sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tammikuu


Nämä tammikuut ovat jotenkin aina eräänlaista suvantovaihetta jokerifanin kausikalenterissa. Päivä on lyhyt, ulkona on pimeää. Lätkämatsitkin tuntuvat enemmän tai vähemmän suorittamiselta kuin nautinnolta. Pelataan runkosarjan kolmatta neljännestä. Alkuasetelmat on haettu, mutta runkosarjan loppukaan ei ihan vielä häämötä, pudotuspeleistä puhumattakaan.
Se loistokkuus – sexy hockey - mistä nautimme alkusyksyn, paistaa poissaolollaan. NHL-kausi on päässyt starttaamaan, joten supertähdet Erik Karlsson ja Valtteri Filppula ovat poistuneet Areenan valoista. Omat tähtemmekään eivät oikein loista. Pisteitä kuitenkin kertyy tasaiseen tahtiin eikä pitkiä tappioputkia ole päässyt syntymään. En ole huolestunut. Joukkueen pelissä vain yksinkertaisesti näkyy kova treenaaminen. Sen vuoksi luistelu on nihkeää ja peli näyttää hieman pakkopullalta, vaikka sinänsä onneksi suhteellisen tuloksellista onkin.
Kokonaisuutena asiat ovat kunnossa. Pieniä yksityiskohtia silti on joihin lupaava kausi voi tökätä. Päällimmäisenä näistä on kiekollinen kakkossentteri - oikeammin sen puute loukkaantumisen vuoksi. Ben Eaves on aivan kärkipelaajia tähän liigaan kiekollisena sentterinä, mutta valitettavasti kaverin fysiikan kestävyys on luokkaa Jari Litmanen. Siirtomarkkinat näyttävät hyvin kuivilta NHL-kauden startattua, pelaajabudjetissa ei kyetä kilpailemaan taloudellisesti Euroopan kärkiliigojen kanssa eikä SM-liigan vetovoima muutenkaan ole välttämättä näiden tasolla. Esimerkiksi Ivan Majeskysta ensiajatukseni oli pettymys, mutta kun on katsellut muiden joukkueiden hankkimia vahvistuksia – tai no ”vahvistuksia” – on jälleen pakko myöntää Kekun onnistuneen suhteellisen hyvin haastavassa markkinatilanteessa. Linja on pakon sanelemana se, että yksi yhteen korvaajia ei löydy vaan on haettava laajuutta alempiin ketjuihin ja etsittävä ratkaisut olemassa olevasta pelaajaringistä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi meidän osalta sitä, että huhuiltu Jesse Winchester saattaa tulla mukaan Jokereihin voimahyökkääjäksi, mutta tällöinkin kakkossentterin roolia todennäköisesti voisi istuttaa ennemmin Riku Hahlin tai Teuvo Teräväisen harteille.
Jos sitten vertaa tammikuun pelillistä suoritusta viime vuoden puolella pelattuihin otteluihin, on niissä näyttävyyden menetyksestä huolimatta mukana myös positiivisia elementtejä. Kun aiemmin tehot olivat enemmän tulikuuman ykkösketjun varassa, jakautuvat tehot nyt tasaisemmin joukkueen kesken. Tämä on erinomainen asia kevättä ajatellen. Yhden ketjun voi pimentää varjostamalla, mutta jos koko joukkueessa on maalintekopotentiaalia, on tuota laajuutta mahdoton varjostaa pois yhden puolustavan ketjun voimin. Muutenkin valmennuksen ja pelaajien kommenteissa on paistanut läpi se, että nyt todella hiotaan viimeisen päälle valmiiksi yhtenäistä joukkuetta tiettyjen pelillisten elementtien ohella. Ei liene sattumaa, että kauden läpi takerrellut vieraspeli alkaa muistuttaa playoffs-pelaamista, minkä ansiosta vieraspisteitä on alkanut vihdoin kertyä paremmin. Päästettyjen maalien määrä on pudonnut alas, vaikkakin samalla oma maalinteko on ollut hieman heikompaa. Painotus treeneissä yhteen osa-alueeseen syö hieman fokusta toisesta, mikä näkyy hyökkäyksessä ja erityisesti ylivoimapelissä. Samaan aikaan joukkue on leiriytynyt yhdessä tälläkin viikolla yhden päivän Vierumäellä, vaikka se yhtä hyvin olisi voinut koukata takaisin kotiin Kuopiosta ja matkustaa täältä Lahteen.
Jos puolestaan mietitään tilannetta katsomon puolella, niin heijastelee se aika tavalla joukkueen pelillistä suoritusta. Kuten alussa sanoin, niin elämme tällä hetkellä hieman raskasta aikaa meillekin. Arkipelit ovat hieman puuroa, osallistumisaktiivisuus ei kukoista alkukauden tapaan. Tämäkin on toki ymmärrettävä ilmiö, joka korjaantuu melkeinpä automaationa kohti kevättä. Tällä kaudella kuitenkin erityisen mielenkiintoinen ilmiö näin sarjajohtajan asemassa on ollut se, että vieraspelisaldo tosiaan on yllättävän heikko. Vielä heikompi se on niiden otteluiden osalta, joissa fanit ovat olleet reissussa mukana. Itse asiassa eilinen voitto oli ensimmäinen ns. lauantaisauna, jossa otettiin pisteet mukaan vierasottelusta. Lahdessa ei valitettavasti oltu tällä kertaa organisoidusti mukana. Reissuissa ei silti tunnelman puolesta mielestäni ole ollut juurikaan valittamista. Turku joulukuussa oli valtava reissu Suomen mittakaavassa. Olkoonkin, että lööppimedia suuntasi asiasta fokusta epäolennaiseen. Viime viikon Tampereen pelissä oli myös jotain todella hienoa: upea, äänekäs, tiivistunnelmainen fiilis katsomossa. Kaikki tämä lupaa hyvää keväälle. Vierastappiot kenties tietyllä tapaa yhtenäistävät meitäkin kohti kevättä ja valmistavat kohti edessä mahdollisesti odottavaa tavoitteen täyttymistä. Se on varmaa, että pudotuspelien alkaessa tien päälle lähtee näillä runkosarjan vierasmatkarekordeilla niin nälkäinen Eteläpääty, että kun meidän jengi sitä vihdoin ruokkii voitoillaan, niin meno tulee olemaan huikeaa. Sen voimalla jatketaan eteenpäin sydäntalven horroksessa.

Järvelä