa tunnelma kattoon. Olkoon se samalla kiitos joukkueelle ja organisaatiolle upeasta syyskaudesta sekä yllyke kohti vielä parempaa kevättä. Tehdään Turun nakkikattilasta punakeltainen.

Järvelä

Back to Basics

Katselin tiistaina ennen näätämatsia epäuskoisena meidän pelaavaa pakkikalustoa, enkä tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Kokoonpano vaikutti paperilla lähinnä tragikoomiselta. Se oli pääosin yhdenlainen keräilyerä rotaatiojätkiä ajatuksella, mitä nyt saadaan K-Vantaasta ja A-junioreista irroitettua. Vitutusta lähtökohtaisesti minimoidakseni löin vielä pitkävetoon Kärpille kahden maalin voiton, jotta en jäisi ainakaan tyhjin käsin matsin päätyttyä, vaikka tappio tulisikin. Areenalle lähdin harvinaisen vähin ennakko-odotuksin. Rosteria katsoessa kerroin oli kuin kutsu syömään. Ja mitä tapahtuikaan? Näin vihdoin kaipaamaani suoraviivaista ja tehokasta kiekkoa, joka toi täydet kolme pistettä hankalaa vastustajaa vastaan.

Todettakoon, että pidän taitokiekosta, johon Jokereiden pelillinen identiteetti perustuu. Nykymallissaan vieläpä yhdistettynä kiekkokontrolliin ja taitavien yksilöiden työteliääseen joukkuepelaamiseen. Pelityyli on toimiessaan nautinnollista seurattavaa. Kuitenkin pitkin syksyä olemme kärsineet tappioita selvästä hallinnasta huolimatta, mikä on ollut seurausta siitä, että taitokiekko ja kiekkokontrolli viedään astetta liian pitkälle. Pelailu menee toisinaan taitoelementin vuoksi tehottomaksi riplailuksi, kun ketju toisensa perään pyrkii tekemään kauden maalin.

Yht’äkkiä siinä vaiheessa, kun puolustus meni suunnilleen kokonaan uusiksi loukkaantumisten ja Lindbohmin pelikiellon vuoksi, peli muuttuikin vihdoin riplaamisen sijaan tehokkaaksi. Joukkue palasi erityisesti hyökkäyspelaamisessa jääkiekon pelillisten perusasioiden ääreen. Se lisäsi kaivattua suoraviivaisuutta hyökkäyksiin, ajoi maalille, laukoi kohti maalia huonommistakin paikoista, paransi maskipelaamistaan. Sama pelillinen tekeminen jatkui tänään Lukkoa vastaan. Tuloksena hallittu 4-0-voitto rutiinilla Lukosta, vaikka pelillinen hallinta olikin jälleen hieman enemmän vastustajalla.

Tuntuu kuin joukkue olisi hankkinut jostain ihan uuden taisteluilmeen. On todettu joukkueena se fakta, että lähtökohtaisesti meillä on tällä hetkellä puolustus, jonka kanssa pitää pelata yksinkertaisemmin: tehokkaan ja suoraviivaisemman hyökkäyspelin kautta.  Tämä on suoraviivaisuus on tuonut selkeyttä loistavan ykkösketjun takana raatavien ketjukoostumusten peliin. Useat pelaajat ovat nostaneet tasoaan tehotilastojen kärkijätkien takana. Hyökkäyksessä heitä ovat esimerkiksi pelaajat kuten Tyrväinen, Pulkkinen, Rita, Hahl. Puolustuksessa etenkin Dehner on ollut loistava kasvaneen vastuun myötä, vaikka hän oli hyvä jo tätä ennen. Santeri Saari on debytoinut vahvasti, puhumattakaan kauden huikeimman tason noston tällä viikolla esittäneen Nico Maneliuksen otteista.

Pelisysteemi on todella hyvin iskostettuna joukkueeseen, kun tässä massiivisessa loukkaantumissumassa luovitaan solidilla pelillä tasaisesti pisteitä – jopa paremmin kuin ykköskokoonpanolla. Systeemiin on pakko olla helppo hypätä mukaan, kun Santeri Saaret ja Nico Maneliukset pelaavat pienellä yksinkertaistuksella kuin olisivat pelanneet koko kauden edustusjoukkueen mukana. Kieltämättä hienosti pääsi jengi näpäyttämään epäilyjäni ja palautti pikapostina tiistaiaamuna horjuneen luottamukseni takaisin. On myös koomista, että tällä viikolla olen nauttinut rebound-ohjuri-räkämaaleista kenties enemmän aikoihin. Sitä se aiheuttaa, kun tehottomasta hallinnasta alkaa tulla pysyvä olotila. Lopulta räkämaalit alkavat olla esteettisesti kauniita, kun niitä näkee aivan liian harvoin. Pidetään ne nyt normaalissa repertuaarissa mukana tästäkin eteenpäin, kun kerran hyvään vauhtiin on päästy.

Järvelä

Taiteilijan siveltimestä

Flegmaattinen, laiska puolustamaan, ailahteleva, korkeintaan kakkossentteri, Kekäläisen kallein hutihankinta. Olette varmasti lukeneet nämä keskustelupalstojen analyysit Ilari Filppulasta viime kauden kuluessa. Nyt tuo samainen sentteri johtaa SM-liigan pistepörssiä. Pitää itse asiassa mennä useita kausia ajassa taaksepäin Ville Leinon viimeiselle liigakaudelle saakka, kun Jokeri-pelaaja on viimeksi keikkunut kauden aikana pistepörssin kärjessä.

TPS:n mestaruuskevään jälkeen jokainen tiesi, miten hyvä pelaaja Filppula voi halutessaan olla. Silti monet ovat toistuvasti epäilleet Filppulan kykyjä liigan ykkössentterinä hänen palattuaan Jokereihin AHL:ssä vietetyn kauden jäljiltä. On toki totta, että Filppula ei välttämättä pelaa sitä perinteisintä sentteripeliä, josta prototyyppinä voisi mainita Tommi Santalan. Samaan hengenvetoon voi kuitenkin todeta, että ainakin tällä hetkellä pistepörssi puhukoon puolestaan. Puhumattakaan peliesityksistä kentällä. Vartaloharhautukset ja no-look-passit ovat jo tavaramerkki. Se, mikä monille on tullut ehkä yllätyksenä, on Filppulan kyky voittaa kaksinkamppailuja ja suojata kiekkoa. Se ei tapahdu niinkään ylivertaisella fysiikalla tai nopeudella vaan pikemminkin taidolla - kyvyllä hallita kiekkoa pienessä tilassa. Vastaavasti Filppulan puolustusaktiivisuutta kuulee usein moitittavan. Eikä Filppula tietenkään ole omimmillaan omassa päädyssä puolustaessaan. Mutta ei sillä edes lopulta ole niin suurta merkitystä, jos pelaaja on niin dominoiva hyökkäyssuuntaan, että pystyy toistuvasti painamaan ketjunsa pelin vastustajan hyökkäyspäätyyn sekä kykenee tappamaan orastavat vastahyökkäykset takakarvauksella, joka on yksinkertaisesti loistavaa.

Filppulaa on myös pidetty usein niin stereotyyppisenä hyökkäysalueen playmakerina, ettei hänen oleteta tekevän koskaan suoraviivaisia ratkaisuja vaan hakevan lähes väkisin syöttöä. Jos nyt kuitenkin alkukautta katsoo, niin Filppulalla on myös syöttöekspertiksi tarkka laukaus, joka helähtää nätisti one-timerista kaarelta yläpesään. Taito-ominaisuuksia korostava suoritus toki tämäkin. Ässät-matsissa nähtiin jopa maskiton lämäri, joka painui vastustamattomasti verkkoon. Taitoniekka yritti vielä mastomaisen tyynesti tuulettaen pitää pokeria, mutta lopulta ei pystynyt tuon jälkeen pidättelemään leveää hymyä.

Muistan elävästi joulukuisen aamun Helsinki-Vantaan lentokentältä, kun odottelimme terminaalissa pääsyä Wienin lennolle kohti European Trophyn finaaleja. Samalla lennolla kanssamme oli myös Jokeri-joukkue. Joukkueen dynamiikkaa on itse asiassa aika hauska seurata joskus sivusta ja siitä voi havaita pieniä nyansseja, vaikka ei näekään tuota kuin vilaukselta. Filppulan olemuksesta aisti koko ajan hyvällä tapaa hänen tähtistatuksensa. Jossain vaiheessa Filppula poistui hetkeksi portilta. Sanaakaan sanomatta hän nyökkäsi kevyt virne kasvoillaan kakkosvahti Hetenyin suuntaan, osoitti sormellaan Zoltania, kahdella sormella kohti omia silmiään ja lopuksi pari kertaa kohti matkalaukkujaan. ”Sinä, rookie-vahti, vahdi laukkuani.” Zolia selvästikin huvitti koko tilanne, mutta hyvin tuntui annettu luottamustehtävä sopivan unkarilaisvahdin sapluunaan. Aivan vastaavasti Filari nautti saamastaan huomiosta. Tuollaisia samanlaisia pieniä velmuiluja olen huomannut Filarin tuuletuksista tämän kauden aikana. Ehkä niissä on paikoin jopa janeckymaista pilkettä silmäkulmassa. Kaikesta näkee joka tapauksessa, että tämä kiekkokaukaloiden kapellimestari todella nauttii orkesterinsa johtamisesta valokeilassa, kun saa pelata terveenä, hyvin valmennetussa, hyökkäävällä pelitavalla pelaavassa joukkueessa, toisinaan jopa pikkuveljen kanssa kiekotellen. Tällaisen taitopelaajan pelaaminen on myös järjettömän viihdyttävää katsottavaa tässä vireessä, kun suoritukset jäällä ovat parhaimmillaan kuin suoraan taiteilijan siveltimestä. Menestyvä joukkue nostaa aina esiin loistavia yksilöitä. Filppulalla tuskin on mitään sitä vastaan.

Järvelä

Vaikuttavuutta

Aivan liian usein kuluneiden kausien aikana on tullut koettua se hetki, että kävelee arki-iltana räntäsateen keskellä Pasilan aseman betonihelvetissä Areenalta kotia kohti mitäänsanomattoman runkosarjapelin nähneenä. Väistämättä mielessään pyörittelee kysymystä, onko tässä lopulta mitään järkeä. Ei siinä oikeastaan mitään rationaalista olekaan. Ja sitten on näitä hetkiä, kun tietää, minkä vuoksi kannattaa tätä seuraa. Tämä ilta oli yksi niistä.

Olin lukenut iltapäivän aikana FB-seinäni uutisvirrasta hirvittävän läjän nostatuksia ja kannattajiemme kollektiivista tunnelman tiivistymistä: tifoa, pelaajajulkistusta yms. Silti en sinänsä ollut itse sen suuremmin latautunut otteluun. Ehkä sitä jollain tapaa on karaistunut vuosien varrella eikä joukkueen poissaololista myöskään nostattanut liioin odotuksia. Saapuessani Areenalle koin kuitenkin, että jotain erityistä on tänään ilmassa.

Jos miettii tavanomaista runkosarjan kotiottelua, alkaa ottelutapahtuma oikeastaan vasta kiekon pudotessa jäähän. Ehkä korkeintaan bisse tai vastaava sitä ennen. Tällä kertaa voisi sen sijaan oikeasti puhua ottelutapahtumasta. Ilta oli täynnä erinäisiä suurempia tapahtumia ja pienempiä yksityiskohtia, joista jokerikannattajana ei voi kuin nousta hymy suupieliin. Esimerkiksi ottelun alla ihmiset parveilivat uuden fanikaupan ympärillä, vilaukselta hulinassa pyörivät myös legenda #91 yhdessä ex-laiturinsa (nykyinen konsernijohtaja) kanssa.

Katsomon puolelle päästyäni Eteläpääty chanttaa porukalla Katupoikien laulun ikään kuin pienenä alkusoittona tifolle. Tämän jälkeen alkaa varsinainen fanien näytös: tifo. Siihen itse osaltaan osallistuessa en edes tajunnut, miten hieno tuo oli, vaikka suuruudesta olin toki kuullut hehkutuksia etukäteen. Nyt, kun on nähnyt kuvat ja videot, voi jälkikäteen vain haukkoa henkeä, miten upeaa jälkeä tämän toteutus oli vaikkapa yläkatsomoista katsottuna.

Aloituskiekon pudottaa jäähän samainen legenda #91, jonka olin jo vilaukselta nähnyt uuden fanikaupan edustalla. Tästä lähtee käyntiin sellainen näytös, jota en vähään aikaan muista nähneeni runkosarjapeleissä. 20 minuuttia, neljä osumaa. Nuoret neloskentän laiturit Salminen ja Lamberg rymistelevät kohti maalia ja hyppäävät välittömästi maaliensa perään samalla kiimaisella ryminällä päin pleksejä tuulettaen uransa avausosumia SM-liigassa. Vastaavasti Mosekselta ja Nordlundilta nelosen laiturien maalien välissä taidokkaat yksilösuoritukset. Etenkin Nordlundin kärkikynän jäljiltä TPS:n Kulmala etsinee yhä tietään ulos Areenalta.

Toinen erä menee heikommin, mutta jumbolle nostetut kiitokset faneille ja yhteistyökumppaneille ’vaikeina hetkinä’ ovat pieni, mutta hieno osoitus seurajohdolta liittyen viime viikkojen tapahtumiin. Samalla se on myös nerokas piikitys Helsingin Sanomien jeesustelua kohti. Kolmannessa erässä illan täydentää duunarisentteri Heino taidokkaalla yksilösuorituksellaan, joka on jälleen jokerikiekon taitopuolta parhaimmillaan.

Päästään lopuksi suosikkiaiheeseeni nimeltä yhteisöllisyys. Kuinka upeaa jälkeä voikaan syntyä katsomossa, kun kaudesta toiseen lokaa kasvoilleen keräävä Eteläpääty pääsee kerrankin toteuttamaan itseään niin, ettei SM-liiga koe asioita turvallisuusmääräysten vastaisiksi ja vastaavasti myös meidän saralta joustetaan myös liigan suuntaan esimerkiksi materiaalien suhteen, vaikka ne maksavatkin enemmän. Muutamat jokerifanit olivat tehneet valtaisan työmäärän tämän taideteoksen valmisteluun, eivätkä todellakaan turhaan.  Heidän johdollaan koko Eteläpääty toteutti liigassa suuruudessaan jotain ennennäkemätöntä. Vastaavasti joukkue virittyi hurjaan lataukseen ja esitti meille sellaista jokerikiekkoa, mitä on odoteltu takaisin Areenalle ’ihan jokunen kausi’. Taitoa, taklauksia, taistelua ja vieläpä tänään pääosin nuorten esiin marssittamana.

Seuratoiminta on parhaimmillaan saumatonta vuorovaikutteisuutta, jossa fanit antavat voimaa joukkueelle ja joukkue antaa voimaa faneilleen. Asia, joka meidän nykyjohdossa ilmeisestikin on kirkkaana mielessä. Siitä tämä ilta toimii kouluesimerkkinä. Fanit luovat tifon ja virittävät joukkueen, joukkue tarjoaa raikasta jokerikiekkoa, joukkueen suoritus leimauttaa Areenan tunnelman liekkeihin. Positiivinen oravanpyörä on käynnissä ja kuljettaa seuraa kohti yhteistä päämäärää. Ilta päättyy siihen, että Eteläpääty chanttaa Otakar Janeckylle, joka ohjaa faneja kapellimestarin elkein aitiosta päädyn yläpuolelta tuttu virne kasvoilla. Symboliikkaa, uskaltaisin väittää.

Järvelä

Uusi kausi, uudet kujeet

T: Kollega Järvelä, uuden kauden aatto on käsillä, vaikka sitä ei helposti huomaisikaan. Viime aikojen kiekkolööpit kun ovat keskittyneet johonkin ihan muuhun. Meillä focus on kuitenkin olennaisessa, mutta käydääs tämä hokimyllykohu läpi kuitenkin viiltävän lyhyesti: Menikö tuomiot mielestäsi oikein? Miten näet tuomioiden vaikuttavan alkukauteemme?

J: Kovat tuomiot, jotka ovat osin oikeutetut, osin eivät. Esimerkiksi Ruudun tuomio tuli aika tavalla tyhjästä. Mutta lainaan Masaa "näillä mennään". Näen tämän koko sotkun lopulta niin, että näiden vastoinkäymisten myötä mestaruus maistuu keväällä entistä makeammalta.

Tuomiot toki hankaloittavat hieman peliä, mutta onneksi meillä on laajuutta erityisesti hyökkääjissä. Pakeissa Ossin poissaolo varmasti näkyy, mutta se on kuitenkin ainoastaan avausottelu ja IFK on ollut sillä tasolla, että normaalilla suorituksella pyyhimme heillä pelillisesti jäätä. Joskin derbyt ovat aina oma maailmansa. Vaihtoaitioon meillä pitäisi löytyä riittävät koutsit pelien ajaksi. Hantta liidaa ja myös Kangasalustaa on huhuiltu auttamaan. Itse veikkasin aluksi Martikaista kakkoseksi, mutta näin ei ilmeisesti kuitenkaan käynyt. Muutoin Lämsä ja Valtonen valmentavat ihan normaalisti, joten pelitaktiikoihin tuskin suurta muutosta on tulossa.

Siirrytään seuraavaksi rosteriin. Millaisin odotuksin lähdetään liikkeelle?

T: Mun silmään joukkue näyttää paremmalta kuin ehkä koskaan! Maalilla Kilpeläiseen ei takuulla kaaduta ja Tuohimaata viime kausi kouli varmasti siihen malliin, että siinä on todella varma tuuraaja. Treenipelitkin sen ovat jo osoittaneet... Puolustus on ehkä aavistuksen kapea, mutta Top Four (Ossi, Ertsi, Masto, Dehner) on ihan nykyliigan eliittiä. Sen lisäksi mulla on 100% luotto omiin junnuihin, eli Lindelliin ja Lindbohmiin, molemmat pystyy takuulla pelaamaan top6:ssa runkosarjassa ja korkealla tasolla. Melkeinpä toivon, että saavat mahd. paljon peliaikaa. AJ on alituiseen telakalla, mutta toivotaan, että pysyy vielä vauhdissa mukana.


Hyökkäys on liigan laajin ja todella loistavasti rakennettu. Loistava taidon, fyysisyyden, kokemuksen ja nuoruuden sekoitus eikä paletti hajoa yhteen tai kahteen loukkaantumiseen.

Ketkä pelaajat ovat Järvelän suurennuslasin alla kauden alussa?

J: Pakeista Teemu Eronen. Jätkä pelasi aivan loistavasti nuo muutamat harkkapelit, joihin kuntoutui mukaan. Liike oli tutun sulavaa ja nyt myös verkot heiluivat. Noussee tulevalla kaudella liigan ehdottomaan kärkikaartiin. Myös mainitsemasi Lindell ja Lindbohm yllättivät positiivisesti European Trophyn aikana.

Tähtiosaston hyökkääjistä Moses, Pulkkinen ja Teräväinen, joista jokainen on hieman erilaisessa tilanteessa toisiinsa verrattuina. Mutta, koska haluan välttämättä analysoida nämä nuoremmat yllättäjät, jätän tähtien analysoimisen sinulle.

Näistä positiivisista yllättäjistä minun on ehdottomasti pakko mainita Lambergin Masa. Ne ensimmäiset vaihdot, mitä veti Zugissa, valloittivat meidän paikalla olleiden jokerisydämet. Järjetön tsemppi joka vaihdossa ja paukuttaa toistuvasti kovia puhtaita pommeja. Nuoren Tomekin klooni ja tulee takuulla nousemaan fanien suosikiksi.

Henritiuksen uskon myös nousevan kauden aikana vakiokokoonpanoon, jos sama kehitys jatkuu, mikä sai alkunsa viime kaudella. Nämä poissaolot avaavat hyvän näyttöpaikan kauden alkuun – kenties kolmosketjussa - enkä ihmettelisi, vaikka viilettäisi pitempäänkin siellä.

Takaisin Moses-Pulkkinen-Teräväinen-akseliin. Kerropa odotuksesi heiltä ja onko vielä muita herroja Tähkän erikoistarkkailussa.

T: Niin... Henritius sai valmennukselta kehuja Frölunda-pelin jälkeen. Vastuuta lienee siis luvassa ainakin kauden alussa.

Tähdistä... Erosesta sanoit kaiken oleellisen. Olisi turhaa toistoa, jos lähtisin lateleen samoja asioita. Hyökkääjistä nuo mainitsemasi kolme nimeä ovat luonnollisesti ehkä eniten framilla. Pulun liike on kuin eri maailmasta, jos vertaa viime kauteen. Muutenkin kaveri tuntuu olevan todella kovassa tikissä kesän jäljiltä, joten ilman loukkaantumisia odotuksissa sellaiset 50-60 pinnaa ja paikka pistepörssin top10:n.

Teuvo ja Moses ovat molemmat ns. prospecteja, hiomattomia timantteja vielä. Teukan treenipelit alkoivat surkeasti, mutta olisiko passitus katsomoon ZSC-pelissä herättänyt? On nimittäin ollut kuin uudesti syntynyt sen jälkeen... Moses on huikea. Kaikki ylisanat on jo sanottu treenikaudella, mutta vielä ei ole yhtään pinnaa tehty liigassa, joten näytettävää riittää vielä. Ei silti mitään epäilystä, etteikö pinnoja tulisi, kun pääsee pelaamaan kärkiketjuissa. Yhteenvetona sanoisin, että Teuvolta odotan tasaista suoritustasoa ja 30-40p runkosarjassa. Moses, jos saa pelata ehjänä, saattaa yltää jopa 50 tehopisteeseen.

