Flow-kiekkoa

Totesin edellisessä tekstissämme Tähkän kanssa keskustellessa, että ensimmäinen viikko maajoukkuetauon jälkeen näyttää pitkälti suuntaa siihen, mitkä mahdollisuudet meidän joukkueella on tänä keväänä. Nyt on vedetty läpi jo hieman pidempi pätkä, joten on mahdollista vetää yhteen tehtyjä havaintoja viimeisimmästä pätkästä.

Tilannehan on sikäli tragikoominen, että olemme sarjataulukossa sijalla seitsemän ja ainoastaan säälipaikassa kiinni. Skandaali, kuten kollega Tähkä Ismo Lehkosta siteerasi. Ei tuijoteta kuitenkaan sokeasti sarjataulukkoa vaan mennään pelillisiin seikkoihin kiinni. Siellä on selvästi seitsemän joukkuetta erottunut muusta massasta. Nämä ratkovat suorat pudotuspelipaikat kuuden sakissa. Muutama joukkue näistä (Jokerit mukaan lukien) on selvästi noususuhdanteessa, osa puolestaan laskussa. Meidän seuraava välitavoite on olla vain ja ainoastaan tuolla kuuden sakissa. Nykyisillä esityksillä me myös olemme siellä, kun runkosarja on päätöksessä. Eilinen tappio Lahdessa ei sitä seikkaa muuta, koska siellä kaaduttiin ensimmäisen erän jäähyilyyn ja tämänkin jälkeen noustiin vielä taistelemaan mukaan, vaikka se ei voittoon saakka kantanutkaan. 5 vs. 5 –pelissä olimme kuitenkin niskan päällä yhtä vahvaa mestarisuosikkia vastaan.

Pelisysteemiä tarkasteltaessa Erkka peluuttaa mielestäni jo tässä vaiheessa kautta ns. pudotuspelilätkää, mikä eittämättä on oikea tie. Pelisapluuna on saatu iskostettua pelaajille, minkä vuoksi joukkue napsii todella tasaisesti pisteitä, vaikka sairastuvalla on ketjullinen kärkipelaajia ja kentällä mennään vahvasti varamiehisellä rosterilla. Nyt ennen taukoa rakoillut viisikkopelaaminen on jo selvästi vahvempaa ja etäisyydet tiiviitä, jolloin puolustuspelaaminen toimii sekä erityisesti hyökkäykset lähtevät nyt järkevämmin. Erikoistilanteet pelataan tehokkaasti, mikä on olennaista, kun tiedetään, miten paljon noilla ratkaistaan keväällä otteluita. Myös maalivahtipeli on hyvällä tasolla. Edelleen, jätin sen eilisen ottelun Lahdessa pois laskuista, koska se oli todella eriskummallinen kiekkoilta aivan kuten Kai Suikkanenkin totesi.

Eräs johtava analyytikko – millä en tässä tapauksessa tarkoita kollega Tähkää – tapaa jakaa pelikirjat kahteen ääripäähän: kiekkokontrolliin ja pystysuunnan lätkään. Jokereiden pelikirjan hän on nimennyt pystysuunnan lätkäksi. Se onkin ehkä painotuksellisesti sitä, mutta ei ääripäähän vietyä ajokoirakiekkoa. Mielestäni se on hyökkäyspelin osalta tällä hetkellä itse asiassa aika toimiva fuusio pystysuunnan lätkää ja kiekkokontrollia. Loppupeleissä aika yksinkertaista, mutta tehokasta.

Pyrkimyksenä on nopeat lähdöt heti kiekonriiston jälkeen, jotka pelataan pääsääntöisesti rintamahyökkäyksinä kolmelta kaistalta. Toisaalta pelitilanteen niin mahdollistaessa, usein silloin kun vastustaja on laskenut karvaustaan, käytetään avauspelaamisessa hitaampia lähtöjä. Näistä löytyy pari eri variaatiota. Se perinteinen, jossa sentteri hakee lyhyen avauksen keskeltä. Lisäksi meidän avauspelaamisessa myös laiturit laskevat usein suhteellisen alas, jolloin avaus pelataan pakilta laiturille ja vasta sitten keskikaistalle sentterille. Tämän jälkeen pelataan rintamahyökkäys vastustajan päätyyn. Pyrkimyksenä luonnollisesti suora maalipaikka, mutta mikäli suoraa maalipaikkaa ei saada aikaan tai sellaista ei onnistuta ensimmäisellä yrityksellä hyödyntämään, pyritään ns. pitkään hyökkäykseen kulmapelin kautta. Toimiessaan se on todella tehokas pelisysteemi, joka joko aiheuttaa vastustajalle jäähyjä tai pitkiä vaihtoja, minkä seurauksena he ovat joutuvat luopumaan kiekosta, koska joutuvat hakemaan tuoreita pelaajia kentälle oman alueen kiekonriiston jälkeen. Toisaalta se myös mahdollistaa meille tuoreemmat jalat kentälle vaihtaen lennosta tai pitkän kiekon jälkeen aloituksissa. Eikä muuten takuulla myöskään ole sattumaa, että näitä hyökkäyspään aloituksia kaapivat laiturien paikoilta herrat Eaves, Mäki ja Ruutu senttereiden Filppula ja Kerälä sijaan.

Kaiken kaikkiaan tämä nykyinen pelisysteemi toimiessaan johtaa siihen, että pelivirtaus kentällä on Jokereiden hallussa, peli ikään kuin aaltoilee toistuvasti vastustajan päätyyn - pelissä on hyvä flow. Tämän vuoksi nimitän itse sitä flow-kiekoksi, koska pelivirtauksen hallinta on mielestäni koko pelisysteemin ydin. Alkukaudesta se tunnettiin fanipiireissä lempinimellä Sexy Hockey, mutta ei se ihan täysin samaa sapluunaa noudattanut avauspelaamisen osalta. Rakkaalla lapsella on muutenkin monta nimeä, joten jokainen kutsukoon sitä loppupeleissä, miten haluaa. Puolustuspeliin en lähtenyt tässä tekstissä sen tarkemmin syventymään. Perustana kaikelle edellä mainitulle on kuitenkin aktiivinen luistelu, tiivis viisikkopelaaminen ja nopea reagointivalmius viisikkopuolustamiseen kiekonmenetysten jälkeen, joiden on määrä tapahtua ideaalitapauksessa ainoastaan syvällä vastustajan päädyssä mielellään pitkän hyökkäyksen päätteeksi.

Jos joukkue noudattaa tätä nyt luotua pelisysteemiä runkosarjan loppuun saakka, uskon, että sijoitus on takuuvarmasti runkosarjan päättyessä kuuden sakissa. Erkan pelisysteemillä pitäisi kaatua suhteellisen varmasti top7:n ulkopuolella majailevat joukkueet, joten sijoituksia kuuden joukossa ratkotaan keskinäisillä ns. kuuden pisteen otteluilla kärkijoukkueiden kesken Lisäksi toivon mukaan jossain vaiheessa sairastuvalta saadaan tärkeitä palasia takaisin kokoonpanoon. Niillä voi oman pelipanoksensa ohessa olla yllättävän kovia vaikutuksia myös rosterissa nyt pelaaviin pelaajiin. Esimerkiksi Lahden paluu auttanee Pulkkista heräilemään horroksestaan kevätauringon alkaessa lämmittää. Edelleen, jo nyt on nähty tasonnostajia tyyliin Masto Nordlund, joka on petrannut viime peleissä kuin sika juoksuaan. Joku voi parjata Kekäläistä Lupaschukin hankkimisesta, mutta jos se on hinta, joka pitää maksaa siitä, että Masto haastettiin taisteluun pelipaikasta, niin olkoon se sellainen kustannus, joka mielellään tästä tasonnostosta maksetaan.

Järvelä