Käännekohdassa

Kulunut viikko sisälsi melkoisen uutispommin, kun Jarmo Kekäläisen siirto Jokereista Blue Jacketsin GM:ksi uutisoitiin. Tämän vaihtoehdon on koko ajan tiedetty olevan olemassa, mutta silti toteutuessaan se tuli kuin salama kirkkaalta taivalta. Kekäläisen itsensä kannalta kyseessä on todella iso tunnustus tehdystä työstä ja se tehtävä, johon hän on pelaajauransa jälkeisellä urallaan tähdännyt. Hän astuu nyt ensimmäisenä eurooppalaisena NHL-joukkueen GM:n tehtäviin.

Isoin vaikuttaja uuteen pestiin on tietysti hänen tekemänsä työ ja luomansa suhteet NHL:ssä ennen saapumistaa Jokereihin vuonna 2010. Silti vaikutuksensa uuteen pestiinsä on varmaan ollut myös Jokeri-organisaatiossa tehdyllä työllä. Kekäläinen on uudistanut kolmessa vuodessa kokonaisvaltaisesti Jokereiden organisaatiokulttuurin ammattimaiselle, Suomen ja koko Euroopan mittakaavassa korkealle tasolle. Mikäli se vielä jostain syystä aiemmin on jäänyt epäselväksi, niin pidän Kekäläistä erinomaisena esikuvana siitä, miltä työnjälki näyttää, kun piinkova ydinosaaminen yhdistetään hyvään johtajuuteen. Arvostan häntä todella paljon ammattilaisena ja urheilujohtajana.

Vaikka uutinen on hieno Kekäläiselle itselleen ja koko suomalaiselle jääkiekkoilulle, heittää se isoja kysymyksiä ilmaan Jokereiden osalta. Toimitusjohtajan rooli on kenties merkittävin yksittäinen palanen, kun puhutaan organisaation pitkän aikavälin menestyksestä. En usko, että Kekäläisen lähdöllä on suoraa vaikutusta tämän kauden menestysmahdollisuuksiin toisin kuin vaikkapa joukkueen loukkaantumistilanteella. Joukkue on kuitenkin kasassa, se on hyvin rakennettu ja valmennettu. Sama koskee pitkälti tulevaa kautta. Suurin osa merkittävistä jatkosopimuksista on varmistettu ja pelaajarunko sikäli kasassa. Siitä eteenpäin tilanne on kuitenkin sitten avoimempi. Kuinka tuleva toimitusjohtaja onnistuu tasapainoisen edustusjoukkueen kasaamisessa? Kuinka hän onnistuu ylläpitämään junioritoiminnan sillä tasolla, jolle Kekäläinen on sen nostanut? Miten onnistuneesti hän ylipäänsä johtaa organisaatiota sekä pitää päivittäisen tekemisen vaatimustason yhtä korkealla kuin Keku?

Potentiaalisia ehdokkaita ei itse asiassa ole liikaa, mikä johtuu siitä että edes lähelle yhtä kovaa nimeä on vaikea löytää. Spekulaatioissa esiin tulleita nimiä on ollut tähän mennessä oman organisaation sisältä Säilynoja ja Siren sekä ikään kuin jokerikorttina hihasta Jarkko Ruutu – jonka pestiin en tosin tässä vaiheessa uraa usko. Nykyisen organisaation ulkopuolelta niminä on heitetty ilmoille Jukka Holtari ja Kari Jalonen. Näistä tosin vain jälkimmäinen on sopimuksettomassa tilassa kauden päättyessä. Ulkomailta ehdokkaita voi nousta lähinnä Kekäläisen omien kontaktien kautta. Uskoisin tässä haettavan kuitenkin ehdokasta, jolla on urheilutaustan lisäksi riittävä tietämys nimenomaan kotimaisesta kiekkoilusta, mikä johtaa eittämättä siihen tilanteeseen, että Kekun seuraaja olisi suomalainen. Varmaa on kuitenkin se, että oli seuraaja, kuka tahansa, on Jokerit organisaationa kriittisen valinnan edessä. Onnistuessaan löytyy seuraaja, joka jatkaa rakennustyötä kokonaisvaltaisesti nyt luodulta vahvalta perustalta. Jos seuraajan valinnassa epäonnistutaan, on huipulta yllättävän lyhyt matka alas takaisin 2000-luvun puuhastelun tasolle.

Käytän vielä tässä vaiheessa mahdollisuuteni lausua kiitokseni hienosta työstä, minkä Jarmo Kekäläinen on tehnyt rakkaan seuramme eteen. Hän on on viime vuodet rakentanut organisaatiotamme määrätietoisesti ja johtanut sitä suoraselkäisesti. Parempaa toimitusjohtajaa on vaikea kuvitella ja omasta puolestani Keku on koska tahansa tervetullut takaisin, jos sellainen onnenpotku organisaatiollemme jostain käsittämättömästä syystä tulisi joku kaunis päivä vielä vastaan. Jos kapteeni Väänänen nostaa tänä keväänä mestaruuspokaalin ilmaan mestaruuden merkiksi, kuuluu siitä iso kiitos Kekäläiselle, vaikka hän ei tuolloin todennäköisesti itse olekaan paikalla tilannetta todistamassa. Eiliset jäähyväiset Areenassa olivat mieleenpainuvat ja vahvisti sitä, mitä Keku itse jäähyväisissään kertoi; Jokereilla on aina erityinen paikka myös hänen sydämessään. Onnea ja menestystä NHL:ään.


Järvelä