Ehkä kuitenkin eniten odotan tasonnostoa Ilari Filppulalta suhteessa viime kauteen. Treenipeleissä alkoi kulkea loppuvaiheessa, mutta kuuluttaisin tasaisempaa suorittamista. Ilarin tyyli tuskin miksikään muuttuu, eli "flegulta" se tulee näyttämään jatkossakin, mutta suoraviivaisuutta saisi hivenen tulla lisää. Niin, ja jullikotipelin kaltaisia yläkulmaskodeja saa kernaasti tulla jatkossakin!

Joukkue on nyt käyty aika kattavasti läpi. Mitkä ovat Monsieur Järvelän odotukset kaukalon ulkopuolelta. Pitäisikö areenan oluen hintaa laskea? Tuleeko Jokerit voittamaan Lahdessa allekirjoittaneen ollessa mestoilla? Laulaako OlviTenu Annelissa Levottomat kauden aikana?

J: Olueen -> Ei pitäisi, mutta vaadin sen sijaan isompia tuoppeja. Lahteen -> Pitäisin sitä pienimuotoisena ihmeenä, vaikka todennäköisyydet puhuvat jo tilastotappion (lue: voiton) puolesta. OlviTenuun -> On pettänyt niin moneen kertaan viime kausien aikana, että uskon hänen viihdeuransa olevan (valitettavassa?) laskusuunnassa. Vain samainen Levottomat live-esityksenä kesken nettiradioselostuksen voi kääntää simosilmumaisen syöksykierteen.

Odotan myös näkeväni kattavaa vaatemerkkitarjontaa Toivasen vierasmatkakirpputoreilla sekä saavani viime Turun stogereissulla ”lainaamani” talvitakin palautettuna takaisin ennen talvipakkasia.

Vieläkö puhutaan paskaa vai laitetaanko kausi käyntiin?

T: Tässä on aikaa kauden aikana jauhaa paskaa oikein olan takaa myös tämän blogin kautta, joten eiköhän polkaista kausi käyntiin. Huomenna jullia neppariin ja siitä se taas lähtee! On tää hianoo elämää!

Tähkä & Järvelä

Koska pelataan jääkiekkoa?

Kummeli Stories –leffassa on kohtaus, jossa harrastelevat hevimuusikot Speedy ja Saku osallistuvat koulun liikuntatunnille. Tunnin aiheena on voimistelu ja vaikka pojat yrittävät toistuvasti kysellä mahdollisuuksia pesäpallon pelaamiseen, kieltäytyy opettaja Speedyn ja Sakun toiveista pitäytyen voimistelussa siitä riippumatta, ettei se heitä selvästikään kiinnosta. Sketsin lentäväksi lauseeksi on jäänyt elämään "Koska pelataan pesäpalloa?"

Tätä viime viikkojen mediasirkusta katsellessa tuo samaisen sketsin legendaarinen lausahdus on putkahtanut mieleen kerran jos toisenkin. Asetelma vain siten, että meillä on jääkiekkoseura nimeltä Jokerit, joka haluaa keskittyä jääkiekkoon ja vastaavasti media jankuttaa itsepintaisesti tapausta Peltonen vs. Ben-Amor kaikkine turhine sivujuonineen. Tragikoomisuudessaan tämä sinänsä jo alkaa vetää vertoja Kummeli-sketsin komiikalle.

Mediamylläkkä sai oikeastaan jo alkunsa aiemmin siitä, että Nelonen uutisoi oikeusministeriön paimenkirjeen Harkimolle koskien nk. fanien ruotsin kielen vastaista  käyttäytymistä. Kaikkinensa absurdi tilanne, kun tällaista vastustusta ei ole meidän fanien keskuudessa olemassa, seuran faneissa on myös suomenruotsalaisia ja seuran pääomistaja puhuu itse äidinkielenään ruotsia. Ylipäänsä kirje oli perusteeton ja täysin tarpeeton. Luulisi, että ministeriöllä olisi ihan oikeitakin asioita hoidettavanaan.

Edellisestä tapauksesta ei ehtinyt kulua viikkoakaan, kun Jokerit ja IFK kohtasivat Areenassa. IFK:n jo menetettyä mahdollisuutensa European Trophyn lopputurnaukseen ja heidän pelin ollessa muutoinkin totaalisen sekaisin, näkivät he parhaaksi ”vahvistaa brändiään” pelaamisen sijaan. Kun Semir sitten vastasi tähän samalla mitalla takaisin, karkasi homma kentällä käsistä. Tarina on tähän saakka kaikille tuttu.

Jokerit on seurana ottanut tapauksesta vastuun ja todennut, että tapaus oli ylilyönti. Olen samoilla linjoilla. Oma mielipiteeni on kuitenkin myös se, että pahimpiin ylilyönteihin sortuvat erinäiset mediat, jotka ovat nyt viikon verran myllyttäneet toinen toistaan julkisuushakuisempia otsikoita aiheesta. Tämä kaikki vain sen vuoksi, että Semirin ylilyönnin kohteena sattui olemaan Ville Peltonen, kultaleijona.

Juuri kukaan ei myöskään tunnu muistavan sitä lähtökohtaa, että ottelussa oli neljä tappelua, joista kolmessa aloitteellinen osapuoli oli IFK. Illan sikailulinjan aloittaja oli Melart, aivan vastaavin toimenpitein kuin Semir. Ainoastaan sillä erolla, että kohteena oli kultaleijonan sijaan Jarkko Ruutu. Ja silloin, kun Ruutu on ns. kärsivänä osapuolena, ei sillä yhtä myyviä lööppejä revitellä. Lopulta ison yleisön silmissä paha on Hjalliksen miljoonajoukkue Jokerit, vastaavasti tuulipukukansan sympatioita nauttii luonnollisesti kevätkendon ihmismonumentti. Varsin myyvää vastakkainasettelua, eikä mitään uutta auringon alla. Ei muuten myöskään se, että IFK:n teot tekevät hyväksyttäväksi brändi ja koodi.

Mediasirkusta täydentää julkinen keskustelu käskytyksistä. Näistäkin on jauhettu loputtomiin. Milloin mielipiteensä esittää varmana tietona Nielikäinen, milloin Tony Salmelainen. Ja käskytyksistäkin saadaan keskustelu käyntiin hyvin yksipuolisesti. Aika jännä, että kumpikaan kavereista ei esittänyt mitään syytöksiä Pelicans-IFK tai KalPa-IFK –joukkotappeluiden jälkeen. Brändin varjosta katsottuna maailma on kai vain yksinkertaisesti punaisempi.

Poliisitutkinnat ovat Ben-Amorin ja Peltosen tapauksen osalta käynnissä ja tapahtumat on viety liigan kurinpitoelimiin käsiteltäväksi. Voitaisiinko jatkossa toimia niin, että jätetään kaukalossa tapahtuvat asiat kyseisen turnauksen kurinpitoelimien käsiteltäväksi? European Trophy tästä jo tuomionsa jakoi, liigan ei tarvitsisi tähän enää puuttua. Poliisi voi puolestaan käsitellä kaukalon ulkopuolella tapahtuvat asiat, kuten Tony Salmelaisen roskiksen heittämiset päin bussikuskin kasvoja. Ja onhan heillä vielä Kyllikki Saaren murhakin selvittämättä.

Viimeisin status tässä farssissa ilmeisesti on se, että kaukaloväkivallasta ollaan laittamassa keskustelua pystyyn eduskunnan sivistysvaliokunnassa. Tarja Halonenhan on linjannut jo kertaalleen, että jääkiekkoa pitäisi kehittää enemmän naisjääkiekon suuntaan ottamalla kovia taklauksia pois. Jotain yhtä nerokasta odotan tulevalta keskustelulta. Jälleen kerran, eikö tässä yhteiskunnassa ole tärkeämpiä ongelmia ratkottavana?

Kausi starttaa torstaina. Aina varma merkki kauden alkamisesta tuntuu olevan se, että Jokerit nousee tavalla tai toisella lööppeihin. Vastaavaa mediamyllytystä en kuitenkaan muista meidänkään kohdalla tässä määrin aiemmin seuranneeni. Eikä se jaksa minua enää yhtään kiinnostaa. Meillä on loistava kiekkojoukkue lähtövalmiina kohti mestaruuden metsästystä, mutta se tuntuu uppoavan kaiken tämän jeesustelun alle. Olisi hieno viimeinkin päästä keskittymään siihen itse olennaiseen – peliin nimeltä jääkiekko. Joko pelataan jääkiekkoa?

Järvelä

Tunnelmapaloja matkan varrelta

Pimenevä Lauttasaari. Kävelen bussipysäkille Tähkän luota, missä olen juuri ollut todistamassa television välityksellä välieräsarjan päättänyttä ottelua. Ottelua, joka käytännössä päätti kautemme tälle kertaa, vaikka pronssiottelu vielä onkin edessä tulevalla viikolla. Olo on tyhjä, pettynyt ja sanaton. Ajatukset lähtevät kuitenkin lopulta kelaamaan läpi muistoja kauden varrelta.

Verkkokalvoilleni on piirtynyt kuva edessämme avautuvasta Vltavan laaksosta, kun kävelemme hotelliltamme kohti Prahan keskustaa. Helle on polttava, se hehkuu lämpöä asfaltista niin kuumana, että sen aaltoilun voi nähdä omin silmin. Siitä se kaikki lähti kahdeksan kuukautta sitten. European Trophyn pelit Tsekeissä: loppukesän laatuaikaa ja kolpakoittain maistuvaa, mutta pilkkahintaista pivoa. Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen.

Nousen Kamppiin suuntaavaan bussiin. Muistan marraskuisen hotellireissun Ouluun. Sivuosassa surkean pelin, mutta erityisesti jälleen ottelun jälkeiset loistokkaat jatkot allasosastolla sekä fanijengin chanttaamassa Oulun yössä. Nakkaan soittolistalta Jennifer Lopezin On The Floorin.  Onneksi Toivanen ei ole tällä kertaa bussin ratissa, sillä muuten kuskin paikalta alkaisi heilua punakeltainen huivi ja kuulua chantaten Stadin Jokerit.

Saavun Kamppiin, heitän kuulokkeisiin soittolistalta When We Stand Togetherin ja palaan ajatuksissa jouluiseen Wieniin. Laurel Leaf, katsomofiilikset, oluttifot, Ria Ria Hungaria, Maston jatkoaikamaali ja lopulta On Pääty Areenalla. Voin aistia tunnelman sisimmässäni edelleen.

