Se on täällä taas, kevään kuuma paikallissarja, josta kohisee koko stadi tai itse asiassa koko kiekkoa seuraava Suomi. Iltapäivälehden lööpit hehkuvat keltaisina sarjan jännitteistä, latauksista ja niiden purkauksista. Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Vain toinen joukkueista selviää voittajana ja jatkaa Kanada-maljan metsästystä välierissä kohti Suomen mestaruutta.
Koko sarja tulee olemaan painiskelua välillä järki vs. tunteet. Sydän sanoo Jokerit, uskoo ja toivoo. Todennäköisyydet puolestaan puhuvat karua kieltään naapurin puolesta. Taustalla on Jokereiden vuoristoratamainen suorittaminen läpi runkosarjan ja jopa läpi yksittäisten otteluiden. IFK:lla puolestaan on alla nousujohteinen kausi kohti runkosarjan kärkisijoja. Tilastoissa pelit ovat paikallisista naapurille voitoin 1-4. Jokerit lähtee jälleen haastajana tähän sarjaan. Jatko välieriin olisi melkoinen paukku, mutta mahdollista se silti on. Käydään läpi ne ratkaisevat tekijät, joilla tämä temppu on tehtävissä.
Pelikuri
Oman systeemin noudattaminen, usko omaan tekemiseen. Parhaimmillaan Jokerit pelaa dominoivaa flow-kiekkoa, jota kävin läpi aiemmassa blogissa. Sitä toteutettiin 60 min Kärppiä vastaan, 30 min Jypiä vastaan ja 40 min Bluesia vastaan. Tarvitaan pitkiä hyökkäyksiä, pelivirtausten hallintaa, painetta taidokkaasti ja fyysisesti neljällä ketjulla vastustajan päätyyn, mikä luo samalla oikean tunnetilan omaan peliin. Nyt tuota pelitapaa on vain noudatettava kurinalaisesti alusta loppuun.
Pelikurin alle lasken myös jäähyttömyyden. Turhat jäähyt on karsittava pois, sillä runkosarjan loppupuolella niitä tuli aivan liikaa. Puolustetaan tiiviisti viisikkona ja keskitytään pelaamiseen - koskee erityisesti Jarkko Ruutua.
Pelirohkeus
Mielenkiintoinen yksityiskohta näiden kahden joukkueen välisistä peleistä on se, että vaikka tilastollisesti voitot menivät selvästi, pelillisesti Jokerit oli kiinni voitoissa aina, kun se pelasi rohkeasti. Samaa ilmiötä on nähty läpi kauden myös muita jengejä vastaan. Aktiivisen karvauksen ja hyvän liikkeen pitäisi olla perusasioita, mutta olennaista on myös se, että pakit kykenevät avaamaan peliä laadukkaasti paineen alla. Esimerkiksi viime viikolla Jypin nostaessa karvausta pelin avaaminen puuroutui ja hallinta siirtyi tätä kautta vastustajalle. Vanha sanonta sanoo, että puolustamalla voitetaan mestaruuksia, mutta se ei tarkoita yksipuolista puolustustaistelua pelin hallinnan luovuttamisen kustannuksella.
Peluutus ja valmennuksen reagointivalmius
Joukkue on rakennettu vahvasti roolitetuksi ja se pullistelee ns. kevään pelaajia malliin Eaves, Filppula, Hahl, Lahti, Heino, Väänänen, Boumedienne. Taso on laaja ja mahdollistaa peluutuksen tasaisesti neljälle ketjulle, mikä palvelee fysiikan puolella, mitä pitemmälle sarja venyy. Toisaalta se antaa täydet mahdollisuudet varsinkin kotipeleissä peluuttaa oikeita pelaajia vastustajan tähtipelaajia vastaan. Esimerkiksi Heinolle tämä päällystakkina toimiminen on entuudestaan hyvin tuttua Ville Leinoa vastaan keväältä 2008. Myös pakistossa löytyy ilkeitä kavereita, joilla on kyky todella päästä vastustajan ihon alle. Vastaavasti, jos Pulkkinen jatkaa umpisurkeaa peliään, ei hänen paikkansa ole pelaavassa kokoonpanossa, vaikka miten olisi oma juniori ja nimellisesti parhaita pistenikkareita. Todettakoon vielä, että laaja materiaali on vastustajallakin, mutta enää vastaavaa materiaalietua kuin viime keväänä heidän edukseen ei ole paperilla olemassa.
On selvää, että valmennuksen pitää pystyä reagoimaan peliin runkosarjaa paremmin. Odotan näkeväni pieniä reagointeja pelin aikana siinä, kuka pelaa ketäkin vastaan tai vaikkapa kuka nappaa aloituksia hyökkäyspäässä pitkän kiekon jälkeen. Aikalisät ovat sitä varten, että niillä reagoidaan tarvittaessa kriittisillä hetkillä kesken pelin, kun niillä voidaan vaikuttaa pelin lopputulokseen eikä silloin, kun niillä on enää kosmeettinen vaikutus tilastoihin.
Maalivahtipeli
Mennään kohti lopun kliseitä, mutta nyt on Kilpeläisen aika osoittaa tasonsa. Jos tämä osa-alue vuotaa, niin on oikeastaan sama, mitä pelaajat kentällä tekevät. Taidot ovat Kilpeläisellä olemassa, mutta kestääkö pää? Toivotaan. Tälläkin saralla peräänkuulutan reagointivalmiutta valmennukselta kesken pelien tai sarjan, jos koppi ei yksinkertaisesti tartu. Zoltilla on todettu olevan sytyttävä vaikutus jengiin, vaikka ei teknisesti Kilpeläiselle vertailussa pärjää. Lähtökohtaisesti toki Eero pelaa selkeästi ykkösveskarina kaikki ottelut.
Erikoistilanteet
Ylivoimalla on läjäpäin huipputaitoa, alivoimalla on loistavat roolipelaajat. Ei ole mitään tekosyitä, miksi tämä ei toimisi. Erikoistilanteilla vain yksinkertaisesti ratkaistaan tasaisia sarjoja, joten niissä on oltava tehokas. Peli pitää pystyä tappamaan ylivoimalla, kun siihen annetaan mahdollisuus ja toisaalta taistelemaan mukana kriittisillä alivoimaminuuteilla. Runkosarjassa tämä pelin lopullinen tappaminen johtoasemassa oli kompastuskivi. Nyt se ei voi enää sitä olla. Alivoimapeli kehittyi hyvään suuntaan läpi kauden.
Näillä mennään. Fanina edessä on suuria tunteita, ahdistusta, helpotusta, katkeraa pettymystä, voitonriemua. Luotetaan siihen, että tänä keväänä puolivälieräsarjan taistelun tauottua vastoin kaikkia todennäköisyyksiä lopussa päällimmäisenä tunteena on viimeksi mainittu. Ja lopulta fiiliksen vuoksihan tämän seuran mukana eletään, joten nautitaan tulevasta.
Järvelä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti