Nämä tammikuut ovat jotenkin aina eräänlaista
suvantovaihetta jokerifanin kausikalenterissa. Päivä on lyhyt, ulkona on
pimeää. Lätkämatsitkin tuntuvat enemmän tai vähemmän suorittamiselta kuin
nautinnolta. Pelataan runkosarjan kolmatta neljännestä. Alkuasetelmat on
haettu, mutta runkosarjan loppukaan ei ihan vielä häämötä, pudotuspeleistä
puhumattakaan.
Se loistokkuus – sexy hockey - mistä nautimme alkusyksyn,
paistaa poissaolollaan. NHL-kausi on päässyt starttaamaan, joten supertähdet
Erik Karlsson ja Valtteri Filppula ovat poistuneet Areenan valoista. Omat
tähtemmekään eivät oikein loista. Pisteitä kuitenkin kertyy tasaiseen tahtiin
eikä pitkiä tappioputkia ole päässyt syntymään. En ole huolestunut. Joukkueen
pelissä vain yksinkertaisesti näkyy kova treenaaminen. Sen vuoksi luistelu on
nihkeää ja peli näyttää hieman pakkopullalta, vaikka sinänsä onneksi
suhteellisen tuloksellista onkin.
Kokonaisuutena asiat ovat kunnossa. Pieniä yksityiskohtia
silti on joihin lupaava kausi voi tökätä. Päällimmäisenä näistä on kiekollinen
kakkossentteri - oikeammin sen puute loukkaantumisen vuoksi. Ben Eaves on aivan
kärkipelaajia tähän liigaan kiekollisena sentterinä, mutta valitettavasti
kaverin fysiikan kestävyys on luokkaa Jari Litmanen. Siirtomarkkinat näyttävät
hyvin kuivilta NHL-kauden startattua, pelaajabudjetissa ei kyetä kilpailemaan
taloudellisesti Euroopan kärkiliigojen kanssa eikä SM-liigan vetovoima
muutenkaan ole välttämättä näiden tasolla. Esimerkiksi Ivan Majeskysta
ensiajatukseni oli pettymys, mutta kun on katsellut muiden joukkueiden
hankkimia vahvistuksia – tai no ”vahvistuksia” – on jälleen pakko myöntää Kekun
onnistuneen suhteellisen hyvin haastavassa markkinatilanteessa. Linja on pakon
sanelemana se, että yksi yhteen korvaajia ei löydy vaan on haettava laajuutta
alempiin ketjuihin ja etsittävä ratkaisut olemassa olevasta pelaajaringistä.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi meidän osalta sitä, että huhuiltu Jesse
Winchester saattaa tulla mukaan Jokereihin voimahyökkääjäksi, mutta tällöinkin
kakkossentterin roolia todennäköisesti voisi istuttaa ennemmin Riku Hahlin tai
Teuvo Teräväisen harteille.
Jos sitten vertaa tammikuun pelillistä suoritusta viime vuoden
puolella pelattuihin otteluihin, on niissä näyttävyyden menetyksestä huolimatta
mukana myös positiivisia elementtejä. Kun aiemmin tehot olivat enemmän
tulikuuman ykkösketjun varassa, jakautuvat tehot nyt tasaisemmin joukkueen
kesken. Tämä on erinomainen asia kevättä ajatellen. Yhden ketjun voi pimentää
varjostamalla, mutta jos koko joukkueessa on maalintekopotentiaalia, on tuota
laajuutta mahdoton varjostaa pois yhden puolustavan ketjun voimin. Muutenkin valmennuksen ja
pelaajien kommenteissa on paistanut läpi se, että nyt todella hiotaan viimeisen
päälle valmiiksi yhtenäistä joukkuetta
tiettyjen pelillisten elementtien ohella. Ei liene sattumaa, että kauden läpi
takerrellut vieraspeli alkaa muistuttaa playoffs-pelaamista, minkä ansiosta
vieraspisteitä on alkanut vihdoin kertyä paremmin. Päästettyjen maalien määrä on
pudonnut alas, vaikkakin samalla oma maalinteko on ollut hieman heikompaa.
Painotus treeneissä yhteen osa-alueeseen syö hieman fokusta toisesta, mikä
näkyy hyökkäyksessä ja erityisesti ylivoimapelissä. Samaan aikaan joukkue on leiriytynyt yhdessä tälläkin viikolla
yhden päivän Vierumäellä, vaikka se yhtä hyvin olisi voinut koukata takaisin
kotiin Kuopiosta ja matkustaa täältä Lahteen.
Jos puolestaan mietitään tilannetta katsomon puolella, niin heijastelee
se aika tavalla joukkueen pelillistä suoritusta. Kuten alussa sanoin, niin elämme
tällä hetkellä hieman raskasta aikaa meillekin. Arkipelit ovat hieman puuroa,
osallistumisaktiivisuus ei kukoista alkukauden tapaan. Tämäkin on toki
ymmärrettävä ilmiö, joka korjaantuu melkeinpä automaationa kohti kevättä. Tällä
kaudella kuitenkin erityisen mielenkiintoinen ilmiö näin sarjajohtajan asemassa
on ollut se, että vieraspelisaldo tosiaan on yllättävän heikko. Vielä heikompi
se on niiden otteluiden osalta, joissa fanit ovat olleet reissussa mukana. Itse
asiassa eilinen voitto oli ensimmäinen ns. lauantaisauna, jossa otettiin pisteet
mukaan vierasottelusta. Lahdessa ei valitettavasti oltu tällä kertaa
organisoidusti mukana. Reissuissa ei silti tunnelman puolesta mielestäni ole
ollut juurikaan valittamista. Turku joulukuussa oli valtava reissu Suomen
mittakaavassa. Olkoonkin, että lööppimedia suuntasi asiasta fokusta epäolennaiseen. Viime viikon
Tampereen pelissä oli myös jotain todella hienoa: upea, äänekäs, tiivistunnelmainen
fiilis katsomossa. Kaikki tämä lupaa hyvää keväälle. Vierastappiot kenties
tietyllä tapaa yhtenäistävät meitäkin kohti kevättä ja valmistavat kohti edessä
mahdollisesti odottavaa tavoitteen täyttymistä. Se on varmaa, että pudotuspelien alkaessa tien päälle lähtee näillä runkosarjan vierasmatkarekordeilla niin
nälkäinen Eteläpääty, että kun meidän jengi sitä vihdoin ruokkii voitoillaan,
niin meno tulee olemaan huikeaa. Sen voimalla jatketaan eteenpäin sydäntalven horroksessa.
Järvelä