Kävelen läpi bussiterminaalin ja saavun lopulta kotiin. Rojahdan kotisohvalle ja mieleen välähtää pikakelauksena Turun Stogereissun paluumatkan chantit, laukkuhyllyillä aikaansa viettävät fanit sekä sen jälkeiset kerjäläishassuttelut steissillä. Pienen hymynkareen jo noustessa kasvoille palaa muistin syövereistä myös Talviklassikon painijatkot, mille hörähdän lopulta itsekseni ääneen. Mieli alkaa selvästi piristyä, narri nauraa taas. Lopulta kevätkauden huipentumana on aivan tuoreena mielessä IFK:n täydellinen nöyryyttäminen puolivälieräsarjassa. Totaalinen kasvojenpesu edellisen kauden jäljiltä. Stadin ykköset on nyt Jokerit, siitä ei ole enää kahta sanaa. Katsomossa koettiin läpi sarjan aivan huikeaa tykitystä. Minä, me, Jokerit.

Ja kuitenkin toisaalta olo on edelleen tyhjä. Kahdeksan kuukauden taival on tämän kauden osalta ohi yhtä sarjaa liian aikaisin. Siitä huolimatta kaudesta jää ehdottomasti positiivinen fiilis ilmaan, vaikka se ei juuri nyt tuntemuksena pinnalla olekaan. Kautemme oli pelillisesti ja tuloksellisesti parasta vuosiin. Se oli sitä myös varmasti katsomossa. Kahdeksan kuukautta nämä ihmiset antoivat ison osan elämästään tälle toiminnalle ja näin tappion hetkellä mitataan lopulta todella se, miten uskollisia fanit ovat seuralleen. Eräs henkilö, joka ei fanitoiminnassamme aktiivisesti vaikuta, sanoi Wienin finaalitappion jälkeen, että olimme silloin uskomattomia. Samaa voin sanoa eilisen pelin jäljiltä, mitä siitä pystyin näkemään ja kuulemaan televisiosta sekä lukemaan median välityksellä myöhemmin. Te, jotka olitte Jyväskylässä, näytitte luonnetta.

Haluan vielä palata European Trophyn jälkeen kirjoittamaani aiheeseen, joka sopii myös tähän hetkeen. Kirjoitin silloin seuraavasti.

Jollain tapaa jo pitempään on tuntunut siltä, että Jokerit organisaationa on matkalla oikeaan suuntaan: vahva juniorityö, omien pelaajien kasvava määrä edustusjoukkueessa, omien nuorien sisäänajo edustukseen. Fanin kannalta omien jätkien kanssa voittaminen tuntuu paremmalta, heidän kanssaan tappiot ovat helpommin hyväksyttävissä. Jossain vaiheessa se myös tuo tuloksen jäällä. Käynnissä on eräänlainen kasvutarina, joka tuo palkinnon silloin, kun joukkue on siihen valmis. Voittamiseen kasvetaan. Se on kuin vauhtipyörä, jonka käynnistäminen kestää, vaatii voimaa ja kärsivällisyyttä, mutta vauhtiin lähdettyään se pyörii pienellä lisävauhdilla kuin itsestään.

Allekirjoitan edelleen joka sanan. Uskon nyt entistä vahvemmin siihen, että tulevat kaudet ovat vielä tätäkin parempia.  Se kausi, jolloin meidät palkitaan mestaruudella, on lähellä. Tai ainakin johdonmukainen työ seurassa kasvattaa sen todennäköisyyttä isommaksi päivä päivältä.

Meillä on upea punakeltainen kausi takana, vaikka ei mestaruutta vielä tänä vuonna juhlittukaan. Sanotaan, että aika kultaa muistot. En vain tiedä, kuinka kultaisiksi ne voivatkaan vielä muuttua, kun ne tuntuvat jo tässä vaiheessa kauden juuri päättyessä näin käsittämättömän hienoilta. Kiitos niistä pelaajille, organisaatiolle ja faneille. Kiitos Jokerit.

Hietsua kohti suunnaten,

Järvelä

P.S. Vielä yhden päivän jälkeen jälkikirjoitusta kehiin. European Trophyn otteluohjelma julkistettiin tänään ensi kauden osalta. Jokerit pelaavat elokuun lopulla vierasottelut Zugissa ja Zürichissä. Tarjolla olisi pidennetty viikonloppu Sveitsissä. Eiköhän startata ensi kauden vierasmatkat alppimaisemissa?

Johtavat matkalla Jyväskylään

Helsinki 6.4.2012 klo 14.28, Pendolino S89. ”Johtavat” matkalla kohti sivistyksen kehtoa, Jyväskylään.

J: Tähkä, kaksi ottelua, joissa molemmissa turpaan maalin erolla. Edessä huomenna sarjan kolmas kohtaaminen. Voitaneen puhua ns. kuoleman pelistä?

T: Ehdottomasti.  Oltaisiin ehkä periaatteessa peliesitysten valossa ansaittu enemmän kahdesta ensimmäisestä pelistä, mutta maalit ratkaisevat. Huomenna on ensimmäistä kertaa tällä kaudella pakko voittaa ja nyt mitataan jengin henkistä kanttia. En edes halua ajatella paluumatkaa Jyväskylästä 0-3 tappioasemassa.

J: En minäkään. En ylipäänsä halua ajatella paluumatkaa. Olen samoilla linjoilla sikäli, että sarjaa on hallittu pelillisesti, mutta jengin asenneongelma paistaa katsomoon todella räikeästi. Jääkiekko on kuitenkin fiilispeli ja pelikirjat voi heittää romukoppaan, jos pelaajistossa ei ole riittävä tahtotila taistella voitoista. Tämä näkyy pieninä merkkeinä siten, että tappamisen meininki puuttuu maalipaikoista, eikä maalille ajeta riittävällä kiimalla. Syötöt napsuvat hieman sinne tänne ja tehdään muutamia isoja virheitä per peli. Alivoimamaalit eivät ole olleet sattumaa. Allekirjoitatko?

T: Tuo oli hyvin sanottu, että nimenomaan se viimeinen tappamisen meininki puuttuu. Jullisarjassa sitä oli, koska tappio ei vain ollut vaihtoehto siinä sarjassa. Virheet puolustuspäässä ovat johtuneet osittain JYPin kovasta prässistä, mutta eilen Lupaschukin moka tapahtui täysin paineettomassa tilanteessa. Kuvastaa osaltaan sitä, että ainakin osa jengistä ei ole aivan 110% keskittyneellä otteella pelissä. Myös yleisölle taisi jullisarjan voitto olla ns. ”meidän mestaruus”. Välierien kotiavaus ja areenalla alle 9k ihmistä… Nyt pitäisi jostain löytää sama kiima viedä homma loppuun asti, mikä oli julleilla vuosi sitten!

J: Tuo ilmiö, että maha on täynnä, vaikuttaa olevan tunnetila tällä hetkellä sekä pelaajistossa että meillä faneilla. Jotenkin ainakin itselle on jäänyt sellainen olo, että jos edes kerran päästäisiin pelissä johtoon, voisi keskittyminen siirtyä tähän sarjaan. Tappiotilanteessa nousee esiin tunne, että mitä sitten, me voitettiin kuitenkin ”meidän mestaruus”.

Tikkurila, klo 14.47, Martikainen liittyy joukkoon. Sanottavaa ei ole, mutta olo on kuulema luottavainen.

J: Mitkä odotukset huomiselle pelille?

T: Voitto.  Ei enempää eikä vähempää. Ihan sama miten ja millä numeroilla, kunhan voitetaan.

T: Mitkä odotukset tälle illalle? Toveri Martikainen vaikuttaa hillityn darraiselta.

Klo 14.52, ohitamme Korson.

J: Eikö tätä ole jauhettu jo riittämiin? Toistan itseäni, mutta odotan kuulevani karaokeravintola Annelissa Olvin tulkitsemana Cata Mansikka-Ahon ja Samuli Edelmanin Levottomat-dueton ja soolona toki.

T: Se ei ollut viimeksikään laulua, se oli ääntelyä.

T: Ei oikein ajatus luista näin darrassa, joten lienee aika taputella tämä case tällä kertaa. Martikainen haaveilee jo finaalien 150 hengen hotellireissusta Lahteen. Sitä odotellessa…!

Tähkä & Järvelä (+Martikainen, ehkä)

Fogelit sjungaa, gimmat joraa ja Jokerit pelaa. On tää hienoa elämää!

J: Ihan pakko aloittaa tällä. Muistatko avauskommentit ensimmäiseen blogiimme?

T: Jaa-a, kollega Järvelä. Oiskohan ollu puhe jostain tuhlatusta läpiajosta jossain pelissä joskus kauan aikaa sitten? Itse asiassa katsoin sen juuri eilen viimeksi!

J: Kyllä! Näin se meni sanasta sanaan.

-       Tähkä, se Hentusen läpiajo...

-       Tuska joka ei hellitä... kunnes pudotamme jullit pudotuspeleissä, mieluiten toki finaalissa.

J: Joko tuska on helpottanut? Ei mennyt meinaan finaalissa, mutta tuntui finaalivoitolta ainakin Areenassa.

T: Tuska hellitti sillä siunatulla kellonlyömällä, kun neljännessä pelissä tuli 60 minuuttia täyteen! Itse asiassa tuolla hetkellä unohtui kaikki muutkin viime vuosina niellyt tuskanhetket... Meni muutama päivä ennen kuin edes tajusi, että Jokerit oli toden totta laittanut 0-4 voitoin lauluun sen kaikista suurimman saatanan mitä urheilu sisällään pitää!

J: Yksi hienoimpia hetkiä, mitä tämän seuran kanssa on koettu ja mikä parasta, tässä on todella vahva fiilis, että vielä parempaa voi olla luvassa kauden päätteeksi. Jos ylivoimainen mestarisuosikki riisuttiin täysin aseettomaksi, niin näillä miehillä pelatessa kaikki on täysin mahdollista, ehkä jopa todennäköistä. Mihin näkisit tuon jullisarjan noin pelillisesti ratkenneen?

T: No itse näin sattuneista syistä vain yhden pelin, mutta pari juttua tulee mieleen: Jokerien avainpelaajat Kilpeläisen johdolla syttyivät liekkeihin julleja vastaan samaan aikaan kun naapurin tähtöset Peltosen johdolla olivat alusta loppuun tehottomia. Erkka onnistui lisäksi scouttaamaan jullien pelitavan ja löysi lääkkeet sen eliminoimiseksi, eikä Petu paskansyöjältä löytynyt plan B:tä, joka olisi saattanut järkyttää Jokerien pelillistä flow-tilaa.

J: Saako mainita vielä erikseen Granlundin? Umpisurkea esitys. Kruununa se tuherrettu jatkoaikarankkari. Tiedän, että ei ehkä pitäisi sanoa, mutta nyt oli pakko. Mut ei siinä, onpa ainakin pitkä kesäloma ja Sara Sieppi menossa mukana, niin ei tarvitse itse veivailla.

Mennään takaisin asiaan. Ossi mainitsi jossain haastattelussa kevään suosikkianalyysin, että pelaajat olivat samalla sivulla, ja sitä on kulutettu mediassa tuosta lähtien lähes loppuun, mutta se on kuitenkin täysin totta. Pelitapa oli sisäistetty, viisikkopuolustus äärettömän tiivistä, kiekkokontrolli hallussa, tunnetila hyvällä tasolla. Keskittyminen huokui katsomoon saakka.

T: Epäilemättä viime keväällä oli myös osuutta asiaan. Yksinkertaisesti Jokerien oli pakko kääntää tämä sarja, muuten jullien valta-asema stadissa olisi ollut jo erittäin vahva. Parasta tässä kaikessa on kuitenkin, että kaikista pelaajien ja valmentajien kommenteista voidaan vetää johtopäätökset, ettei masut todellakaan ole vielä täynnä vaan kiima on kova viedä tämä projekti päätyyn asti. JYPiä vastaan ei varmasti hoideta 0-4, mutta vahva usko sarjan kääntymiseen on. Kaiken kruunasi uutinen Vatasen loppukauden saigonista. Millä mielin Järvelä lähtee JYP-sarjaan?

J: Todella luottavaisin mielin. Huikea sarja takana, peli kuosissa ja itseluottamus pelaajilla takuulla tapissa. Tässä on vielä levätty viikko välissä, treenailtu ja paranneltu pieniä kolhuja. Kokoonpano terveenä – ainakin pudotuspeliasteikolla mitattuna. Hetken pelotti Hahlin loukkaantuminen viimeisessä pelissä, mutta myös taistelun ruumiillistuma on kokoonpanossa mukana. Ei kai tässä voi oikeasti odottaa muuta kuin että hyvä taso säilyy ja joukkue marssii finaaleihin. Luotto on kova. Mihin uskot, että tämä sarja ratkeaa meidän eduksemme?

T: Uskon tässäkin sarjassa Erkkaan kuin vuoreen. Ilmeisesti Jokerileirissä on koko ajan valmistauduttu JYP:n kohtaamiseen ja traktorien pelitapa on varmasti scoutattu viimeistä piirua myöten. Jos vain pakit pystyvät jullisarjan tapaan pääsemään omista pois nopeasti ja peli aukeaa jouhevasti, niin hätää ei pitäisi olla. Uskon myös, että Hahlin ketju tulee pitämään Perrinin ketjun vähillä tehoilla ja meiltä löytyy edelleen oikeaan aikaan ratkaisijoita kääntämään tämän sarjan. On kuitenkin tunnustettava JYPin olevan äärimmäisen kova kotijoukkue, joten on realistista olettaa sen vievän vähintään 1-2 kertaa kotonaan. Kerran me sieltä kuitenkin otetaan se kuuluisa big steal ja se on tässä sarjassa ratkaiseva voitto. 4-2 meille, tähän on uskottava!

Mitkä ovat Kollega Järvelän odotukset tulevan viikonlopun karnevaaleista Jyväskylässä?

J: Jyväskylä, tuo Suomen Ateenaksi nimetty ”sivistyksen” kehto. Kari Tyni ja vähintään 60 minuuttia rummun pärinää. Baila baila, tico tico.

Mitäpä tässä voi muuta odottaa, kuin harrasta pääsiäistä? Analyytikot suuntaavat toki etukäteen tarkistamaan nimimerkki OlviTenun sulosoinnut paikalliseen karaokeravintola Anneliin. Se on muuten perjantai, tarkemmin sanoen Olvin ”laulun” kaikuessa pitkäperjantai.

Lauantaina pitkän bussimatkan latautuneet jokerifanit puolestaan tarjoavat varmasti juurikin nimenomaan mainitsemasi karnevaalitunnelman Hippoksen latoon. Saattaa matkalla jollekin jokunen tuoppikin upota. Ehkä, en ole varma. Kun vielä muistamme keskinäisen historian järjestävän maalaisseuran kanssa, niin eiköhän tässä hyvät vastakkainasettelut saada luotua.

Tässä on nyt jo jauhettu scheissea ihan riittävästi. Joko mennään?

T: Täytyy sanoa, että mentaalisesti tämä JYP-sarja ei ole läheskään yhtä kuluttava kuin jullisarja. Itse asiassa ei jännitä tippaakaan. Huomenna se kuitenkin alkaa ja tämän viikon setit huipentuu viikonloppuna. Huhujen mukaan tämä myyttinen Anneli sijaitsee 40 metriä Hotelli Cumuluksesta, joka on mitä optimaalisin sijainti. Luotan kuin vuoreen sekä OlviTenun että Jokerien suoritustasoon. Jos ottelusarja on 0-3 fanidösän lähtiessä Hippoksen pihasta kohti Stadia ensi lauantaina, niin olen taivaassa. Mennään kuitenkin peli kerrallaan.

Loppuun on pakko toistaa taas sitä monesti tällä kaudella kuultua ja sanottua lausetta: On tää hienoo elämää!!

J: Veit sanat suustani. Mestaruusjuna on raiteillaan.

Tähkä & Järvelä

Tällä jengillä

Se oli ihan tavallisen tylsä menomatka kohti Hämeenlinnaa. Kauden päätösfanireissu runkosarjassa ja tunnelma bussissa oli jollain tapaa väsynyt. Jengi pyrki tappamaan aikaa juttelemalla niitä näitä niin kuin nyt tapana on noilla reissuilla. Yht’äkkiä eräs pitemmän linjan fani avasi keskustelun kuin tyhjästä. ”Olis hienoa voittaa mestaruus”, fani tuumasi.  Kommentti tuli sen verran puskista, että  aiheutti pientä hymähtelyä ja kuitattiin nopeasti alkuun muiden matkassa olleiden fanien puolelta niin tavanomaisella hyväntahtoisella kuittailulla sekä aina tulee seuraava kausi –tyyppisillä hassutteluilla. ”Ei mut kelatkaa nyt oikeasti…”, fani jatkoi. ”Olis siistiä voittaa tällä porukalla, kun me ei olla oikeasti päästy voittamaan mestaruutta tämän porukan kanssa.”

Juttelin tällä viikolla erään toisen, nuoremman fanin, kanssa niitä näitä. Jossain vaiheessa juttu meni siihen, että tänä keväänä tulee kymmenen vuotta täyteen viimeisimmästä mestaruudesta. Kaveri kertoi nähneensä ratkaisevan finaalin paikan päällä, mutta olleensa tuolloin vasta 9-vuotias. Tuo keskustelu palautti mieleeni jälleen Hämeenlinnan matkalla kuulleeni kommentin, joka oli jäänyt kytemään mieleeni. ” Olis siistiä voittaa tällä porukalla.” Niin, siis nimenomaan tällä porukalla. Tuo fani oli selvästikin miettinyt asiaa. Jokerit on voittanut Areenan vuosinaan ainoastaan sen yhden mestaruuden vuonna 2002. Siitä tulee tänä keväänä jo mainitut kymmenen vuotta täyteen, vaikka joukkue on rakennettu vuodesta toiseen liigan kärkeen kuuluvilla budjeteilla ja organisaatio tarjoaa valtakunnan parhaat puitteet pelata jääkiekkoa ammattilaisena. Näillä resursseilla kymmenen vuotta on ikuisuus. Meillä on syntynyt katsomoihin kokonainen uusi sukupolvi, joka ei ole päässyt kokemaan nykyisen Eteläpäädyn aktiivikannattajaryhmän kanssa sitä, kun voitetaan mestaruus. Nyt mainitut kaverit edustavat tuon sukupolven ikäjakauman ääripäitä.

En sano, etteikö lapsuusiässä koetut muistot jääkiekon parista olisi hienoja. Kyllä minäkin muistan jokseenkin mieleenpainuvasti sen ensimmäisen jääkiekko-ottelun, mihin isäni minut ja veljeni vei, vaikka valtavasti tuosta ajasta 6-vuotiaana ei muistoja mieleen muutoin olekaan painunut. Kaikki kunnia siis sille, jos joku on vuonna 2002 ollut näkemässä mestaruusjuhlat Areenassa lapsuusvuosinaan. On kuitenkin eri asia voittaa mestaruus hieman varttuneemmalla iällä. Tarkoitan sitä aikaa, kun fani itse tekee päätöksensä kannattaa Jokereita, kulkea Areenalla läpi runkosarjan itsenäisesti - ei enää vanhempiensa seurassa. Lisäksi eritoten aikaa sen jälkeen ja ylipäänsä vuosia, kun fani alkaa omistautua sataprosenttisesti seuralleen. Jos nyt katsoo Eteläpäädyn faneja, niin valtaosa heistä ei ole kokenut mestaruutta Areenalla täysi-ikäisenä tai edes sen kynnyksellä. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että meillä on sukupolvi, joka ei ole todellisuudessa kokenut mestaruuden voittamista siinä muodossa kuin se hienointa on. Sen sijaan pettymyksiä on koettu kausi toisensa perään. Viimeinen voitto puolivälieräsarjastakin on neljän vuoden takaa. Samaan aikaan tuo fanilauma on kuitenkin antanut tukensa illasta toiseen joukkueelle paremmin kuin minkään muun seuran fanit Suomessa. Ja vaikka jonkin muun seuran kannattaja voi teilata ajatukseni subjektiivisena mielipiteenä, niin silti mielestäni nimenomaan tämä sukupolvi olisi ansainnut voittaa vihdoin jotain yhdessä. Aiemmin se ei olisi tuntunut edes niin ansaitulta, mutta nyt, kun faniyhteisössä on aistittavissa yhtenäisyys, olisi se oikeutettua tälle sukupolvelle. Te, jotka olette olleet mukana, tiedätte, mitä tarkoitan. Kaikki muut, katsokaa vaikka edellisen kotiottelun youtube-kooste Eteläpäädystä ja miettikää, missä ja milloin muualla näette Suomessa vastaavaa.

Käynnissä olevassa sarjassa emme edelleenkään voittaneet yhtään mitään. Saavutetuilla kolmella voitolla ei ole mitään merkitystä, jos koko sarja hävitään. Meillä on yksi ottelu, se kaikkein vaikein, vielä voitettavana. Mutta pelissä on niin paljon hyvää nähtävissä, että kaiken järjen mukaan tämä käynnissä oleva sarja pitäisi pystyä voittamaan. Joukkue on sitoutunut ja kurinalainen. Se pelaa kaunista ja tehokasta lätkää kuin taikaiskusta. Ja kun fanille pelkkä Jokereiden playoff-trailerin katsominen aiheuttaa sydämen tykytystä ja viime kevään katkera tappio vastaavassa sarjassa on tuoreessa muistissa, on luvassa melkoinen tunnemyrsky, jos ratkaiseva voitto saadaan puristettua. Parhaassa tapauksessa sekin on vain alkusoittoa tulevalle, jos kaikki palikat loksahtavat kohdalleen. 

