Paalupaikalla

Minulta kysyttiin eilen, miltä tuntuu, kun Jokerit on liigakärjessä. Vastaukseni oli kutakuinkin, että tuntuu oikein hyvältä varsinkin todella monen vuoden tauon jälkeen, mutta jalat pysyvät maassa. Syy siihen, että tilanteen ottaa yllättävänkin tyynesti, johtuu siitä, ettei kärkipaikka lopulta tullut valtavana yllätyksenä. Sitä on osannut odottaa siitä lähtien, kun nousu alkukierrosten jälkeiseltä jumbosijalta lähti kohti piikkipaikkaa.

Menestyvän joukkueen ja organisaation rakentaminen on pienten palasten loksauttelemista paikalleen yksi kerrallaan. Tässä Jarmo Kekäläinen on piinluja ammattilainen. Hän on koonnut voitontahtoiset ihmiset tekemään oikeita asioita ja suunnannut seuran energian olennaiseen. Tulokset näkyvät nyt vihdoin sarjataulukossa. Se näkyy yleisömäärissä. Se näkyy myös orastavana Jokeri-buumina. Siitä voitte konkreettisesti nähdä väläyksen ylihuomenna fanimatkalla, joka liikuttaa noin 1300-1400 jokerifania Turkuun junan ja bussien voimin.

Piikkipaikka on tietysti suurin ilonaihe tällä hetkellä. Joukkueella on selvä pelillinen identiteetti ja toimiva pelitapa. Nämä ovat olleet aivan ydintekijöitä siinä, että Jokerit on ottanut paikkansa sarjakärjessä, vaikka loukkaantumislista on ollut välillä täynnä pelaajia. Nyt sairastuvalta on onneksi ollut virtaus ulospäin, vaikka loukkaantumisten vuoksi on edelleen syrjässä muutamia todella tärkeitä pelaajia. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Loukkaantumiset ovat avanneet myös näyttöpaikkoja sellaisille pelaajille, joita ennen kautta pidettiin täytepelaajina. Hännikäinen, Lamberg, Salminen, Lindbohm, Lindell, Saari jne. Lista on pitkä. Suurin positiivinen yllätys on itselleni ollut Juhani Tyrväinen. Kaikki osasivat odottaa Jullelta taisteluilmettä, mutta kuka osasi oikeasti odottaa, että hän on noin hyvä kiekollisena sentterinä. Kaveri on ottanut isoja askelia eteenpäin nimenomaan kiekollisessa pelissä ja on monipuolisuutensa vuoksi ehdottomasti jatkosopimuksen arvoinen. Nuorten pelaajien esiinmarssia ja kehittymistä on aina hieno seurata. Nyt se osataan jopa yhdistää menestyvään jääkiekkoon. Joukkue on sarjakärki ja samaan aikaan se on ollut liigan eniten peliaikaa tulokkaille antavia seuroja.

Jos leikitellään vielä hieman tilastofaktoilla, niin en muista myöskään tilannetta, jolloin Jokerien ykkössentteri on komeillut pistepörssin kärjessä ja ykköspuolustaja puolustajien pörssikärjessä. Esimerkiksi eilinen peli jälleen sellainen näytös Världens Bästa Karlssonilta, että oksat pois. Kaveri on kentällä aivan omaa luokkaansa, aivan kuten maailman parhaan tietysti kuuluukin. Toisinaan näyttää, että Karlsson ei pelaa täysillä, mutta ei hänen varmaan tarvitsekaan. Halutessaan hän dominoi peliä, heikompina päivinä hän on vain hyvä.

Lopuksi on vielä pakko hehkuttaa Steve Mosesin jatkosopimusta. Pelaaja tuodaan yliopistosarjoista ja nousee muutamassa kuukaudessa liigatasolla tähtiluokan kategoriaan. Yleensä tämän tason nuoret pelaajat viedään nopeasti kovempiin sarjoihin, mutta niin vain Kekäläinen onnistui kiinnittämään Tim Stapletonin reinkarnaation kahdeksi vuodeksi meille. Ihan vastaavasti kuin Stapletonista aikoinaan, uskon Stevestä olevan paljon iloa meille faneille tällä kaudella ja tulevaisuudessa.

Nyt on sitten meidän fanien aika antaa vastinetta joukkueen suorituksille. Edessä on huomenna aina kiihkeä peli Kärppiä vastaan Areenassa ja lauantaina Turun vierasreissu. Turun matka on runkosarjan ehdoton kohokohta ainakin osallistujamäärän osalta ja matkan toteutumiseksi on toimistolla tehty iso duuni. Meidän fanien vastuulla on nostaa tunnelma kattoon. Olkoon se samalla kiitos joukkueelle ja organisaatiolle upeasta syyskaudesta sekä yllyke kohti vielä parempaa kevättä. Tehdään Turun nakkikattilasta punakeltainen.

Järvelä