Vaikuttavuutta

Aivan liian usein kuluneiden kausien aikana on tullut koettua se hetki, että kävelee arki-iltana räntäsateen keskellä Pasilan aseman betonihelvetissä Areenalta kotia kohti mitäänsanomattoman runkosarjapelin nähneenä. Väistämättä mielessään pyörittelee kysymystä, onko tässä lopulta mitään järkeä. Ei siinä oikeastaan mitään rationaalista olekaan. Ja sitten on näitä hetkiä, kun tietää, minkä vuoksi kannattaa tätä seuraa. Tämä ilta oli yksi niistä.

Olin lukenut iltapäivän aikana FB-seinäni uutisvirrasta hirvittävän läjän nostatuksia ja kannattajiemme kollektiivista tunnelman tiivistymistä: tifoa, pelaajajulkistusta yms. Silti en sinänsä ollut itse sen suuremmin latautunut otteluun. Ehkä sitä jollain tapaa on karaistunut vuosien varrella eikä joukkueen poissaololista myöskään nostattanut liioin odotuksia. Saapuessani Areenalle koin kuitenkin, että jotain erityistä on tänään ilmassa.

Jos miettii tavanomaista runkosarjan kotiottelua, alkaa ottelutapahtuma oikeastaan vasta kiekon pudotessa jäähän. Ehkä korkeintaan bisse tai vastaava sitä ennen. Tällä kertaa voisi sen sijaan oikeasti puhua ottelutapahtumasta. Ilta oli täynnä erinäisiä suurempia tapahtumia ja pienempiä yksityiskohtia, joista jokerikannattajana ei voi kuin nousta hymy suupieliin. Esimerkiksi ottelun alla ihmiset parveilivat uuden fanikaupan ympärillä, vilaukselta hulinassa pyörivät myös legenda #91 yhdessä ex-laiturinsa (nykyinen konsernijohtaja) kanssa.

Katsomon puolelle päästyäni Eteläpääty chanttaa porukalla Katupoikien laulun ikään kuin pienenä alkusoittona tifolle. Tämän jälkeen alkaa varsinainen fanien näytös: tifo. Siihen itse osaltaan osallistuessa en edes tajunnut, miten hieno tuo oli, vaikka suuruudesta olin toki kuullut hehkutuksia etukäteen. Nyt, kun on nähnyt kuvat ja videot, voi jälkikäteen vain haukkoa henkeä, miten upeaa jälkeä tämän toteutus oli vaikkapa yläkatsomoista katsottuna.

Aloituskiekon pudottaa jäähän samainen legenda #91, jonka olin jo vilaukselta nähnyt uuden fanikaupan edustalla. Tästä lähtee käyntiin sellainen näytös, jota en vähään aikaan muista nähneeni runkosarjapeleissä. 20 minuuttia, neljä osumaa. Nuoret neloskentän laiturit Salminen ja Lamberg rymistelevät kohti maalia ja hyppäävät välittömästi maaliensa perään samalla kiimaisella ryminällä päin pleksejä tuulettaen uransa avausosumia SM-liigassa. Vastaavasti Mosekselta ja Nordlundilta nelosen laiturien maalien välissä taidokkaat yksilösuoritukset. Etenkin Nordlundin kärkikynän jäljiltä TPS:n Kulmala etsinee yhä tietään ulos Areenalta.

Toinen erä menee heikommin, mutta jumbolle nostetut kiitokset faneille ja yhteistyökumppaneille ’vaikeina hetkinä’ ovat pieni, mutta hieno osoitus seurajohdolta liittyen viime viikkojen tapahtumiin. Samalla se on myös nerokas piikitys Helsingin Sanomien jeesustelua kohti. Kolmannessa erässä illan täydentää duunarisentteri Heino taidokkaalla yksilösuorituksellaan, joka on jälleen jokerikiekon taitopuolta parhaimmillaan.

Päästään lopuksi suosikkiaiheeseeni nimeltä yhteisöllisyys. Kuinka upeaa jälkeä voikaan syntyä katsomossa, kun kaudesta toiseen lokaa kasvoilleen keräävä Eteläpääty pääsee kerrankin toteuttamaan itseään niin, ettei SM-liiga koe asioita turvallisuusmääräysten vastaisiksi ja vastaavasti myös meidän saralta joustetaan myös liigan suuntaan esimerkiksi materiaalien suhteen, vaikka ne maksavatkin enemmän. Muutamat jokerifanit olivat tehneet valtaisan työmäärän tämän taideteoksen valmisteluun, eivätkä todellakaan turhaan.  Heidän johdollaan koko Eteläpääty toteutti liigassa suuruudessaan jotain ennennäkemätöntä. Vastaavasti joukkue virittyi hurjaan lataukseen ja esitti meille sellaista jokerikiekkoa, mitä on odoteltu takaisin Areenalle ’ihan jokunen kausi’. Taitoa, taklauksia, taistelua ja vieläpä tänään pääosin nuorten esiin marssittamana.

Seuratoiminta on parhaimmillaan saumatonta vuorovaikutteisuutta, jossa fanit antavat voimaa joukkueelle ja joukkue antaa voimaa faneilleen. Asia, joka meidän nykyjohdossa ilmeisestikin on kirkkaana mielessä. Siitä tämä ilta toimii kouluesimerkkinä. Fanit luovat tifon ja virittävät joukkueen, joukkue tarjoaa raikasta jokerikiekkoa, joukkueen suoritus leimauttaa Areenan tunnelman liekkeihin. Positiivinen oravanpyörä on käynnissä ja kuljettaa seuraa kohti yhteistä päämäärää. Ilta päättyy siihen, että Eteläpääty chanttaa Otakar Janeckylle, joka ohjaa faneja kapellimestarin elkein aitiosta päädyn yläpuolelta tuttu virne kasvoilla. Symboliikkaa, uskaltaisin väittää.

Järvelä