Lopuksi uhratkaa vielä pieni ajatus sille, kuinka hienoa olisikaan voittaa tällä jengillä ja tuokaa se tunne mukananne Eteläpäätyyn.

Järvelä

Se hetki, kun peli on oikeudenmukainen

Areenan kello näyttää aikaa 79.54, kun kultakypärä Nichlas Hardt, Tanskan dynamiitti, pommikone vailla vertaa, räjäyttää Eteläpäädyn täyteen kiimaan. Pääty sekoaa, huutaa keuhkonsa pihalle, puhkuu euforiaa. Lähes 80 peliminuuttia kestänyt sydäntä raastava piina on ohi. Kerrankin onnellisesti - ja jumalauta – enemmän kuin ansaitusti.

Tiedän, että tuomareista avautuminen leimataan turhaksi. Noin yleisenä mielipiteenä se on tarpeetonta kitinää, jota kuulee aivan liian usein värilasein peliä seuraavilta faneilta. Heillä kun ei ilmeisesti oikeasti ole mitään ymmärrystä itse lajista. Näin minulle on kerrottu. Siitä huolimatta suonen tällä kertaa olla eri mieltä, vaikka punakeltaista väriä tunnustankin. Areenassa nähtiin tällä kertaa täysin yksipuolinen näytös, jossa Jokerit vei suvereenisti 5 vs. 5 –peliä. Jos jäähyt olisivat seuranneet loogisesti pelitapahtumia jäällä, olisi ottelu todellisuudessa ratkennut ensimmäiseen erään. Päätuomarit Rantala ja Boman kuitenkin päättivät toisin, mistä sinänsä kiitos täydelliselle draaman kaarelle. Sen lisäksi, että he vihelsivät pelin läpi varsin yksipuoleisella linjalla, joka sekin tosin vaihteli, päästiin erinäisten paikkailujen lisäksi lopuksi huipentamaan ilta rangaistuslaukauksella, jota ei olisi koskaan tuomittu, ellei selässä olisi komeillut maaliin törmäävällä pelaajalla #25. Vertailun vuoksi todettakoon, että edellisessä ottelussa aivan vastaavasti Toni Söderholmin maalin siirtäminen olisi voitu tulkita tahalliseksi. Sitä ei tuossa ottelussa kuitenkaan tehty, kuten ei kuulunutkaan. Nyt se kuitenkin oli luonnollisesti tahallinen, kun kyseessä oli Jarkko Ruutu. Minkähän vuoksi tuomareita ylipäänsä vaihdetaan kesken sarjan otteluiden välillä, jos edellinen ottelu on tuomittu hyvin? Tänään tuomarointi oli sanalla sanoen luokatonta.

Esko Seppänen kirjoitti Urheilulehdessä edellisen ottelun raportissaan, että peli no. 1 oli meille rehellinen: me ansaitsimme voiton. Jos ensimmäinen ottelu oli meille rehellinen, tämä toinen oli lopulta kaikkien käänteidensä jälkeen pervorehellinen. Viimeiset pari minuuttia ovat tällä hetkellä jälleen niitä hetkiä, jotka taltioituivat fanin muistin syövereihin varsin lähtemättömällä tavalla. Väärin tuomittu rangaistuslaukaus, Kilpeläisen venytys koko kansan Mikken  laukauksen eteen, heti perään Nordlundin kova ja puhdas niitti keskialueella itkevään Pesoseen, sekä Eavesin syöttö juuri ennen erän päättymistä maalin takaa Hardtille, joka pamauttaa sydämensä kyllyydestä limpun verkkoon ohi voimattoman Endrasin. Punakeltainen armeija on kaatanut yllättäen jo toistamiseen oululaisjoukkueen. Vielä paremmalta se tuntuu, kun kentällä ei ollut vastassa ainoastaan naapuri vaan myös tuomarit. Loppujen lopuksi tänään peli oli meille oikeudenmukainen. Se vain otti aikansa, kunnes oikeus tapahtui.

Vastoin kaikkia odotuksia juuri nyt tuntuu, että sarja alkaa vääjäämättä kääntymään meille. Voi olla, että näemme Sara Siepin kyyneleet Viidakon tähtösten ohella ottelusarjan tauottua katsomossa. Kenties Petri Matikainen syö tälläkin kaudella p****a, mutta ei menekään enää puolivälieristä eteenpäin. Unelmia, visioita… Väistämättä sellaisia alkaa tässä vaiheessa herätä, mutta laitetaan jäitä hattuun. Sarja on nuori ja viime kevät tuoreessa muistissa. Minun silmissäni sarja on 0-0 ja kahdella voitolla menee jatkoon. Toivottavasti jengi ajattelee samalla tavoin. Nollista jatketaan, joskin luotto on entistä vahvempi, sillä sellaista lauantai-illan huumaa meille tänä iltana tarjottiin, että parempaa ei kai juuri voi edes toivoa. 

Järvelä

Yhtenäisenä Lämsän johdolla

Avauskamppailu Stadin paikallissarjassa on takana, ja millä tavalla! Sarja 1-0 meille ja naapurilta napattiin kotietu todella solidilla esityksellä. Ei painanut keskinäiset kamppailut eikä IFK:n kahden kuukauden ja yhdeksän ottelun mittainen voittoputki kotiluolassa, kun latautunut ja sitoutunut punakeltainen joukkue tylsytti Töölöön asettuneen oululaisryhmittymän hyökkäyspelaamisen.

Kirjoitin edellisessä tekstissä siitä, millä keinoin tämä sarja voidaan kääntää voitoksi vastoin yleisiä ennakko-odotuksia. Pelikuri nousikin ratkaisevaan asemaan tässä matsissa. Jokerit pelasi todella tiiviisti viisikkopuolustuksen kautta kuitenkaan pudottamatta liiaksi karvausta alas tai sortumatta pelkkään kiekon roiskimiseen, jolloin virtausta onnistuttiin pitämään hallussa. Liike oli läpi ottelun aktiivista, vaikka pelin alla pidettiin aina riittävä määrä pelaajia. Ehkä karvaus hieman laski kolmanteen erään, mutta kokonaisuudessaan hyvä esitys. Hyökkäykset pyrittiin ajamaan aina suoraan varsin riskittä maalille, ja jos siihen ei ollut mahdollisuutta, pelattiin pitkä hyökkäys syvälle vastustajan päätyyn. Kaksinkamppailussa oltiin tänään selvästi parempia.

Pelikurin yhteydessä mainitsin myös eritoten jäähyttömyyden. Ottelussa istuttiin kaksi alivoimaa, joista toinen oli huolimattomuusjäähy vaihtovirheestä, mutta toinen ns. järkevä jäähy, jota ilman olisi seurauksena ollut läpiajo. Varsin kohtuulliset määrät siis verrattuna runkosarjan loppuun. Lisäksi alivoima oli erinomaista. Samaa ei voi tällä kertaa sanoa ylivoimasta, jossa ongelmia oli kiekon toimittamisessa alueelle. Oli se silti tehokkaampaa kuin vastustajalla poikien avausmaalin, joten erikoistilanteet voitettiin ja se riittää.

Sitten ne kevään pelaajat. Maalintekijät Boumedienne, Filppula ja Lahti. Ossi Väänäsen puolustaminen Granlundin pyrkiessä läpiajoon tai Heinon loppumaton raataminen vaihdosta toiseen nelosen keskellä. He siis todella loistavat, vaikka haluan kuitenkin korostaa, että me pelasimme nimenomaan joukkueena hienosti. Mieleni tekisi vielä nostaa nuori Teuvo Teräväinen erikseen otsikoihin. Hänen siirtonsa kakkosen laitaan oli kaikessa rohkeudessaan kertakaikkiaan nerokas veto valmennukselta. Aivan uskomaton kaveri! Katsokaa vaikka uudestaan kolmas maali, jossa kiekko kiertää lähes koko viisikon läpi ja nimenomaan Teräväinen on se, jonka liike ja kakkossyöttö avaa lopulta tilanteen keskialueella.

Lopuksi teille, jotka olette kritisoineet Tomi Lämsää. Koulupojalla ei siis tosiaan ole auktoriteettia pelaajistoomme? Syystä tai toisesta UrhoTV:n mikrofonit oli tällä kertaa asetettu meidän vaihtopenkin tuntumaan. Lähetyksessä kuului läpi ottelun Lämsän todella kova pelinohjaaminen ja pelaajien tsemppaaminen. Puheet uskottavuuden puutteesta voidaan unohtaa. Siellä penkin takana ei todellakaan seiso demotivoitunut suolapatsas. Ei ainakaan ollut tässä matsissa eikä ole seuraavassa ottelussa. Päinvastoin.

Ihan täyteen liekkiin sarja ei jotenkin vielä kuitenkaan syttynyt, mutta hyvästä alkulämmittelystä se kävi. Tärkeintä on kuitenkin, että otettiin ensimmäinen kiinnitys, koska ainoastaan ne lasketaan. Joukkue vaikuttaa sitoutuneelta, odotukset lauantaille ovat nousussa.

Järvelä

Temppu ja kuinka se tehdään

Se on täällä taas, kevään kuuma paikallissarja, josta kohisee koko stadi tai itse asiassa koko kiekkoa seuraava Suomi. Iltapäivälehden lööpit hehkuvat keltaisina sarjan jännitteistä, latauksista ja niiden purkauksista. Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Vain toinen joukkueista selviää voittajana ja jatkaa Kanada-maljan metsästystä välierissä kohti Suomen mestaruutta.

Koko sarja tulee olemaan painiskelua välillä järki vs. tunteet. Sydän sanoo Jokerit, uskoo ja toivoo. Todennäköisyydet puolestaan puhuvat karua kieltään naapurin puolesta. Taustalla on Jokereiden vuoristoratamainen suorittaminen läpi runkosarjan ja jopa läpi yksittäisten otteluiden. IFK:lla puolestaan on alla nousujohteinen kausi kohti runkosarjan kärkisijoja. Tilastoissa pelit ovat paikallisista naapurille voitoin 1-4. Jokerit lähtee jälleen haastajana tähän sarjaan. Jatko välieriin olisi melkoinen paukku, mutta mahdollista se silti on. Käydään läpi ne ratkaisevat tekijät, joilla tämä temppu on tehtävissä.

Pelikuri

Oman systeemin noudattaminen, usko omaan tekemiseen. Parhaimmillaan Jokerit pelaa dominoivaa flow-kiekkoa, jota kävin läpi aiemmassa blogissa. Sitä toteutettiin 60 min Kärppiä vastaan, 30 min Jypiä vastaan ja 40 min Bluesia vastaan. Tarvitaan pitkiä hyökkäyksiä, pelivirtausten hallintaa, painetta taidokkaasti ja fyysisesti neljällä ketjulla vastustajan päätyyn, mikä luo samalla oikean tunnetilan omaan peliin. Nyt tuota pelitapaa on vain noudatettava kurinalaisesti alusta loppuun.

