Helsinki 6.4.2012 klo 14.28, Pendolino S89. ”Johtavat” matkalla kohti sivistyksen kehtoa, Jyväskylään.
J: Tähkä, kaksi ottelua, joissa molemmissa turpaan maalin erolla. Edessä huomenna sarjan kolmas kohtaaminen. Voitaneen puhua ns. kuoleman pelistä?
T: Ehdottomasti. Oltaisiin ehkä periaatteessa peliesitysten valossa ansaittu enemmän kahdesta ensimmäisestä pelistä, mutta maalit ratkaisevat. Huomenna on ensimmäistä kertaa tällä kaudella pakko voittaa ja nyt mitataan jengin henkistä kanttia. En edes halua ajatella paluumatkaa Jyväskylästä 0-3 tappioasemassa.
J: En minäkään. En ylipäänsä halua ajatella paluumatkaa. Olen samoilla linjoilla sikäli, että sarjaa on hallittu pelillisesti, mutta jengin asenneongelma paistaa katsomoon todella räikeästi. Jääkiekko on kuitenkin fiilispeli ja pelikirjat voi heittää romukoppaan, jos pelaajistossa ei ole riittävä tahtotila taistella voitoista. Tämä näkyy pieninä merkkeinä siten, että tappamisen meininki puuttuu maalipaikoista, eikä maalille ajeta riittävällä kiimalla. Syötöt napsuvat hieman sinne tänne ja tehdään muutamia isoja virheitä per peli. Alivoimamaalit eivät ole olleet sattumaa. Allekirjoitatko?
T: Tuo oli hyvin sanottu, että nimenomaan se viimeinen tappamisen meininki puuttuu. Jullisarjassa sitä oli, koska tappio ei vain ollut vaihtoehto siinä sarjassa. Virheet puolustuspäässä ovat johtuneet osittain JYPin kovasta prässistä, mutta eilen Lupaschukin moka tapahtui täysin paineettomassa tilanteessa. Kuvastaa osaltaan sitä, että ainakin osa jengistä ei ole aivan 110% keskittyneellä otteella pelissä. Myös yleisölle taisi jullisarjan voitto olla ns. ”meidän mestaruus”. Välierien kotiavaus ja areenalla alle 9k ihmistä… Nyt pitäisi jostain löytää sama kiima viedä homma loppuun asti, mikä oli julleilla vuosi sitten!
J: Tuo ilmiö, että maha on täynnä, vaikuttaa olevan tunnetila tällä hetkellä sekä pelaajistossa että meillä faneilla. Jotenkin ainakin itselle on jäänyt sellainen olo, että jos edes kerran päästäisiin pelissä johtoon, voisi keskittyminen siirtyä tähän sarjaan. Tappiotilanteessa nousee esiin tunne, että mitä sitten, me voitettiin kuitenkin ”meidän mestaruus”.
Tikkurila, klo 14.47, Martikainen liittyy joukkoon. Sanottavaa ei ole, mutta olo on kuulema luottavainen.
J: Mitkä odotukset huomiselle pelille?
T: Voitto. Ei enempää eikä vähempää. Ihan sama miten ja millä numeroilla, kunhan voitetaan.
T: Mitkä odotukset tälle illalle? Toveri Martikainen vaikuttaa hillityn darraiselta.
Klo 14.52, ohitamme Korson.
J: Eikö tätä ole jauhettu jo riittämiin? Toistan itseäni, mutta odotan kuulevani karaokeravintola Annelissa Olvin tulkitsemana Cata Mansikka-Ahon ja Samuli Edelmanin Levottomat-dueton ja soolona toki.
T: Se ei ollut viimeksikään laulua, se oli ääntelyä.
T: Ei oikein ajatus luista näin darrassa, joten lienee aika taputella tämä case tällä kertaa. Martikainen haaveilee jo finaalien 150 hengen hotellireissusta Lahteen. Sitä odotellessa…!
Tähkä & Järvelä (+Martikainen, ehkä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti