Herätys, Erkka! Meillä on pari loukkaantumista ja yksi flopannut kiekollinen ruotsalaispakki, joka on toistaiseksi lähetetty täysin oikeutetusti opettelemaan kiekottoman pelin saloja alempiin sarjoihin. Joukkueessa on siis tapahtunut muutama muutos ja aiemmat erinomaiset roolitukset ovatkin nyt yht’äkkiä aivan päin seiniä. Osittain pakon sanelemana, mutta kyllä noista edelleen pitäisi pystyä toimivammat ketjukokoonpanot kasaamaan.
Westerlund totesi viimeisimmän Ässät-tappion jäljiltä, että maalipaikoille ei päästä. Voisiko tilanne kenties johtua siitä, että ykkösketjussa puuttuu voimalaituri, joka kyseisille paikoille ajaisi? Tai vastaavasti siitä, että kakkosketjussa Mäen kädet eivät yksinkertaisesti riitä ratkaisuihin Pulkkisen syötöistä? Roolit kuntoon, kiitos. Mäki on alempien ketjujen duunari, ei maalintekijä jumalan armosta. Olen jo aiemmin peräänkuuluttanut Eavesin ja Filppulan muodostaman parin erottamista. Filppula tarvitsee rinnalleen maalintekijän ja toiseen laitaan tilaa tekevän rouhijan. Tällä hetkellä kiekkoa haudotaan liikaa ja jos maalipaikoille joskus viimein päästään, ei Eaves pysty viimeistelemään niistä kliinisesti. Eavesin vahvuus on pelin rakentamisessa, nyt hän pelaa väärässä roolissa. Tätä vielä entisestään korostaan Hardtin puuttuminen kokoonpanosta.
Jos on korjaamista hyökkäysketjuissa, niin samaa voisi sanoa puolustajien peluutuksesta. Itse rakentaisin pakkiparit ajatuksella kiekollinen & varmistava samassa parissa. Nyt kuitenkin kiekolliset Nordlund ja Dehner pelaavat yhdessä, vastaavasti varmistavat Niemi ja Manelius. Meillä on siis pareja, joissa on joko kaksi kiekollista tai vastaavasti kaksi varmistavaa pakkia. Erityisesti Nordlund on ajautunut varmistavaan rooliin, koska Dehner pelaa vahvaa kiekollista roolia. Kannattaisi kokeilla peluuttaa kavereita eri pakkipareissa, jotta Nordlundin kiekolliset taidot saataisiin optimaaliseen käyttöön.
Pakkipeluutuksesta tekee vielä nurinkurisempaa nykyiset puolustajaparit ylivoimalla. Dehner, joka on joukkueen johtava kiekollinen puolustaja, ei pelaa tällä hetkellä pääsääntöisesti ylivoimaa. Sen sijaan kakkosylivoimassa häärivät Väänänen ja Niemi, joiden molempien vahvuudet ovat ihan muualla kuin viivapelotteina. Kuvaavaa tästä viivapelistä oli eilisen pelin ylivoimatilanne toisen erän lopussa. Viivamiehenä häärinyt Väänänen paukutti ensimmäisen vedon suoraan kohti heittäytyvää ässäpakkia. Seuraavassa tilanteessa avopaikasta virittelyn päätteeksi lämäri suoraan kohti Raantaa, joka poimi sen helposti hanskaansa. Vähintään Dehner pitäisi nostaa välittömästi viivapakin paikalle. Lisäksi Kekäläinen joutunee vielä lähtemään pakkimarkkinoille, jos Klingberg ei nosta tasoaan Mestis-keikalla. Ja se tasonnosto on valitettavasti hyvin epätodennäköistä.
Toinen seikka, mihin olen kiinnittänyt huomiota erikoistilannepelaamisessa, ovat aloitukset. Käytännössä aloitustappio ratkaisi jo mm. tämän viikon paikalliskamppailun. Edelleen erityisesti ylivoimapelissä hävityt aloitukset korostuvat. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Riku Hahlille pitäisi antaa pysyvä mandaatti ylivoimatilanteisiin, koska hän tuntuu olevan ainoa sentteri, joka aloitusvoittoja systemaattisesti vääntää omille. Ylivoimapelaajista Filppula ja Kerälä ovat heikkoja aloittajia, eikä myöskään Eaves oikein ole säväyttänyt. Hävityn aloituksen jäljiltä menee aina paljon energiaa ja arvokkaita ylivoimasekunteja hukkaan sen sijaan, että raavittaisiin aloitus omille ja laitettaisiin kuvio pyörimään.
Tulokset menneeltä viikolta puhuvat karua kieltään: kolme peliä, nolla pistettä. Jokereiden peli on tällä hetkellä väistämättä tuskaisen oloista. Ei ole sattumaa, että liigatasolle kovalla materiaalilla on pelattu jo kuusi erää ilman maalia. Jos kuitenkin unohdetaan heikko suoritus DDR-hallissa, toimii pelitapa silti sinänsä oikein ottelusta toiseen. Kiekkoa avataan lyhyin syötöin keskelle ja hyökkäyksiin lähdetään rintamana. Hieman paineessa oltiin Porissa Ässien aktiivisen karvauksen kanssa, mutta avauspelaaminen nopeutuu joka tapauksessa kauden aikana toistojen myötä. Sen suhteen en ole huolestunut. Ketjukokoonpanoissa sen sijaan on aihetta korjausliikkeisiin, joiden myötä optimoidaan pelaajien luontaiset roolit kentällä. Toivottavasti tämä viikko oli tarvittava herätys niihin.
Järvelä
1 kommentti:
asiaa.
Lähetä kommentti