Pelikurin alle lasken myös jäähyttömyyden. Turhat jäähyt on karsittava pois, sillä runkosarjan loppupuolella niitä tuli aivan liikaa. Puolustetaan tiiviisti viisikkona ja keskitytään pelaamiseen - koskee erityisesti Jarkko Ruutua.

Pelirohkeus

Mielenkiintoinen yksityiskohta näiden kahden joukkueen välisistä peleistä on se, että vaikka tilastollisesti voitot menivät selvästi, pelillisesti Jokerit oli kiinni voitoissa aina, kun se pelasi rohkeasti. Samaa ilmiötä on nähty läpi kauden myös muita jengejä vastaan. Aktiivisen karvauksen ja hyvän liikkeen pitäisi olla perusasioita, mutta olennaista on myös se, että pakit kykenevät avaamaan peliä laadukkaasti paineen alla. Esimerkiksi viime viikolla Jypin nostaessa karvausta pelin avaaminen puuroutui ja hallinta siirtyi tätä kautta vastustajalle. Vanha sanonta sanoo, että puolustamalla voitetaan mestaruuksia, mutta se ei tarkoita yksipuolista puolustustaistelua pelin hallinnan luovuttamisen kustannuksella.

Peluutus ja valmennuksen reagointivalmius

Joukkue on rakennettu vahvasti roolitetuksi ja se pullistelee ns. kevään pelaajia malliin Eaves, Filppula, Hahl, Lahti, Heino, Väänänen, Boumedienne. Taso on laaja ja mahdollistaa peluutuksen tasaisesti neljälle ketjulle, mikä palvelee fysiikan puolella, mitä pitemmälle sarja venyy. Toisaalta se antaa täydet mahdollisuudet varsinkin kotipeleissä peluuttaa oikeita pelaajia vastustajan tähtipelaajia vastaan. Esimerkiksi Heinolle tämä päällystakkina toimiminen on entuudestaan hyvin tuttua Ville Leinoa vastaan keväältä 2008. Myös pakistossa löytyy ilkeitä kavereita, joilla on kyky todella päästä vastustajan ihon alle. Vastaavasti, jos Pulkkinen jatkaa umpisurkeaa peliään, ei hänen paikkansa ole pelaavassa kokoonpanossa, vaikka miten olisi oma juniori ja nimellisesti parhaita pistenikkareita. Todettakoon vielä, että laaja materiaali on vastustajallakin, mutta enää vastaavaa materiaalietua kuin viime keväänä heidän edukseen ei ole paperilla olemassa.

On selvää, että valmennuksen pitää pystyä reagoimaan peliin runkosarjaa paremmin. Odotan näkeväni pieniä reagointeja pelin aikana siinä, kuka pelaa ketäkin vastaan tai vaikkapa kuka nappaa aloituksia hyökkäyspäässä pitkän kiekon jälkeen. Aikalisät ovat sitä varten, että niillä reagoidaan tarvittaessa kriittisillä hetkillä kesken pelin, kun niillä voidaan vaikuttaa pelin lopputulokseen eikä silloin, kun niillä on enää kosmeettinen vaikutus tilastoihin.

Maalivahtipeli

Mennään kohti lopun kliseitä, mutta nyt on Kilpeläisen aika osoittaa tasonsa. Jos tämä osa-alue vuotaa, niin on oikeastaan sama, mitä pelaajat kentällä tekevät. Taidot ovat Kilpeläisellä olemassa, mutta kestääkö pää? Toivotaan. Tälläkin saralla peräänkuulutan reagointivalmiutta valmennukselta kesken pelien tai sarjan, jos koppi ei yksinkertaisesti tartu. Zoltilla on todettu olevan sytyttävä vaikutus jengiin, vaikka ei teknisesti Kilpeläiselle vertailussa pärjää. Lähtökohtaisesti toki Eero pelaa selkeästi ykkösveskarina kaikki ottelut.

Erikoistilanteet

Ylivoimalla on läjäpäin huipputaitoa, alivoimalla on loistavat roolipelaajat. Ei ole mitään tekosyitä, miksi tämä ei toimisi. Erikoistilanteilla vain yksinkertaisesti ratkaistaan tasaisia sarjoja, joten niissä on oltava tehokas. Peli pitää pystyä tappamaan ylivoimalla, kun siihen annetaan mahdollisuus ja toisaalta taistelemaan mukana kriittisillä alivoimaminuuteilla. Runkosarjassa tämä pelin lopullinen tappaminen johtoasemassa oli kompastuskivi. Nyt se ei voi enää sitä olla. Alivoimapeli kehittyi hyvään suuntaan läpi kauden.

Näillä mennään. Fanina edessä on suuria tunteita, ahdistusta, helpotusta, katkeraa pettymystä, voitonriemua. Luotetaan siihen, että tänä keväänä puolivälieräsarjan taistelun tauottua vastoin kaikkia todennäköisyyksiä lopussa päällimmäisenä tunteena on viimeksi mainittu. Ja lopulta fiiliksen vuoksihan tämän seuran mukana eletään, joten nautitaan tulevasta.

 Järvelä

Flow-kiekkoa

Totesin edellisessä tekstissämme Tähkän kanssa keskustellessa, että ensimmäinen viikko maajoukkuetauon jälkeen näyttää pitkälti suuntaa siihen, mitkä mahdollisuudet meidän joukkueella on tänä keväänä. Nyt on vedetty läpi jo hieman pidempi pätkä, joten on mahdollista vetää yhteen tehtyjä havaintoja viimeisimmästä pätkästä.

Tilannehan on sikäli tragikoominen, että olemme sarjataulukossa sijalla seitsemän ja ainoastaan säälipaikassa kiinni. Skandaali, kuten kollega Tähkä Ismo Lehkosta siteerasi. Ei tuijoteta kuitenkaan sokeasti sarjataulukkoa vaan mennään pelillisiin seikkoihin kiinni. Siellä on selvästi seitsemän joukkuetta erottunut muusta massasta. Nämä ratkovat suorat pudotuspelipaikat kuuden sakissa. Muutama joukkue näistä (Jokerit mukaan lukien) on selvästi noususuhdanteessa, osa puolestaan laskussa. Meidän seuraava välitavoite on olla vain ja ainoastaan tuolla kuuden sakissa. Nykyisillä esityksillä me myös olemme siellä, kun runkosarja on päätöksessä. Eilinen tappio Lahdessa ei sitä seikkaa muuta, koska siellä kaaduttiin ensimmäisen erän jäähyilyyn ja tämänkin jälkeen noustiin vielä taistelemaan mukaan, vaikka se ei voittoon saakka kantanutkaan. 5 vs. 5 –pelissä olimme kuitenkin niskan päällä yhtä vahvaa mestarisuosikkia vastaan.

Pelisysteemiä tarkasteltaessa Erkka peluuttaa mielestäni jo tässä vaiheessa kautta ns. pudotuspelilätkää, mikä eittämättä on oikea tie. Pelisapluuna on saatu iskostettua pelaajille, minkä vuoksi joukkue napsii todella tasaisesti pisteitä, vaikka sairastuvalla on ketjullinen kärkipelaajia ja kentällä mennään vahvasti varamiehisellä rosterilla. Nyt ennen taukoa rakoillut viisikkopelaaminen on jo selvästi vahvempaa ja etäisyydet tiiviitä, jolloin puolustuspelaaminen toimii sekä erityisesti hyökkäykset lähtevät nyt järkevämmin. Erikoistilanteet pelataan tehokkaasti, mikä on olennaista, kun tiedetään, miten paljon noilla ratkaistaan keväällä otteluita. Myös maalivahtipeli on hyvällä tasolla. Edelleen, jätin sen eilisen ottelun Lahdessa pois laskuista, koska se oli todella eriskummallinen kiekkoilta aivan kuten Kai Suikkanenkin totesi.

Eräs johtava analyytikko – millä en tässä tapauksessa tarkoita kollega Tähkää – tapaa jakaa pelikirjat kahteen ääripäähän: kiekkokontrolliin ja pystysuunnan lätkään. Jokereiden pelikirjan hän on nimennyt pystysuunnan lätkäksi. Se onkin ehkä painotuksellisesti sitä, mutta ei ääripäähän vietyä ajokoirakiekkoa. Mielestäni se on hyökkäyspelin osalta tällä hetkellä itse asiassa aika toimiva fuusio pystysuunnan lätkää ja kiekkokontrollia. Loppupeleissä aika yksinkertaista, mutta tehokasta.

Pyrkimyksenä on nopeat lähdöt heti kiekonriiston jälkeen, jotka pelataan pääsääntöisesti rintamahyökkäyksinä kolmelta kaistalta. Toisaalta pelitilanteen niin mahdollistaessa, usein silloin kun vastustaja on laskenut karvaustaan, käytetään avauspelaamisessa hitaampia lähtöjä. Näistä löytyy pari eri variaatiota. Se perinteinen, jossa sentteri hakee lyhyen avauksen keskeltä. Lisäksi meidän avauspelaamisessa myös laiturit laskevat usein suhteellisen alas, jolloin avaus pelataan pakilta laiturille ja vasta sitten keskikaistalle sentterille. Tämän jälkeen pelataan rintamahyökkäys vastustajan päätyyn. Pyrkimyksenä luonnollisesti suora maalipaikka, mutta mikäli suoraa maalipaikkaa ei saada aikaan tai sellaista ei onnistuta ensimmäisellä yrityksellä hyödyntämään, pyritään ns. pitkään hyökkäykseen kulmapelin kautta. Toimiessaan se on todella tehokas pelisysteemi, joka joko aiheuttaa vastustajalle jäähyjä tai pitkiä vaihtoja, minkä seurauksena he ovat joutuvat luopumaan kiekosta, koska joutuvat hakemaan tuoreita pelaajia kentälle oman alueen kiekonriiston jälkeen. Toisaalta se myös mahdollistaa meille tuoreemmat jalat kentälle vaihtaen lennosta tai pitkän kiekon jälkeen aloituksissa. Eikä muuten takuulla myöskään ole sattumaa, että näitä hyökkäyspään aloituksia kaapivat laiturien paikoilta herrat Eaves, Mäki ja Ruutu senttereiden Filppula ja Kerälä sijaan.

Kaiken kaikkiaan tämä nykyinen pelisysteemi toimiessaan johtaa siihen, että pelivirtaus kentällä on Jokereiden hallussa, peli ikään kuin aaltoilee toistuvasti vastustajan päätyyn - pelissä on hyvä flow. Tämän vuoksi nimitän itse sitä flow-kiekoksi, koska pelivirtauksen hallinta on mielestäni koko pelisysteemin ydin. Alkukaudesta se tunnettiin fanipiireissä lempinimellä Sexy Hockey, mutta ei se ihan täysin samaa sapluunaa noudattanut avauspelaamisen osalta. Rakkaalla lapsella on muutenkin monta nimeä, joten jokainen kutsukoon sitä loppupeleissä, miten haluaa. Puolustuspeliin en lähtenyt tässä tekstissä sen tarkemmin syventymään. Perustana kaikelle edellä mainitulle on kuitenkin aktiivinen luistelu, tiivis viisikkopelaaminen ja nopea reagointivalmius viisikkopuolustamiseen kiekonmenetysten jälkeen, joiden on määrä tapahtua ideaalitapauksessa ainoastaan syvällä vastustajan päädyssä mielellään pitkän hyökkäyksen päätteeksi.

Jos joukkue noudattaa tätä nyt luotua pelisysteemiä runkosarjan loppuun saakka, uskon, että sijoitus on takuuvarmasti runkosarjan päättyessä kuuden sakissa. Erkan pelisysteemillä pitäisi kaatua suhteellisen varmasti top7:n ulkopuolella majailevat joukkueet, joten sijoituksia kuuden joukossa ratkotaan keskinäisillä ns. kuuden pisteen otteluilla kärkijoukkueiden kesken Lisäksi toivon mukaan jossain vaiheessa sairastuvalta saadaan tärkeitä palasia takaisin kokoonpanoon. Niillä voi oman pelipanoksensa ohessa olla yllättävän kovia vaikutuksia myös rosterissa nyt pelaaviin pelaajiin. Esimerkiksi Lahden paluu auttanee Pulkkista heräilemään horroksestaan kevätauringon alkaessa lämmittää. Edelleen, jo nyt on nähty tasonnostajia tyyliin Masto Nordlund, joka on petrannut viime peleissä kuin sika juoksuaan. Joku voi parjata Kekäläistä Lupaschukin hankkimisesta, mutta jos se on hinta, joka pitää maksaa siitä, että Masto haastettiin taisteluun pelipaikasta, niin olkoon se sellainen kustannus, joka mielellään tästä tasonnostosta maksetaan.

Järvelä

Näillä mennään - syteen tai saveen

J: Tähkä, siirtoraja on sulkeutunut. Joukkueeseen napsahti pari pakkia. Legendaarisin sanoin näillä mennään. Mitkä fiilikset vahvistuksista?

T: Lähtökohtaisesti just sitä mitä tarvittiin, eli rightin puolen yv-pakki sekä jämäkkä peruspakki, joka ei jäädy kummassakaan päässä. Alussa pojat olleet hieman jumissa, mutta kaipa se on ihan luonnollista?

J: Kuuluu asiaan. Varsinkin Lupaschukilla on pitempi tauko takana. Siitä huolimatta esimerkiksi ylivoimalla nähtiin aineksia vaarallisemmasta viivapelistä kuin aikoihin. Huvittavaa oli myös huomata paikka paikoin, että Boumediennelle ei vielä kukaan ole kertonut, että fyysinen peli on kiellettyä nykyliigassa.

T: Kyllä, sen lisäksi Bume pelasti Lappeenrannan pelissä ainakin kerran varman maalin... Yks, mistä oon digannu, on että molemmat toimittavat kiekon maalille aina kun mahdollista. Asia, joka on monta kertaa unohtunu meidän muilta pakeilta... Parhaimmillaan uskon äijien olevan kuitenkin playoffeissa, jolloin todellinen arvo mitataan.

J: Kyllä nämä molemmat ovat todella ammattimiehiä ja takuulla vahvistavat juuri joukkueen heikointa osaa. Mitä mieltä olet kritiikistä, että tässä unohdetaan nyt kertaheitolla Omat pojat -projekti?

T: Joutavaa lässytystä, jota kuulee aina, kun Jokerit hankkii jonkun vähän nimekkäämmän pelaajan. Manelius on näyttönsä antanut, Kivistölle soisin kyllä vielä tilaisuuden näyttää, mutta aika kiven alla taitaa peliaika nyt olla ilman loukkaantumisia. Pudotuspeleissä ei kuitenkaan Maneliuksilla ja Kivistöillä mestaruuksia voiteta. Parhaat pelaa... Ai niin, ja onhan siellä katsomossa mm. yksi ikuinen lupaus Masto Nordlund?

J: Kivistö taisi liittyä K-Vantaan riveihin, josta ei nouse enää Jokeri-edustukseen ennen kuin KiVan kausi on ohi. Manelius periaatteessa täydentää A-junnuista tarvittaessa, mutta sanotaanko diplomaattisesti näin, että toivottavasti niitä palveluksia ei keväällä tarvita. Taso ei yksinkertaisesti riitä. Mastosta ei välttämättä olisi edes huono veikkaus, jos heittäisi, että miehen pelit jokeripaidassa saattavat olla ohi, ellei jollain käsittämättömällä tavalla nosta itseään pysyvästi takaisin pelaavaan kokoonpanoon kevään kuluessa ja loista hyökkäyspäässä.

Mutta siirrytäänpä sitten rosterista pelilliselle puolelle. Joulutauon jälkeen nähtiin synkkääkin synkempi pätkä, jossa tappioita toisensa perään. Vanha sanonta sanoo, että mestarit rämpivät tammikuussa, mutta allekirjoitatko väitteen?

T: Mun on tosta Mastosta sen verran viel pakko jatkaa, että kaiken tän paskan jälkeen se todennäköisesti ratkaisee meille playoffeissa mestaruuden.. tai vähintään jonkin tärkeän voiton jatkoajalla jollain järkyttävällä piiskalla, vähän kuten Wienissä. Tähän on vankkaakin vankempi usko!

Tammikuu oli erittäin synkkä tosiaan, mitään hyvää muisteltavaa ei Turun reissun lisäksi jäänyt... Mulla on edelleen perverssi usko tohon jengiin ja uskon, ettei se todellakaan ole vielä edes parastaan näyttänyt. Nyt on kuitenkin selitykset selitelty, tauon jälkeen voittoja on PAKKO alkaa tulemaan ja pelissäkin on pakko näkyä samoja elementtejä kuin syksyllä, muussa tapauksessa säälit kutsuvat ja voidaan nostaa kädet pystyyn tämän(kin) kauden menestyksen osalta.

J: Niin, mun silmiin näyttäisi siltä, että pelitapaa olisi lähdetty muuttamaan kesken kauden. Alkukaudesta pelattiin varsin tyypillisesti nykylätkää, ehkä äärikorostetustikin hitaita lähtöjä rintamahyökkäyksin eli tätä ns. Meidän peliä. Vähitellen kauden mittaan tästä on luovuttu, tai ainakin näissä viimeisissä matseissa sellaisia nähtiin maksimissaan pari-kolme per ottelu. Muutoin kiekkoa roiskittiin siniviivalla seisovin jaloin odotteleville laitureille, jotka jatkoivat pitkää päätyyn ja karvausta perään. Siinäkään tosin ei tunnuttu onnistuvan. Mitään selkeää pelitapaa tuosta on ollut vaikea havaita viimeisen jakson aikana ja viisikon etäisyydetkin ovat ihan liian pitkät. Oletko samoilla linjoilla?

T: Onhan tuo roiskiminen ollut ihan silmiinpistävää etenkin viime aikoina. Ongelmana on ollut sekin, että aniharvoin Jokerien pelaaja on sinne päätyyn ehtinyt ensimmäisenä, koska jengin luistelu on ollut viime peleissä todella tahmeaa. Tiedä sitten, kenen ajatus tämä pelisysteemin muutos on ollut, Erkan vai Lämsän? Virtahan peluuttaa pakkeja, joten hänen kädenjälkeään tämä tuskin on. Kyllähän tuollainen pelitapa voisi toimiakin, jos pelaajilla suksi luistaa ja on halua ja tahtoa voittaa ne kaksinkamppailut. Noita asioita ei ole ollut Jokerien pelissä aikoihin ja siksikin takkiin on tullut jatkuvalla syötöllä etenkin kärkijengeiltä. Tauon jälkeen on todella kiintoisaa seurata, millä tyylillä tullaan pelaamaan, kun Filppula palaa ruotuun.

J: Itsekin peräänkuulutin nopeampaa pelin kääntämistä jossain vaiheessa kautta, mutta ei se sulje pois hitaampia lähtöjä kokonaan. Nyt tuntuu, että koko systeemi on sulanut käsiin. Toivon todella, että syyllinen ei ole Lämsä vaan Erkka. Ja jos spartakiekolla mennään mestaruuteen, niin ok, mutta ei se sitä paljon puhuttua jokerikiekkoa ole, jota joukkueen pelitavaksi oltiin istuttamassa.

Oli miten oli, mikäli tällä rosterilla ei mennä keväällä pitkälle, voi siitä syyttää vain ja ainoastaan valmennusta. Tauon jälkeen toivon näkeväni alkukauden kiekkoa, koska kaikki sentterit – erityisesti johtavat Hahl ja Filppula - ovat pelikunnossa ja pakisto vihdoin laatuluokkaa. Nämä ovat lopulta kuitenkin ne ratkaisevat tekijät peliä avattaessa ja hyökkäyksiin lähdettäessä, mikä on ollut suoraan sanoen luokatonta viime aikoina. Ensimmäisen viikon jälkeen ollaan todella paljon viisaampia tämän kevään mahdollisuuksista.

T: Kyllähän sääleihin joutuminen olisi Ismo Lehkosta vapaasti lainaten skandaali. Se on lähtökohta, että kuuden joukossa ollaan. Edessä on vielä vierailut mm. Jyväskylään, Lahteen ja Poriin sekä kotipeli KalPaa vastaan. Jo pelkän uskottavuuden takia noista on pakko irrota pisteitä eikä se olisi muutenkaan hyvä lähtökohta playoffeihin, jos oltaisiin otettu kuokkaan kärkijengeiltä koko kevätkausi pelistä toiseen. Näitä voittoja ei kuitenkaan tule nykyisellä pelisysteemillä, joten jaan täysin näkemyksesi alkukauden pelisysteemiin siirtymisen tärkeydestä tauon jälkeen.

Toivotaan, että seuraava Johtavien hokianalyytikkojen kokous sujuu iloisemmissa merkeissä. Loppuun on vielä kysyttävä toveri Järvelän analyysiä J. Ridan otteista Talviklassikon jälkimainingeissa?

J: Pollella on kova fyysinen preesens, mutta täytyy sanoa, että kreikkalais-roomalaisessa Jani löysi voittajansa, jopa itse asiassa kahteen otteeseen. Kokeilepa Jani seuraavan kerran vääntöä luistimilla, tai yrittäkäähän edes edarin jengi laittaa fyysisin pelaajanne (arvon kapteeni Väänänen) haastamaan voimasuhteita fanien kanssa. Ette te kyllä silti voita faneja yöelämässä - ns. meidän omalla kotikentällämme. Joten go Tuomari! Lupaamme olla chanttaamassa ja silloinkin tuopin takaa.

T: Chantit on jo mestaruusjuhlien Battle part II:n valmiina. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Tähkä & Järvelä